Melkein hukkumassa Loilanniemellä 1948 Pääsimme, äiti ja minä, isän kanssa demarien kansainväliselle leirille Loilanniemelle, Kolhoon, joka paikka on melkein ei missään eli linnuntietä Mäntän ja Pihlajaveden puolivälissä. Myös Partiolaiset näyttävät retkeilleen siellä usein. Tiesvaikka muutkin. Leiri oli valtava alue ja alueella pari- kolmetuhatta leiriläistä, joista suurin osa aikuisia. Meikäläisen ikäiselle 7-vuotiaalle ei…
Katsastusreissu Porvoossa 1973 Olisiko ollut kesäkuun loppupuolta, kun olimme päättäneet lähteä kotimaan lomalle Ahvenanmaalle koko perhe. Olin yrittänyt kovasti purkaa pois työkuormaa henkilökunnalta ja tein siksi taas entistäkin pidempää päivää, kunnes pari päivää ennen lähtöä muistin, että auto on katsastamatta. Soittelin sitten katsastuskonttoriin Hernesaareen, mutta sieltä ei olisi saanut aikoja pariin viikkoon….
Pieni vihreä tarina Alkuperäisen, Amerikan-Englantia olleen tekstin, lähetti ystäväni Tane noin 15-vuotta sitten: Myymälän kassanhoitaja, nuori nainen, ehdotti vanhemmalle naiselle, että hän toisi omat ostoskassit tulevaisuudessa, sillä muovipussit eivät ole hyväksi ympäristölle. Tämä vanhempi nainen pyysi anteeksi ja selitti: ”Meillä ei ollut tätä vihreää ideaa minun aikanani.” Kassa vastasi: ”Se on nyt…
Siili kengässä Huhtasuontien omakotitalomme pihapiirissä oli parikymmentä neliömetriä mansikkamaata joka tuotti suhteellisen hyvin satoa aurinkoisina kesinä ahkeran ylläpidon seurauksena. Mansikoitten kypsyessä tuli ongelmia läheisen luonnon kanssa, sillä sen edustajat pyrkivät osille saaliista eli harakat ja räkätit. Niitä varten piti levittää koko alueelle rastasverkot ja se taas tietysti haittasi marjojen poimintaa. Ennen poimintaa…
Varpustien remonttihistoriaa vuodet 2004-2023 Laserle Oy:n myytyämme alkoi aikaa olla muullekin elämälle ja aloimme haaveilla taas omakotitalosta tämän rivitaloasumisen sijaan. Katselimme ahkerasti myynti-ilmoituksia ja jossain välissä osui silmään isohko keltatiilitalo Tapaninkylässä, Varpustiellä. Sinne sitten näytölle. Talo oli mielestämme ”valtava”, yli 300m2 ja siinä oli asunnon lisäksi kaksi autotallia ja työhuone toimistokerroksella varustettuna….
Vihainen vahtikoira eli Yksi surullisempi koiratarina Eräs ystäväni asui avioiduttuaan jonkin aikaa entisen kotitalonsa yläkerrassa väliaikaisesti, ennenkuin saavat hankittua oman talon. Sellainen löytyikin pian samalta kylältä ja ystäväni pääsi asuntoa remontoimaan. Kaupan yhteydessä tuli tilaisuus saada taloon myös vahtikoira joka oli myyjän mukaan hyvin koulutettu ja vahtikoiraksi sopiva. Näin tämän schäferin tai…
Tarinoita Laserhallit Oy:n ajalta Kivilinna välillä 2015 – 2023 Toimin 2012 – 2015 välillä Yrittäjien Yrityskummina reilulle kymmenelle yritykselle ja avustin muutamassa yrityskaupassakin. Kummien ulkopuolella minulla oli myös pari tuttua yrittäjää joita saatoin auttaa joissain kohden heidän ongelmissaan. Noista yrityskaupoista kiinnostuneena kyselin v.2012-vaiheissa myös pitkäaikaiselta liiketuttavalta, Seppo Kivilinnalta, milloin hän aikoo jäädä…
Joskus 90-luvun lopulla isäni, Viljo Kuukkanen 69v. keräili harrastuksekseen sieniä mökillään Sipoon Kalkkirannassa. Hän myös kuivatti niitä runsaasti ja lahjoitti meille sukulaisille joululahjoiksi. Mukana oli usein joku viesti tai hauska tarina, niinkuin nyt tämäkin, allaoleva joka löytyi arkistojen kätköistä. Se oli kirjoitettuna sen aikaisella mekaanisella kirjoituskoneella ja raskaalla kädellä, koska melkoisesta osasta kirjaimia oli…
Kaisan mökin osto ja nosto v.1985 Vaimoni äiti, minun anoppini ja lastemme rakas mummi Karin Juurinen, tuttavallisemmin Kaisa-Mummi, alkoi lähestyä eläkeikää ja innostui tutkimaan lehti-ilmoituksia löytääkseen kesämökin ajankulukseen. Vuosi oli 1977. Hänen silmiinsä osui ilmoitus Marjaniemen Siirtolapuutarhassa myynnissä olevasta mökistä ja pienestä tontista jotka osuivat hänen tiukan budjettinsa rajoihin. Ei muuta kun…
Elämäni tytöt ja naiset En isosti huomioinut tyttöjä kotipihan piirissä Helsingin Brahenkadulla ennen kouluikää enkä senkään vertaa Kirstarin ”likkoja” isovanhempieni asunon pihassa, mutta muutaman kerran ”kilpailimme” naruhyppelyssä, jossa pärjäsin kohtalaisesti kovillakin narun kierroksilla. Kirstarilla likoista oli huomionarvoista hyötyä lumipallojen tekijöinä lumisodissa Alppilalaisia vastaan. Pääasiassa likat olivat mielestäni outoja hihittelijöitä tai kiljujia. Poikkeuksia olivat…
Kun putosin puusta kivikasaan Vuosi oli 1953, kun isäukko oli juuri aloittanut omakotirakentamisen Vartiokylän Käätypolulle. Minä olin 12v. ja osallistunut tässä vaiheessa talon montun kaivuutöihin ja käytettyjen rakennuslautojen puhdistamiseen nauloista ja rappauksesta, mutta erityinen tehtäväni oli salaojaputken kaivuu läpi tontin, sen alareunan laskuojaan. Rahanpuutteessa putkitus tehtiin tiiliputkilla eli punaisilla, noin viiden sentin reikäisillä…
Soikan huussissa kiljutaan v.1955 Tässä tarinassa eletään lähestyvän syksyn aikaa ja olimme juuri lopetelleet Cox-seikkailut Soikankallion metsissä. Porukat jakaantuivat taas tyttö- ja poikajoukoiksi joita tyttöjä ”paimensi” Karin Soili eli Soikka. Poikaporukan vetovastuu oli nyt Vakkalan Kostilla eli Kosalla joka oli tuon Cox-villityksen alullepanija. Näiden porukoitten keski-ikä oli 8-10-vuotta ja me ”vanhimmat”, 13-14v. Yhteensä…
Satamatalkoot Sulkavalla oli yksi niitä satunnaisia tuttaville ja ystäville tehtyjä ”talkootöitä”, joissa vaihdoimme työtä lomapaikan käyttöä vastaan. Pinomaan Pekan kautta tuttava, Paatelan Hannu kyseli, että osaisinko kaiken muun osaamiseni lisäksi raivata heidän mökilleen laituripaikan moottoriveneille, kun Saimaan pinnankorkeus vaihteli vuosittain voimakkaasti ja rannassa oli isoja kiviä veneitä kolhimassa. Tulevalle laiturille pitäisi myös saada kiinnitykset…
Yksin pimeässä 1945 Vuosi on kulunut, sota päättynyt ja kevät koittamassa. Isäkin on tullut jo sotahommista kotiin, mutta on parhaillaan äidin kanssa ulkona iltakävelyllä. Minut on jätetty yksin kotiin nukkumaan. Herään keskellä yötä outoon tunteeseen. Mitään ei näy, ketään ei näy. Huone on aivan pimeä ja hiljainen. Valju kuun valo hohtaa jostain…
Luku- ja muita harjoituksia v.1945 – Isi, opeta mut lukemaan. – No, jokos osaat ne kaikki kirjaimet ? Mikäs kirjain tuo tuossa lehden yläreunassa on ? – Pee, se on. – Hyvä, hyvä. No entäs tuo seuraava ? – Sitä en tiedä, se on varmaan niitä satukirjan kirjaimia. Mä osaan vasta ne aapiskirjan…
Roskispommi Brahenkadulla 1951 Olen 10v. ja siten jo siis iso poika. Asumme Läntisellä Brahenkadulla 7-kerroksisessa kivitalossa sen kuudennessa kerroksessa. Minut on äiti juuri määrännyt viemään roskapussi ulos pihan perällä olevaan roska-astiaan. Minulla on kuitenkin kirja kesken ja monta muutakin aktiviteettiä mielessä, joten tämä tehtävä selvästi haittaa harrastuksiani. Mitään mahdollisuutta kieltäytyä tästä ei…
Kävellen Salmisaaresta 6 km v.1951 Äitini oli pesettänyt Brahenkadulla asuvalla tuttavarouvalla Salosella kaksi täkkiämme ja arveli minun selviytyvän niiden hakemisesta. Olin 10v. Olimme juuri muuttaneet Brahenkadulta Hämeentien varteen Sakarinkatu kakkoseen ja matka Brahikselta sinne ei ollut kuin reilu kilometri. Äidiltä sain lipun ja ohjeet tulla täkkien kanssa takaisin ratikka kasilla. Hän…
Hyviäkin harrastuksia meillä Vaikka me, Seppo, Kosti (Seppo Häkkinen, Kosti Vakkala) ja minä Heimo, olimmekin naapuruston mielestä pääasiassa kelvottomia poikaviikareita, niin kenelläkään ei ollut pahaa sanottavaa, kun opetimme ja innostimme nuorempia perhosten keräilyyn. Haaveja tehtiin kulmakunnalla joka toisessa kodissa, ostettiin eetteriä apteekista, perhosneuloja kirjakaupasta ja tehtiin perhosten levityslautoja kuka missäkin. Ne, joilla ei…
Ensimmäinen kertani häkäpönttölinja-autossa matkustaen oli Heli-tätini kanssa Helsingistä Selkiin isovanhempieni kesämökille joka oli noin 60 km Helsingistä. Olin 3-vuotias ja vuosi 1944. Sota oli juuri päättynyt. Linja-autot olivat tuolloin puolta pienempiä kuin nykyiset, ehkä noin 20-hegelle oli istumapaikkoja, mutta usein oli käytävät täynnä seisojia. Matka alkoi rattoisasti eväitä nakertaen ja maisemia katsoen….
Linnanmäellä 1950, olen 9-v Alppilassa oli ollut jo pitkään kaikenlaista rakennusporukkaa ja lehdissä kerrottiin vesilinnojen toiselle puolelle rakennettavan jotain huvipuistoa. Alue oli aidattu liki parimetrisellä metalliaidalla ja vahteja kierteli hätistelemässä aidalta uteliaita kurkkijoita ja kiipeilynhaluisia. Hurjan näköisiä rakennelmia kohosi vesilinnojen katon korkeuteen asti. Tänään sitten oli suuret ja juhlalliset avajaiset, mutta meidän…
Laukkaharjoituksia 1952 Helsingin Vartiokylässä v.1952, 11-vuotiaana, kun omakotitalomme kivijalkaa valettiin, olin apupoikana vähän joka hommassa. Kiskoin nauloja laudoista ja oioin niitä, kärräsin hiekkaa betonimyllylle portilta, johon kuorma oli kipattu tonttitien upottavuudesta johtuen. Varsinaisessa valussa hommiani oli toimia sen aikaisena täryttimenä eli kävellä ja hyppiä seinän valumuottien välissä polkemassa valubetonia tiiviiksi. Saappaat piti olla…
Ratsain ilman satulaa ja suitsia v.1952 -56 Ensimmäinen ratsastukseni noilla konstein tapahtui Helsingin Vuosaaressa, silloisessa Kallvikissa Skatan niemellä olevalla ratsutilalla. Siellä me Häkkisen Sepon ja Vakkalan Kostin kanssa käytiin pari kertaa salaa ratsastamassa haassa olevilla hevosilla tai siis Seppo ja minä yriteltiin ja Kosa vahti ettei kukaan näe touhujamme. Houkuteltiin hevonen aidan viereen…
Heimon elätit 50-luku (olen näihin aikoihin 13-15v) Tuulihaukka Ville kiitoradallaan Käätypolku 8 pihalla. Ville oli siipirikko. Tuulihaukka Ville Ensimmäinen oli tuulihaukka Ville. Sen löysivät Häkkisen Seppo ja Mäkisen Reima perhostenkeräilymatkallaan Rantakartanontiellä eli juuri sieltä, mistä Kinnarin Leo kertoo jutussaan amiraaleista Vartsika-sivuilla. Tosiasiassa kävi niin, että Seppo kertoi minulle haavoittuneesta räkättirastaasta, jonka varikset olivat…
Tarina on noin vuosilta 1953 -54, jolloin olimme lapsuuskaverini Mäkisen Pasin kanssa noin 12-13-vuotiaita ja Kumpulan uimalakin melko uusi. Pasin kanssa olimme olleet kavereita lähes syntymästämme asti eikä muuttomme Vartiokylään muuttanut asiaa miksikään. Pasi ajeli usein polkupyörällään meille Vartiokylään ihan vain piipahtamaan, kunhan jokin päämäärä piti olla lähtiessään. Kerran hän taas poikkesi ja sai…
Kalassa Sepen ja Kosan kanssa -54 (Olen 13-v) Olimme me pojat muutakin kuin rakettien ja paukkujen tekijöitä. Olimme keväisin erittäin innokkaita kalamiehiä. Kalaa pyydettiin ja saatiin muualtakin kuin omasta purosta Käätypolulta. Sipoon suunta oli suosiossa silloinkin. Kevään ensijäiden lähtiessä puroista v.54-kieppeillä kertoivat Sepe ja Kosa, että varsinkin Kostin isäukko oli sodanjälkeisinä vuosina…
Soikka ja Heiska Vartiokylässä, Käätypolun lenkillä, asui 50-60-luvuilla paljon lapsia. Kovasti oli myös ikäeroja, mutta eivät ne isosti haitanneet sillä ”pikkupennuille” järjestettin erilaisia pelejä, kisoja ja leikkejä. Paikkoja olivat: Peltsi, Takakaltsi, Etukaltsi ja Soikankaltsi. Soikan kaltseilla oli myös inkkareita. Oli myös rosvoja ja pollareita. Soikka ja Heiska jakoivat useimmiten hyvässä sovussa joukkueet…
Soikka, systeri aidan takaa Vuoden 1954 tietämillä, kun muutimme lopullisesti Hämeentieltä Vartiokylään ja Käätypolulle, vei minulta hetken aikaa tottua uuteen asuinympäristöön ja siihen, että kaikki entiset kaverit ehkä lopullisesti jäivät sinne Alppilan ja Kallion kulmille, Sörkkään tai Sörkkaan, sanoisi jotkut noista jälkimmäisiltä kulmilta. Hortoilin joutessani ensimmäisenä kesälomapäivänäni Karien pihalle ja Soikka (Soili…
Tietalkoot v.1955 (olen 14v) Helsingin Vartiokylässä, Helytie- Käätypolku- Huntutielenkin, noin 600m, tietalkoot päätettiin pitää eräänä keväisenä viikonloppuna ja jo hyvissä ajoin oli talkoovastaavana toiminut Viljo-isäni tilannut paikalliselta kuorma-autoilija NN:ltä hiekkakuljetuksen Valkoisen Ristin mäessä olevasta hiekkakuopasta. Hänen oli helpointa hoitaa nämä asiat, kun olimme silloin tosi harvinainen perhe puhelimen omistajana. Talkoiden oli määrä alkaa…
Tämän alun on kirjoittanut veljeni Hannu Kuukkanen ja tässä tarinassa olen 15v ja Hannu 9v eli vuosi on 1956: Heimoa taidettiin kiusata Vartsikan (Vartiokylän) hulttiopoikien taholta eräänkin kerran mutta Heiska olikin kova ”Sörkän kundi” joka oli keitetty jo useammassa liemessä Kalliossa, Aleksis Kiven kansakoulun ja Kallion Yhteiskoulun aikoihin. Noista taustoista varmaankin ne tussari-jututkin ovat…
Ruutanoita pommilampeen, vuodet 1954-55. Heiskan pommit -tarinassa kerroinkin, kuinka isolla forsiittipommilla syvensimme Vakkaloiden ja Elgin alapuolella (Huntutien varrella) olevassa lampiketjussa ollutta suurinta lampea. Siihen oli perusteltu syy, sillä lampihan oli selvästi liian matala ruutanoille, joita aioimme sinne istuttaa. Paukun jälkeen lampi olikin syventynyt merkittävästi ja nyt tarvittiin ne ruutanat. Tarina: https://www.heimovanhin.fi/heiska-ja-kantopommit/ (pommi nro…
Koiramaisia juttuja Vartiokylän ympäristöstä 1950-60-luvuilta Tässä häpeäkseni täytyy tehdä joitakin tunnustuksia nyt, kun ne ovat jo rikosoikeudellisesti varmasti vanhentuneita. Tuoreimmat tarinat ovat TV-huoltomies ajaltani 60-luvulta ja tapahtumapaikat sen aikaista Vartiokylää, jossa asuimme. Vanhimmat 50-luvulta. Tässä tarinat: Tämä ensimmäinen liittyi naapuristossa vartioivaan Vinnarin susikoira Moppeen, joka kävi tosissaan yhteen aikaan myös minun…
Yleislakko alkoi 1.3.1956 klo 6.00 Meille pitkämatkaisille koululaisille useimmille lakon alkaminen oli pikemminkin mukavaa vaihtelua tai ylimääräinen talviloma. Paitsi tietysti niille, jotka pääsivät kävellen, hiihtäen tai muulla kyydillä kouluihinsa kulkeutumaan. Itselläni matka Vartiokylästä 10km Kallion Yhteiskouluun olisi ollut kohtuuton jalkapatikassa liikenteen seassa eikä Helsingin kaduilla hiihtelykään oikein houkutellut. Lakko alkoi ensimmäinen maaliskuuta…
Joulukuusi Takakaltsilta -56 Vuosi oli muistaakseni – 56 tahi -57, kun nuoriherra Kalevi (10-11v) Käätypolulta lähti iltahämärissä joulukuusen hankintaan. Kirves olalla ja saha toisessa kädessä, ”reippahasti kävi askeeleet”. Taka- ja Etukallion huonot vaihtoehdot kierreltyään hän päätyi Etukaltsilla kasvavan suuren kuusen kohdalle. Komea oli kuusi ja käpyjäkin oli latvassa valmiina koristeina. Kirves juurelle ja…
Pia-koira 1. ”Nyt voitasi saada mukavasti koira”, sanoi isä-Viljo eräänä perjantai päivänä kotiin tultuaan. ”Työkaverilla, Närväsellä Rajakylässä, on pentue newfoundlandinkoiria ja niitä voisi käydä huomenna katsomassa.” ( Vuosi saattoi olla 1955. ) Huomenna käytiin katsomassa koiraa ja otettiin kaikkein pienin ja surkein, kun halvalla saatiin. Närvänen kyllä varoitteli, ettei siitä ehkä näyttelykoiraa…
Pia-koira meripelastajana Ensimmäinen reissumme Vartiokylänlahdelle Mattorantaan uimaan vajaan vuoden ikäisen Pian kanssa oli myös ikimustettava. Koira oli tietysti meressä alta aikayksikön eli heti, kun vettä näki, mutta ongelmia syntyi sen pelastuvietin kanssa. Newfoudlandinkoirat ovat meripelastajia ja niillä on luonnostaan räpylän kaltaiset levikkeet varpaittensa välissä. Niillä on myös korvakäytävät sulkeva ihopoimu, joten niiden…
Pia-koira uppotukin sukeltajana Newfoudlandinkoira Pia oli tässä tarinassa jo reilut parivuotias, kun Hanskin kanssa päätimme testata sen sukeltajan ominaisuuksia. Olimme kuulleet, että rodun koirilla on joku nipukka korvassa joka estää veden pääsyn sinne sukellettaessa ja siksi uskalsimme ryhtyä tähän kokeeseen. Olimme aiemminkin kokeilleet kivien heittämistä veteen ja jos se vain ne näki, niin…
Pia-koira pelasti Juhapojan Kirjoittanut Hannu Kuukkanen 31.12.2008 (Vartsika-sivuille: www.vartsika.net) Kun Heiska ei nyt ole kertonut näköjään sitä Piian ja Juhan seikkailua, kerronpa sen nyt tässä kuten olen sen itse häneltä kuullut. Lisätköön Heimo sitten yksityiskohtia omasta muististaan. Tämä on tarina siitä kun Pia pelasti pikkuveli Juhan (3,5v) kun hän oli karannut pihasta…
Talvella -57 tuli ongelmia Häkkisen Sepon ja minun välisessä sadan metrin pituisessa puhelinlinjassa. Se kulki pitkin Soikan Karin ja Berqvistien aitaa ja tien yli Häkkisille koivusta kuuseen menetelmällä noin neljän metrin korkeudessa. Siitä arvelimme kuorma-autojenkin mahtuvan ali. Kuorma- autot mahtuivatkin, mutta eivät muutamat kateelliset naapurin kakarat. Katkoivat linjan useamman kerran. Mutta ei hätää,…
Radionkorjausta Soikalla 1957 Keväällä -57 (olen 16v), tuon ”salamoiva puhelinlinja”- episodin jälkeen, kehitimme Häkkisen Sepon kanssa uuden projektin, jossa ideana oli päästä eroon tuosta lankapuhelimesta jonka riesana olivat naapuruston kateelliset kakarat lankaa katkomassa ja niin rakensimme samaisen ”Poikien Askartelukirjan” ohjeiden mukaan langattoman puhelimen. Se toimi sillä pienemmällä kipinäinduktorilla minulta päin ja isommalla Sepolta….
Kontion retkiä Pilvijärvelle. Ensimmäinen retkeni urheiluseura Mellunkylän Kontion porukan mukana suuntautui Sipoon Molnträsk’ille, joka nykyisessä suomenkielisessä Sipoossa on tietenkin Pilvijärvi. Vuosi oli todennäköisimmin 1957 – 58 ja heinä-elokuuta. Matkaan lähdettiin kokoontumispaikaksi määrätystä Mannosen valintamyymälän pihasta Vartiokylän keskustasta ja kun olin hieman myöhässä nukuttuani pommiin osuin sitten porukan loppupäähän Vartiokylän apteekin kohdalla. Olin…
Heiskan kanootti Yksi niitä surullisen puolen tarinoita. Keväällä, jäiden lähdettyä 1958, keksimme Häkkisen Sepon kanssa hankkia kanootin, kun Häkkisten silloisella vuokralaisrouvalla oli tietoa halvasta käytetystä. Seppo oli silloin 15-vuotias ja minä kaksi vuotta vanhempi. Kävimme kanoottia katsomassa Trutholmenin saaressa (nykyinen Louesaari) tämän rouvan kanssa ja se näytti päälisin puolin varsin kurjalta, mutta…
Kotihipat 1958 (olen näinä aikoina 17-19v) Tuossa 50-luvun puolivälin jälkeen alkoi Kosaa (Kosti Vakkala) ja minua nuo tytötkin kiinnostaa ja olisko ollut -58, kun syksyllä menimme, Kosa, minä ja lapsuudenystäväni Pasi Mäkinen Helsingin Kumpulasta, Niemisten tanssikouluun Kulttikselle s.o. Kulttuuritalolle. Kosalla oli jo pienoinen etumatka Paulansa kanssa, joka myös kävi muutaman kerran noilla tunneilla, mutta Pasin…
Ensimmäinen autoni oli v.-60 naapurimme Karin Soikan vanhemmilta ostettu Standard Vanguard farmari, vuosimallia noin 1945. Se oli ekoauto vain siltä osin, että sen moottoritilassa pesi västäräkki ja peräkontissa hiiriperhe. Vankku olisi kuluttanut bensana nuoren miehen kuukauden tilin parissa viikossa, mutta onneksi se ei käynnistynyt läheskään joka päivä jolloin myös rassaamista eli hyödyllistä arkiliikuntaa riitti…
KK 1, Koulu- ja työpaikkakiusaa 1948-58 Esipuhe Olen tässä vuosikymmenten varrella seurannut julkista keskustelua koulu- ja muusta kiusaamisesta omaa kouluaikaani muistellen. Mietin siinä yhteydessä muiden tavoin usein, kuinka paljon itse aiheutin sitä tahattomasti tai tahallani varomattomilla puheillani ja teoillani tai lahjaksi saadulla ulkomuodollani tai vaatetuksellani. Valitkoon lukija mieleisensä variaation seuraavien tarinoitteni perusteella kansa-,…
KK2 Koulukiusaa kansakoulussa 1948-52 Samana vuonna -48, kun isäukko osti tontin Vartiokylän Käätypolulta, alkoi koulunkäyntini Aleksis Kiven kansakoulussa. Heti alkuun selvitti silloinen opettajamme, satukirjailija Hellin Tynell, oppilaittensa osaamistason ja pian selvisikin, että luokalla oli neljä lukutaitoista oppilasta. Lukutaitonsa koulun alkaessa osoitti pari tyttöä eli Orvokki ja Marja-Leena sekä pojista Sänkiahon Risto eli…
KK3 Koulukiusaa keskikoulussa 1952 -1956 Tässä tarinassa tapailen tapahtumia vuosiväliltä 1952- 1956. Kävin silloin Kallion Yhteiskoulua vaihtelevalla menestyksellä, koulunkäynnin selvästi haitatessa harrastuksiani. Elin myös jonkinlaista kaksoiselämää, sillä kotipuolessa, Vartiokylässä, olin tussari-, pommi- ja rakettimies, mutta koulussa sarjakuvapiirtäjä, taidemaalari ja näyttelijä tai esiintyjä. Luokat olivat myös ainakin tässä koulussa siihen aikaan suuria; lähelle neljääkymmentä ja…
KK4 Koulukiusaa ammattikoulussa 1956-58 Ammiksen kävin Radio- ja TV- linjalla silloisella ”Linjojen ammattikoululla” aivan Ensimmäisen Linjan perällä Hakaniemestä katsoen. Siellä oli tuohon aikaan vanhat puutalot koulurakennuksina, mutta 1958 jälkeen muistaakseni siirtyivät Vallilan Ammattikouluun Sturenkadulle tämän koulun kaikki luokat. Myös Maalariammattikoulu. Puhelin- ja radioluokat olivat yläkerrassa ja maalariammattikoulu alakerrassa. 1956 ammattikoulua aloittaessani olimme jo…
Työpaikkakiusaa 1957-58 Työpaikoilla oli siihen aikaan varsin usein tapana, varsinkin niinkutsutuissa ammattimiespiireissä, viljellä porukan keskeista ”työpaikkahuumoria”, joka kohdalle osuneen uhrin mielestä sitä harvoin oli. Varsinkin nuoret oppilaat tai oppipojat joutuivat koville näissä ”huvituksissa”. Tuskin se on täysin loppunut vieläkään. Olin selvittänyt ensimmäisen vuoden heikkovirta-alan ammattikoulua ja pääsin isäni suhteilla Yleisradion työpajalle Tehtaankadulle…
Tämän viimeisen kerran sai kolhiintunut ja päivänpolttama vanha kilpakanoottini nähdä vielä merta. Niin kova oli hinku päästä vielä kerran melomaan, että otin urakakseni vuoden 1959 juhannuksena meloa Skataan Mellunkylän Kontion juhannusretkelle. Matkaa oli laskujeni mukaan reilut viisitoista kilometriä suuntaansa pitkin rantoja kierrellen. Helppo nakki…. tai sitten ei. Kanootti oli lojunut edellisen, surullisen ja…
Ruosteiset rautanaulat Hannu-veljeni lupaili joskus, aikapäiviä sitten, kertoa tarinan isäukkomme säästäväisyydestä vaiko jo aivan saituudesta. Ei ole näkynyt, mutta säästäväisyys oli siihen aikaan eli 40-50-luvuilla joskus ihan elinehto. Ei siitä ehkä tänäkään päivänä haittaa olisi. Oli miten oli, niin meillä kuitenkin omakotitalon työmaalle v.1952-54 ostettiin sekä saatavuus että säästösyistä käytettyjä lautoja rakennustyömailta. …
Lumihiihtoa 1963 Kun eräillä synttäreilläni jutustelimme Soikan (Soili Alava, os.Kari) kanssa, niin hän muisteli sitä vesihiihdon korviketta eli lumihiihtoa. Silloin sattui kohdalle luminen talvi ja teiden varsien hanget olivat metristä puoleentoista korkeat. Hannu se taisi keksiä, että voi kun pääsisi harrastamaan lumihiihtoa, niin kuin jotkut kesällä sitä vesihiihtoa. Ei siinä mitään ongelmaa…
Mustavuoren lehto Mustavuori (Mustamäki nuoruutemme aikaan) oli reviiriimme kuuluva paikka joka sijaitsee Helsingissä, Vuosaaren pohjoispuolella. Sinne tehtiin milloin mitäkin retkiä ja varsinkin perhosten keräilyyn se oli aivan erinomainen. Niin erinomainen, että sinne eteläpään lehtoon asennettiin perhoskeräilijäin yhdistyksen puolesta sähkökaappi, johon Vakkalan Kostilla oli avain ja oikeudet käyttää sitä. Me muut tietenkin siipeilimme aina,…
Huoltokeikkoja ja Simkatonni Sipoossa -66 Näitä tuhmuuksia tulee tässä tunnustettua, kun ovat jo rikosoikeudellisesti vanhentuneita ja muutenkin lienee vähäpätöisiä. Tarinani liittyy kuitenkin vielä nykyäänkin esiintyvään ilmiöön eli kiusantekoon liikenteessä. Tässä kyseisessä tapauksessakin olimme toisillemme täysin tuntemattomia ja sellaisiksi jäimmekin. Loppupäässä muistelen tavallisempia huoltokäyntejä Sipoon alueella. Ajelin kauniina kevätaamuna huoltokeikalle Sipooseen päin nykyistä…
Salaravustamassa poliisien kanssa Tämän tarinan tapahtumat ovat syyspuolelta ja vuosilta -67 tai -68 eli reilusti ennenkuin muutimme Käätypolulta Huhtasuontielle (Helsingissä). Tällä kerralla päätimme samaistua ”parempiin piireihin” ja pitää rapujuhlat. Aika oli tietenkin sitä syksyn ravustusaikaa. Olimme viettämässä iltaa ystäviemme, Vakkalan Kostin ja Paulan, Kauppilan Arin ja Järvisen Piven kanssa siellä Käätypolku 11:n mökissämme,…
Batman parodia 1968 eli Ihmepoika Snadi Tämän tarinan vuosi on helppo paikallistaa; Jari-poikamme oli keväällä täyttänyt viisi vuotta. Velipoikani Hannun kanssa kehitimme aihetta neljän minuutin pätkään 2x8mm:n kaitafilmille. Mykälle tietenkin vielä niihin aikoihin. Ainakin minun rahavaroillani ääni sai vielä olla jonkin aikaa turhaa ylellisyyttä. Batman oli silloin lasten suosikki ja aikuisten inhokki….
Lumeen hautautuneet 1973 Muistelen tässä tarinassani erästä lumista talvea Sähkö-Puodin taipaleelta. Olihan noita tosin siihen aikaan nähty lähes vuosittain, mutta tuo -73 kevättalvi jäi erityisesti mieleen, jolloin lunta oli pahimmillaan yli 80 senttiä. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi lunta tulla lähes päivittäin ja siellä sitten ajan tavan mukaan seikkailtiin milloin minkäkinlaisin renkain lumikinoksissa pitkin…
Taru-koira Kotikäyntejä tekevänä TV- ja radiohuoltomiehenä minut kutsuttiin kerran Puotinharjussa perheeseen, jossa TV oli ollut useita kertoja peräkkäin rikki ja koneen myyneen liikkeen korjaaja ei enää ”ehtinyt” tulla korjaamaan. Laittelin siinä sitten koneen kuntoon ja tuli laskun aika. Perheen rouva sanoi, että ”nuo korjausrahat ovat nyt vähän vähissä, mutta kelpaisiko tuo koira maksuksi?”….
Metsällä Taru-koiran kanssa. Vuosien 1975-76 kieppeillä pääsin parikin kertaa metsälle Tarun kanssa. Ensimmäinen reissu oli mieleenpainuvin Pesosen Villen perheen tiluksilla ja mökillä Kuusamossa, jossa oli määrä ampua metsäkanalintuja ihan syötäväksi asti eikä vain lystikseen. Taru ei ollut koskaan aiemmin ollut mukana missään moisessa toiminnassa vaikka yrittikin muutaman kerran siepata kitaansa fasaanin lennosta…
Puukoira Taru seikkailee tässä tarinassa 8:n kilon kilon lekan kanssa. Tässä tarinassa olemme Janakkalan Leppäkoskella reilu vuosi Janavalo Oy:n perustamisesta. Taru on pysyvästi muuttanut yhtiökumppani Kestin Timon ruokakuntaan jo vuosi-pari sitten, sillä Jari- pojallamme oli alkanut esiintyä allergisia oireita ja lääkäri ilmoitti sen syyksi koiran. Taru kulki siis Timpan mukana aamuisin tehtaalle ja…
Las Palmasin vuoret 1979 Yrittäjänä lomien viettäminen on usein stressaavaa ja varsinkin kotimaassa tai kotinurkilla. Kaiken aikaa on mielessä, miten ne työntekijät selviävät ja jos kuitenkin joku ongelma tulee. Mitä kaikkea jäi tekemättä ja mitä sanomatta? Jos kuitenkin pitäisi poiketa katsomassa? Keksimme Sirpan kanssa ratkaisun; tilataan lomamatka jonnekin etelään tarpeeksi ajoissa ja…
Poju Vuoden 1980 kieppeillä vuokrasimme lasten talvilomaksi mökin Polvijärveltä, Höytiäisen pienestä saaresta. Itse mökkireissu ei ollut kovinkaan kummoinen tarinaksi, mutta sieltä mukaan tarttunut koira jäi kyllä mieliimme. Saimme mökin vuokraajalta postin kautta aivan käypäiset ohjeet ja kartan tapaisenkin lopputaipaleelle, koska olimme menossa tiettömään saareen. Kommelluksitta perille päästyämme purimme autosta lapsikatraan ja tavaramme…
Helkanuoret Ranskassa 1982 Suur-Helsingin Helkanuoret eli tutummin Helkikset aloittelivat 70/80-lukujen taitteessa Vartiokylän koululla Anja Hinkkasen perustamana ja ohjaamana ala-asteen musiikki- ja kansanperinneryhmänä. Aivan alussa kerhon nimenä oli Helkatytöt ja Sampsapojat, mutta Sampsapoikien vähyyden vuoksi muutettiin nimi Helkanuoriksi. Nopeasti alun parinkymmenen oppilaan kerho kasvoi kolmeen- neljäänkymmeneen. Suurimmillaan Helkiksissä Vartiokylän koululla oli yli sata oppilasta, joilla oli…
Ranskalaisten vastavierailu Helkanuorille Suomeen ja Vartiokylään 1983 Vartiokylä ja Helkanuoret kulttuuriuutisissa • Helmikuun lopulla 19. – 28.2.1983 Ranskasta, Bretagnesta, Dinardin kaupungista tuli parinkymmenen nuoren aikuisen ryhmä vastavierailulle Suomeen Helkanuorten ja Suomi-Ranska Yhdistyksen Nuorisotoimikunnan vieraiksi. Helkanuorten vanhemmat ja Vartiokylän koulu järjestivät nuorisohotellimaiset olosuhteet koululle vuoteineen ja ruokailuineen. Joka päivä heille oli vähintäinkin aamiainen ja…
Afrikan matkamme v.2009 • Teimme elämämme ainoan oikean ”safarimatkan” Afrikkaan vuoden 2009 keväällä, maaliskuussa 9.3 -19.3. Olympiamatkat Oy:n järjestämänä. Eniten tuolla matkalla meitä kiinnosti Afrikan isot eläimet sikäläisissä kansallispuistoissa ja matkan monipuolisuus Afrikan eteläkärjestä Swasimaahan ja valtavaan Krugerin kansallispuistoon. Jälkimmäinen on kooltaan yhtä suuri, kun Uusimaa ja Varsinaissuomi yhteensä eli noin 19.000 km2 ja jatkuu…
15.01.2011 (Heimon 70vuotispäivänä) HYVÄ JUHLAKALU JA YHTIÖKUMPPANI ! Kun 1950 luvun lopulla muutimme Vartiokylään Helytielle ei ollut kylällä ketään tuttua, mutta ei kovin pitkää aikaa mennyt, kun löytyi eräs aktiivinen nuori Heimo, jonka kutsumanimi muotoutui yleisesti Heiskaksi. Muistissani on mm. perhosten keräys ja ilotulitusnäytökset peltsillä. 60- luvun alkupuolella järjestimme Kontion majalla porukalle…
Talon tiilirungon murtuma Ostaessamme 2000-luvun taitteessa 70-luvun omakotitalon, oli sen hinnassa huomioitu mm. maan painumisesta johtuvat tiilirungon murtumat. Pahin murtumakohta oli uuden ja vanhan osan liitoksessa, jossa oli tehty sekä suunnittelu-, hyväksymisprosessi- että rakennusvalvontavirheet nipussa mikä tuntuu olevan ”maan tapa” vieläkin. Uusi, paalutettu osa, oli rakennettu osittain vanhan maavaraisen päälle ja varaan. Vanhassa…
Ystävämme Pive. Tapasin Piven (Pertti Järvinen) ensimmäisiä kertoja urheiluseura Mellunkylän Kontion Majalla iltamissa. Olin mukana järjestämässä kyseisiä iltamia v.1958 Huvitoimikunnan nimissä, kun Karin Soili (nyk. Alava) eli Soikka, oli minut sinne houkutellut vaikka en urheilusta paljon perustanutkaan, mutta tämä tanssien järjestely sopi hyvin. Soikkahan oli ollut Kontiossa Piven kanssa tuttu jo vuosia tuohon mennessä…
Pikku pursimies Kaadan, kaadan sata halavaa purren uljaan teen. Kaaret siihen panen katajaa saarnet varppeeseen. Silkkaan silkkiin taklan teen. Kokkaan veistän kotkan pään Täysin purjein yli ulapan kiidän purrellain. Merten helmaan kenpä uskaltaa, vaaraan suureen käy. Laineet huuhtoo kantta keinuvaa. Missään maat ei näy. Vaan jos välttää vaaran muun joutuu miekoin kamppailuun. Tuon kun tunnet…
1950-luvun alussa kuulin silloin tällöin Markus Sedän lastentunnilla tai jossain muissa yhteyksissä erään mieleeni painuneen laulun. Se oli tämä Pikku Cowboy Veli-Matti Kaitalan laulamana. Nyt, 70-vuotta myöhemmin, se pälähti päähäni korvamadoksi sanoineen sävelineen vaikka en muista kuulleeni sitä kymmeniin vuosiin. Tässä on siitä yuotube -versio, Sadette1403:n taltioimana: Ja toinen versio, Heikki-Juhani Piha – aihekanava,…
Vuorenlouhija 1. Iske, iske, iske seinään vuoren, iske, iske, mielin reippahin! Iske, luota voittoon voimas’ nuoren, heilua sä anna raskaan moukarin! Verkallensa painuu vuoreen rauta, muttei työtä kesken heittää auta! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei. 2. Iske, iske, iske, lentää säen, iske, iske peikot kaikkoo pois! Iske, iske, iske, nythän näen: ammuksen…