Kuuraketti vm.-57

Kuuraketti vm.-57

Rakettiremppa, Seppo, Kosti ja Heimo, seurasivat myös aktiivisti senaikaisen maailman tapahtumia. Saimme lukea lehdistä ja kuulimme myös radiosta uutisia, jossa itäinen naapuri, Neuvostoliitto, oli lähettämässä raketin avaruuteen.
Päätimme, ettemme ole pekkaa (neukkulaa) pahempia ja aloitimme kiireelliset kuuraketin valmistelutyöt heti syyskuun alussa -57.  Raketin koko määräytyi kasaan saamiemme rahavarojen puitteissa noin metrin pituiseksi ja halkaisijaltaan kymmensenttiseksi. Lisäksi oli hankittava noin metrin- puolentoista pituinen messinkinen laukaisuputki. Seinämävahvuus parisen milliä.  Rakettiputken valmistaminen oli kokonaan käsityötä, koska mitään valmista riittävän kevyttä ja vahvaa putkea ei löytynyt.  Sepon äiti, Saima Häkkinen,  sai työpaikaltaan (Ilotulitus Oy) sponsoriapuna rullanlopun ruskeaa voimapaperia ja sitä aloimme liimaten kääriä sopivan putken ympärille. Työ oli tarkkaa, sillä ainuttakaan ryppyä ei saanut jäädä ja liiman piti levitä koko paperin leveydelle.  Työ piti keskeyttää aina muutaman kerroksen jälkeen ja antaa kuivahtaa.  Sillä välin valmistettiin tietenkin huippulaatuista ruutia. Hiilen kuivatislauspönttö oli keskuslämmityspannussa aina, kun isän silmä vältti ja välillä myös Häkkisillä.  Sepon tehtävänä, muiden muassa bunsenpolttimen omistajana, oli sulattaa umpeen halkaisijaltaan 10mm:n lasinen koeputki, jonka sisällä oli viestimme raketin kärjen löytäjälle. Pituutta lasiputkella oli 50-60mm.  Putki varustettiin varmuuden vuoksi myös laskuvarjolla, jos jostain syystä raketti ei pääsisi kuuhun asti vaan putoaisi maan ilmakehään (näitä kerroimme ympäristön lapsille).
Putken valmistuttua alkoi vaarallisin vaihe;  raketin täyttö ruudilla.  Ruutia tarvittiin kaikkiaan yli viisi kiloa josta noin kilo meni laukaisuputkessa olevaan kiihdytyspanokseen.
Työ tehtiin kostuttamalla ruuti nopeasti haihtuvalla nesteellä ettei ruudin sisäänlyöntivaiheessa  tulisi kipinöintiä seoksessa. Valmistaminen kesti kaikkiaan noin viisi viikkoa ja lähes kaikki illat ja viikonloput meni meiltä kolmelta siihen.
Sitten kävi köpelösti.  Perjantaina 4.10-57  Sputnik laukaistiin avaruuteen ja meillä oli vielä sytytysjärjestelmä pahasti kesken ja ruutikin kosteaa.  Ei itku auttanut.  Meidän ensimmäinen mahdollinen laukaisupäivämme oli viikoa myöhemmin lauantaina 12.10.  Koko Käätiksen jengille ilmoitettiin tämä H-hetki ja sitten marssittiin lauantaina Kontulan suolle  siihen ison kiven  (Kontulan asuinalueen perustamiskivi) viereiselle laakealle kalliolle.  Siinä oli sopiva kivikasa johon laukaisuputki saatiin hyvin tuettua. Sähkösytyttimet kiinnitettiin ja raketti laskettiin putkeen. Kymmenistä paukkulangan pätkistä koottu laukaisukaapelimme vedettiin turvallisen matkan päähän sen ison kiven taakse.  Sitten alkoi lähtölaskenta …..5, 4 ,3, 2, 1, 0.  Ei kä mitään tapahtunut, vaikka Seppo kuinka painoi laukaisunappulaa ja Kostikin koitti vahvempana.  Siten paristo irrotettiin ja alettiin hakea katkosta tai huonoa liitosta johdoista ja löytyihän niitä.  Noin kaksikymmenpäinen katsomo alkoi jo hermostua.  Uusi yritys. Samat luvut ja nyt tapahtui:  Kumea jyräys ja putkesta nousi valtavan jyrinän säestämänä metrinen rakettimme kohti korkeuksia.  Alkupaukun liekit  ja raketin tulipyrstö olivat yhtä punakirjavaa jylisevää vanaa aina puiden latvojen korkeudelle asti jossa se sitten räjähti.  Kun yli neljä kiloa vahvaa ruutia räjähtää puiden latvojen yläpuolella paksussa putkessa, voit arvata sen kuuluvan todella kauas.  Suon toisella puolella, siellä silloisen Elannon myymälän lähellä oli asuntoja ja sieltä alkoi kuulua kovaa huutelua, kun naapurukset talosta toiseen kyselivät ilman puhelimia tai kännyköitä, että mikä se oli, kun ei pitänyt olla mitään armeijan harjoituksia ja pitäisikö soittaa poliisille ?  Meitä vietiin niin että “hippulat vinkuivat”.
Noin sata metriä juostuamme osui jonkun silmään valkoinen läntti pensaikossa; laskuvarjo koeputkineen ja aivan vahingoittumattomina.  Kiireesti mukaan ja pakomatka jatkui.  Oli se hyvä, kun löytyi.  Siinä ei poliisilla olisi paljon tarvittu päättelykykyä, että kenen tekosia, kun kaikki tiedot ja tekijät olivat lapussa osoitteineen.
Porukka oli epäonnistumisesta huolimatta  henkeä täys’ ja jännää oli ollut, mutta vähän jäi tekijöitä kaivelemaan se suunnaton työ tuon muutaman sekunnin tähden.  Mietittiin myös syitä räjähdykseen ja vaihtoehtoja oli ainakin pari- kolme: joko alkupaukku oli liian suuri ja mursi ruutimassan tai sitten raketin putki ei kestänyt työntöpainetta. Saattoi myös olla, että ruutimassasta lohjennut pala tukki palokanavan.  Niin tai näin, jätimme kuurakettien kehittelyn suurvalloille toistaiseksi. (Olisi se ollut niille tosi noloa, jos olisimme ehtineet ennen amerikkalaisia )
Kinnarin Leo Käätisläisistä ainakin muisti olleensa paikalla tuona päivänä ?

Kirjoitteli,  Heimo Kuukkanen

Sananselityksiä: paukkulanka = dynamiittinallien sähkösytytyskaapeli = ohut muovipäälysteinen kuparikaapeli, jota löytyi melkein joka rakennustyömaalta, jossa oli kalliota räjäytelty.

Viimeksi päivitetty 05.12.2015 14:57

Piirtelin muistikuvani tuosta tapauksesta tuohon oheiseen kuvaan. Oikealla ison kiven takana oli “katsomo”.