Vakkalan Kosti johti yksivaltaisesti ”inkkareita” Takakaltsin ja Peltsin alueella. Olin kyllä kuullut kylän muilta lapsilta näistä inkkareista, mutta en itse ollut ennen tavannut. Tutustuin sitten Kosaan ja inkkareihin eräänä päivänä oikein perusteellisesti. Olin taas kerran Käätypolun lenkiltä kiviä keräilemässä käsikärryymme, omakotitalomme seinien valun täytteeksi eli säästöbetoniin. Tällä kertaa myös Karin Soili eli Soikka- tyttö…
Takakaltsin tapaamisen jälkeen tuli vihdoin kello kolme aamuyöstä ja odottelin huonosti nukkuneena jo portillamme, kun Kosa ja Sepe tulivat. Pikamarssia lähdimme hyisen kylmässä ilmassa aamukasteesta märkiä polkuja ja peltoja pitkin Ilotulitus Oy:n takapihalle. Siellä oli korkea, yli kaksimetrinen ja tiheä piikkilanka-aita, jonka lankojen väliin pujotettiin pari oksanpätkää levikkeiksi ja siitä sitten sisään roskista penkomaan….
Tussarit, noin. v.1954, Samaan aikaan kun aloimme Sepon ja Kostin kanssa valmistamaan omia rakettipolttoaineita, teimme myös ensimmäiset tussarit. Tässä kohtaa pitäisi olla se Hannuveljeni tavallinen varoitus, että älkää hyvät lapset tai aikuisetkaan tehkö perässä. Tosiasiassa se, että olen edelleen hengissä, näkevä ja kädellinen, on pitkälti pelkkää hyvää tuuria. No, -saattoi siinä olla hieman orastavaa…
Rakettien valmistamisen alkeet olivat tietysti nyt jo hallinnassa, sillä olimmehan purkaneet satoja Ilotulituksen raketteja. Vain ruudin hankinnasta tuli uusi haaste, kun Ilotulitus Oy:n kaatopaikka oli pantu lukkojen taakse. Teimme kaikenlaisia kokeita salpietariruudeilla, mutta emme saaneet syntymään haluamaamme vahvaa seosta. Sitten sain vinkin kloraattiruudeista ja että rikkaruohomyrkky Fekabit olisi valmista ainetta. Ei muuta kuin…
Raketteja ja varjoteatteria v.1955 Omatekoisten rakettien valmistamisen alettua tuli melko nopeasti ongelma rahasta. Vaikka ruutien hiili olikin ilmaista, niin kaikki muu maksoi, rakettien väritulien materiaalit erityisesti. Me kaikki kolme eli Häkkisen Seppo, Vakkalan Kosti ja minä säästimme kaiken mahdollisen saamamme rahan ostaaksemme näitä materiaaleja. Minä sain kotoa rahaa päivittäiseen teekupilliseen Karhupuiston viereisessä kuppilassa…
Taisi olla menossa vuoden -55 kevät, kun Vakkalan Kosti alkoi tussareita ja raketteja väsätessämme puhua tulevaisuuden ammatinvalinnastaan. Kosa oli silloin kuudennella kansakoulussa eikä ollut aikonutkaan mennä keskikouluun, saati lukioon. Hänellä oli kuitenkin mielestään vähän sukurasitusta poliisin tai nimismiehen virkaan ja ala tuntui muutenkin kiinnostavan. Kyselin sitten ohimennen, että miten ajattelit poliisikouluun päästä, kun sinulta…
Viallista sytytyslankaa oli Ilotulitus Oy heittänyt roskiin todella suuria määriä ja me tietysti Sepen ja Kosan kanssa olimme ahkerasti keränneet niitä ja jopa muutamat pikkujunnutkin olivat siinä suhteessa kunnostautuneet. Kaksimetrinen piikkilanka-aita ei auttanut, kun lankojen välistä osattiin pujottautua kepakoilla niitä tukien. Muistuu mieleeni yksi juttu, joka oli kovasti Hannu-veljeni kertoman tapauksen kaltainen, mutta…
Harrastelusarjassamme ”tussarit” oli ollut pieni tauko ja Rakettiremppalaisten kiinnostus oli suuntautunut uusiin kohteisiin. Kostia oli alkanut kiinnostaa tytöt (yök) ja Seppo prägäsi sähköpuolella Leydenpullojen ja plasmapurkausten kanssa suurjännite -induktorillaan. Minullakin oli menossa radio- ja sähkötekniset harrastukset, mutta niiden kohdalla tuli vastaan usein kiusallinen rahapula. Muistin sitten pari keskeneräistä tussaria ja laitoin ne kuntoon. Ne…
Alias: Kuitunen ja suihkumoottori Vartsikasivuilta (www.vartsika.com). Tämä juttu alkoi tietysti raketeista ja Kuitunen oli tuttu kaveri Kosalle ja Sepelle eli kenties samasta koulusta. Hän oli kysellyt, että olisiko meillä sopivaa rakettimoottorin tapaista hänen lennokkiensa moottoriksi. Kävimme sitten heillä muutamana päivänä neuvotteluja, esittelemässä muutamia raketteja ja hän esitteli koneitaan. Hän oli kehitellyt deltasiipisen koneen…
Rakettiremppa, Seppo, Kosti ja Heimo, seurasivat myös aktiivisti sen aikaisen maailman tapahtumia. Saimme lukea lehdistä ja kuulimme myös radiosta uutisia, jossa itäinen naapuri, Neuvostoliitto, oli lähettämässä raketin avaruuteen. Päätimme, ettemme ole pekkaa (neukkulaa) pahempia ja aloitimme kiireelliset kuuraketin valmistelutyöt heti syyskuun alussa -57. Raketin koko määräytyi kasaan saamiemme rahavarojen puitteissa noin metrin pituiseksi ja…
Aivan erityisen mielenkiintoinen rakennusprojekti oli noista isompien poikien avaruusrakettien laukaisukuvista mieleeni tullut kolmivaiheraketin rakentaminen. Tuossa vaiheessa olin ja olimme jo ratkaisseet raketin palotapahtuman hallintaan liittyvät ongelmat eli raketit eivät enää olleet kovinkaan räjähdysherkkiä. Olimme siirtyneet sokeriruudin käyttöön. Kehittelin mielessäni melko pitkään luotettavaa tapaa kiinnittää eri vaiheet toisiinsa ja lisäksi hallita irrotuspanos niin, että…
Viimeinen rakettini vuonna 1958 tuli sitten kohdalleni ja se oli myös se vihoviimeinen mokani tällä saralla. Olin juuri aloittanut ammattikoulun jälkeen vakinaisessa työpaikassani Posti- ja Lennätinhallituksen Radiolaboratoriossa. Siellä olin ystävystynyt diplomi insinööri Ove Jägermalmin kanssa, joka kuultuaan rakettiharrastuksestani lainasi minulle alaa käsittelevän pienen kirjasen. Asiat tuntuivat siinä olevan jo minulle tuttuja kuusi vuotta kestäneen…
HEISKAN POMMIT Pommierä nro 1 Tarina liittyy vanhempieni omakotitalon rakennusvaiheisiin Helsingin Vartiokylässä vuodelta -52. Talon rakenuspaikan keskellä oli sellainen neljän- viiden kuution kivi. Vajaat pari metriä joka suuntaan, mutta pyöreähkö ja umpigraniittia. Se piti paloitella ja käyttää sitten tietysti rakentamisessa raaka-aineena. Isä-Viljo osti laatikollisen kantopommeja, 100-300-500g (Forsiittipommeja), niihin sytyttimet eli nallit …
Nitroglyseriiniä Tarinasarjasta ”Heiskan pommit” jäi puuttumaan pari aivan olennaista kemiallista koetta, joista pumpuliruuti (nitroselluloosa) kiinnosti erityisesti Sepeä, mutta nitroglyseriini meitä kaikkia kolmea. Tarina kuuluu sarjaan: ”Älkää kokeilko kotona” tai muuallakaan, sillä kaikilla ei voi olla yhtä hyvää onnea. Ei minullakaan; lue 12.osa ”Viimeinen rakettini v.-58” https://www.heimovanhin.fi/viimeinen-rakettini-v-58/ Itsetehtyjen rakettien ja niiden väripanosten…
Ruutanoita pommilampeen, vuodet 1954-55. Heiskan pommit -tarinassa kerroinkin, kuinka isolla forsiittipommilla syvensimme Vakkaloiden ja Elgin alapuolella (Huntutien varrella) olevassa lampiketjussa ollutta suurinta lampea. Siihen oli perusteltu syy, sillä lampihan oli selvästi liian matala ruutanoille, joita aioimme sinne istuttaa. Paukun jälkeen lampi olikin syventynyt merkittävästi ja nyt tarvittiin ne ruutanat. Tarina: https://www.heimovanhin.fi/heiska-ja-kantopommit/ (pommi nro…