Inkkarien kohtaaminen, v.1952 Vakkalan Kosa johti yksivaltaisesti “inkkareita” Takakaltsin ja Peltsin alueella. Olin kyllä kuullut muilta lapsilta näistä inkkareista, mutta en itse ollut ennen tavannut. Tutustuin sitten Kosaan ja inkkareihin eräänä päivänä oikein perusteellisesti. Olimme taas kerran Käätypolun lenkiltä kiviä keräilemässä käsikärryymme, omakotitalomme seinien valun täytteeksi eli säästöbetoniin. Tällä kertaa myös Karin Soili eli Soikka-…
Rakettiremppa syntyy Takakaltsin tapaamisen jälkeen tuli vihdoin kello kolme aamuyöstä ja odottelin huonosti nukkuneena jo Käätis 8 portilla, kun Kosa ja Sepe tulivat. Pikamarssia lähdimme hyisen kylmässä ilmassa aamukasteesta märkiä polkuja ja peltoja pitkin Ilotulitus Oy:n takapihalle. Siellä oli korkea, yli kaksimetrinen ja tiheä piikkilanka-aita, jonka lankojen väliin pujotettiin pari oksanpätkää levikkeiksi ja siitä sitten…
Omatekoiset raketit Rakettien valmistamisen alkeet olivat tietysti nyt jo hallinnassa, sillä olimmehan purkaneet satoja Ilotulituksen raketteja. Vain ruudin hankinnasta tuli uusi haaste, kun Ilotulitus Oy:n kaatopaikka oli pantu lukkojen taakse. Teimme kaikenlaisia kokeita salpietariruudeilla, mutta emme saaneet syntymään haluamaamme vahvaa seosta. Sitten sain vinkin kloraattiruudeista ja että rikkaruohomyrkky Fekabit olisi valmista ainetta. Ei muuta kuin…
Raketteja ja varjoteatteria. Omatekoisten rakettien valmistamisen alettua tuli melko nopeasti ongelma rahasta. Vaikka ruutien hiili olikin ilmaista, niin kaikki muu maksoi, rakettien väritulien materiaalit erityisesti. Me kaikki kolme eli Häkkisen Seppo, Vakkalan Kosti ja minä säästimme kaiken mahdollisen saamamme rahan ostaaksemme näitä materiaaleja. Minä sain kotoa rahaa päivittäiseen teekupilliseen Karhupuiston viereisessä kuppilassa eväiden syömistä varten….
Tussarit n. V.-54 N. v.-54 Samaan aikaan, kun aloimme Sepon ja Kostin kanssa valmistamaan omia rakettipolttoaineita, teimme myös ensimmäiset tussarit. Tässä kohtaa pitäisi olla se Hannuveljeni tavallinen varoitus, että älkää hyvät lapset tai aikuisetkaan tehkö perässä. Tosiasiassa se, että olen edelleen hengissä, näkevä ja kädellinen, on pitkälti pelkkää hyvää tuuria. No, -saattoi siinä olla hieman…
Lännenmies ja kuudestilaukeavat Harrastelusarjassamme “tussarit” oli ollut pieni tauko ja Rakettiremppalaisten kiinnostus oli suuntautunut uusiin kohteisiin. Kostia oli alkanut kiinnostaa tytöt (yök) ja Seppo präkäsi sähköpuolella Leydenpullojen ja plasmapurkausten kanssa suurjännite -induktorillaan. Minullakin oli menossa radio- ja sähkötekniset harrastukset, mutta niiden kohdalla tuli vastaan usein kiusallinen rahapula. Muistin sitten pari keskeneräistä tussaria ja laitoin ne…
Rakettirempan koulut Taisi olla menossa vuosi -55, kun Kosti alkoi tussareita ja raketteja väsätessämme puhua tulevaisuuden ammatinvalinnastaan. Kosa oli silloin kuudennella eikä ollut aikonutkaan mennä keskikouluun, saati lukioon. Hänellä oli kuitenkin mielestään vähän sukurasitusta poliisin tai nimismiehen virkaan ja ala tuntui muutenkin kiinnostavan. Kyselin sitten ohimennen, että miten ajattelit poliisikouluun päästä, kun sinulta jää puuttumaan…
Sytytyslankaa v.-55 Viallista sytytyslankaa oli Ilotulitus Oy heittänyt roskiin todella suuria määriä ja me tietysti Sepen ja Kosan kanssa olimme ahkerasti keränneet niitä ja jopa muutamat pikkujunnutkin olivat siinä suhteessa kunnostautuneet. Kaksimetrinen piikkilanka-aita ei auttanut, kun lankojen välistä osattiin pujottautua kepakoilla niitä tukien. Muistuu mieleeni yksi juttu, joka oli kovasti Hannu-veljeni kertoman tapauksen kaltainen, mutta…
Lennokki rakettimoottorilla. Alias Kuitunen ja suihkumoottori Tämä juttu alkoi tietysti raketeista ja Kuitunen oli tuttu kaveri Kosalle ja Sepelle eli kenties samasta koulusta. Hän oli kysellyt, että olisiko meillä sopivaa rakettimoottorin tapaista hänen lennokkiensa moottoriksi. Kävimme sitten heillä muutamana päivänä neuvotteluja, esittelemässä muutamia raketteja ja hän esitteli koneitaan. Hän oli kehitellyt deltasiipisen koneen juuri tähän…
Kuuraketti vm.-57 Rakettiremppa, Seppo, Kosti ja Heimo, seurasivat myös aktiivisti senaikaisen maailman tapahtumia. Saimme lukea lehdistä ja kuulimme myös radiosta uutisia, jossa itäinen naapuri, Neuvostoliitto, oli lähettämässä raketin avaruuteen. Päätimme, ettemme ole pekkaa (neukkulaa) pahempia ja aloitimme kiireelliset kuuraketin valmistelutyöt heti syyskuun alussa -57. Raketin koko määräytyi kasaan saamiemme rahavarojen puitteissa noin metrin pituiseksi ja…
Kolmivaiheraketti Aivan erityisen mielenkiintoinen rakennusprojekti oli noista isompien poikien avaruusrakettien laukaisukuvista mieleeni tullut kolmivaiheraketin rakentaminen. Tuossa vaiheessa olin ja olimme jo atkaisseet raketin palotapahtuman hallintaan liittyvät ongelmat eli raketit eivät enää olleet kovinkaan räjähdysherkkiä. Olimme siirtyneet sokeriruudin käyttöön. Kehittelin mielessäni melko pitkään luotettavaa tapaa kiinnittää eri vaiheet toisiinsa ja lisäksi hallita irroituspanos niin, että raketin…
Viimeinen rakettini v.-58 Viimeinen rakettini vuonna 1958 tuli kohdalleni sitten ja se oli se vihoviimeinen mokani tällä saralla. Olin juuri aloittanut ammattikoulun jälkeen vakinaisessa työpaikassani Posti- ja Lennätinhallituksen Radiolaboratoriossa. Siellä olin ystävystynyt diplomi insinööri Ove Jägermalmin kanssa, joka kuultuaan rakettiharrastuksestani lainasi minulle alaa käsittelevän pienen kirjasen. Asiat tuntuivat siinä olevan jo minulle tuttuja kuusi vuotta…
HEISKAN POMMIT Pommierä nro 1 Tarina liittyy vanhempieni omakotitalon rakennusvaiheisiin Helsingin Vartiokylässä vuodelta -53. Talon rakenuspaikan keskellä oli sellainen kolmen- neljän kuution kivi. Pari metriä joka suuntaan, mutta pyöreähkö ja umpigraniittia. Se piti paloitella ja käyttää sitten tietysti rakentamisessa raaka-aineena. Isä-Viljo osti laatikollisen kantopommeja, 100-300-500g (Forsiittipommeja), sytyttimet eli nallit ja tulilankaa. Viralliseksi ampujaksi sopi hyvin…
Nitroglyseriiniä Tarinasarjasta “Heiskan pommit” jäi puuttumaan pari aivan olennaista kemiallista koetta, joista pumpuliruuti (nitroselluloosa) kiinnosti erityisesti Sepeä, mutta nitroglyseriini meitä kaikkia kolmea. Tarina kuuluu sarjaan: “Älkää kokeilko kotona” tai muuallakaan, sillä kaikilla ei voi olla yhtä hyvää onnea. Ei minullakaan; lue 12.osa “Viimeinen rakettini v.-58” Itsetehtyjen rakettien ja niiden väripanosten lisäksi teimme paljon muitakin “kemiallisia…