Eräs jokapäiväinen vika 70-luvun telkkareissa oli Luxor- merkkisen television kuvan “pyöriminen” eli kuva alkoi “valua” ylhäältä alaspäin tihenevällä nopeudella koneen lämmetessä. Tuota vikaa ilmeni myös muissa, mutta Luxor oli ehdoton ykkönen siinä lajissa. Meille TV-korjaajille se oli lähes “kultakaivos”, sillä korjaus oli helppo ja nopea; Takakansi auki, yksi PCF80-tyyppinen tai PCL82- putki vaihdettiin ja sitten…
Vuorenlouhija 1. Iske, iske, iske seinään vuoren, iske, iske, mielin reippahin! Iske, luota voittoon voimas’ nuoren, heilua sä anna raskaan moukarin! Verkallensa painuu vuoreen rauta, muttei työtä kesken heittää auta! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei. 2. Iske, iske, iske, lentää säen, iske, iske peikot kaikkoo pois! Iske, iske, iske, nythän näen: ammuksen…
Linnanmäellä 1950, olen 9-v Alppilassa oli ollut jo pitkään kaikenlaista rakennusporukkaa ja lehdissä kerrottiin vesilinnojen toiselle puolelle rakennettavan jotain huvipuistoa. Alue oli aidattu liki parimetrisellä metalliaidalla ja vahteja kierteli hätistelemässä uteliaita kiipeilynhaluisia. Tänään sitten oli suuret ja juhlalliset avajaiset, mutta meidän pihan porukoista ei kukaan päässyt sinne vanhempiensa kanssa saati sitten yksin. Meitä oli puolenkymmentä…
Batman parodia 1968 eli Ihmepoika Snadi Tämän tarinan vuosi on helppo paikallistaa; Jari-poikamme oli keväällä täyttänyt viisi vuotta. Velipoikani Hannun kanssa kehitimme aihetta neljän minuutin pätkään 2x8mm:n kaitafilmille. Mykälle tietenkin vielä niihin aikoihin. Ainakin minun rahavaroillani ääni sai vielä olla jonkin aikaa turhaa ylellisyyttä. Batman oli silloin lasten suosikki ja aikuisten inhokki. En usko, että…
Mustavuori (Mustamäki nuoruutemme aikaan) oli reviiriimme kuuluva paikka joka sijaitsee Helsingissä, Vuosaaren pohjoispuolella. Sinne tehtiin milloin mitäkin retkiä ja varsinkin perhosten keräilyyn se oli aivan erinomainen. Niin erinomainen, että sinne eteläpään lehtoon asennettiin perhoskeräilijäin yhdistyksen puolesta sähkökaappi, johon Vakkalan Kostilla oli avain ja oikeudet käyttää sitä. Me muut tietenkin siipeilimme aina, kun muita yhdistyksen jäseniä…
Tämän viimeisen kerran sai kolhiintunut ja päivänpolttama vanha kilpakanoottini nähdä vielä merta. Niin kova oli hinku päästä vielä kerran melomaan, että otin urakakseni vuoden 1959 juhannuksena meloa Skataan Mellunkylän Kontion juhannusretkelle. Matkaa oli laskujeni mukaan reilut viisitoista kilometriä suuntaansa pitkin rantoja kierrellen. Helppo nakki…. tai sitten ei. Kanootti oli lojunut edellisen, surullisen ja melojiensa hukkumiseen…
Tietalkoot v.1955 (olen 14v) Helsingin Vartiokylässä, Helytie- Käätypolku- Huntutielenkin, noin 600m, tietalkoot päätettiin pitää eräänä keväisenä viikonloppuna ja jo hyvissä ajoin oli talkoovastaavana toiminut Viljo-isäni tilannut paikalliselta kuorma-autoilija NN:ltä hiekkakuljetuksen Valkoisen Ristin mäessä olevasta hiekkakuopasta. Hänen oli helpointa hoitaa nämä asiat, kun olimme silloin tosi harvinainen perhe puhelimen omistajana. Talkoiden oli määrä alkaa klo 10…
Kalassa Sepen ja Kosan kanssa -54 (Olen 13-v) Olimme me pojat muutakin kuin rakettien ja paukkujen tekijöitä. Olimme keväisin erittäin innokkaita kalamiehiä. Kalaa pyydettiin ja saatiin muualtakin kuin omasta purosta Käätikseltä. Sipoon suunta oli suosiossa silloinkin. Kevään ensijäiden lähtiessä puroista 54-kieppeillä kertoivat Sepe ja Kosa, että varsinkin Kostin isäukko oli sodanjälkeisinä vuosina käynyt…
Heimon elätit 50-luku (olen näihin aikoihin 13-15v) Tuulihaukka Ville kiitoradalla Käätypolku 8 pihalla. Taustalla Tammelundin ukin tekemät käsirattaat joista oli paljon hyötyä uudisrakentamisen aikoihin ja runsaasti huvia leikessä. Ville oli siipirikko. Tuulihaukka Ville Ensimmäinen oli tuulihaukka Ville. Sen löysivät Häkkisen Seppo ja Mäkisen Reima perhostenkeräilymatkallaan Rantakartanontiellä eli juuri sieltä, mistä Kinnarin Leo kertoo jutussaan amiraaleista…
Huoltokeikkoja ja Simkatonni Sipoossa -66 Näitä tuhmuuksia tulee tässä tunnustettua, kun ovat jo rikosoikeudellisesti vanhentuneita ja muutenkin lienet vähäpätöisiä. Tarinani liittyy kuitenkin vielä nykyäänkin esiintyvään ilmiöön eli kiusantekoon liikenteessä. Tässä kyseisessä tapauksessakin olimme toisillemme täysin tuntemattomia ja sellaisiksi jäimmekin. Loppupäässä muistelen tavallisempia huoltokäyntejä Sipoon alueella. Ajelin kauniina kevätaamuna huoltokeikalle Sipooseen päin nykyistä Uutta Porvoontietä…
Kotihipat 1958 (olen näinä aikoina 17-19v) Tuossa 50-luvun puolivälin jälkeen alkoi Kosaa (Kosti Vakkala) ja minua nuo tytötkin kiinnostaa ja olisko ollut -58, kun syksyllä menimme, Kosa, minä ja lapsuudenystäväni Pasi Mäkinen Helsingin Kumpulasta, Niemisten tanssikouluun Kulttikselle s.o. Kulttuuritalolle. Kosalla oli jo pienoinen etumatka Paulansa kanssa, joka myös kävi muutaman kerran noilla tunneilla, mutta Pasin…
Laukkaharjoituksia 1952 Helsingin Vartiokylässä v.1952, 11 vuotiaana, kun omakotitalomme kivijalkaa valettiin, olin apupoikana vähän joka hommassa. Kiskoin nauloja laudoista ja oioin niitä, kärräsin hiekkaa betonimyllylle portilta, johon kuorma oli kipattu tonttitien upottavuudesta johtuen. Varsinaisessa valussa hommiani oli toimia sen aikaisena täryttimenä eli kävellä ja hyppiä seinän valumuottien välissä polkemassa valubetonia tiiviiksi. Saappaat piti olla jaloissa…
Lumihiihtoa 1963 Kun eräillä synttäreilläni jutustelimme Soikan (Soili Alava, os.Kari) kanssa, niin hän muisteli sitä vesihiihdon korviketta eli lumihiihtoa. Tempaus tehtiin Goggolla eli Goggomobil Isar- merkkisellä Helkama Oy:n autolla, Hannu-veljeni ja naapurinlikka Soikan kanssa (se oli melkein kuin isosysteri puoli vuotta vanhempana). Auto oli Helkama Oy:n puolesta käytössäni TV-huoltotyössä. Sattui kohdalle luminen talvi ja teiden…
15.01.2011 (Heimon 70vuotispäivänä) HYVÄ JUHLAKALU JA YHTIÖKUMPPANI Kun 1950 luvun lopulla muutimme Vartiokylään Helytielle ei ollut kylällä ketään tuttua, mutta ei kovin pitkää aikaa mennyt, kun löytyi eräs aktiivinen nuori Heimo, jonka kutsumanimi muotoutui yleisesti Heiskaksi. Muistissani on mm. perhosten keräys ja ilotulitusnäytökset peltsillä. 60- luvun alkupuolella järjestimme Kontion majalla porukalle iltamia ja tansseja. Tanssien…
Kontion retkiä Pilvijärvelle. Heimo Kuukkanen 05.02.-09 Ensimmäinen retkeni kontion porukan mukana suuntautui Sipoon Målnträsk’ille, joka nykyisessä suomenkielisessä Sipoossa on tietenkin Pilvijärvi. Vuosi oli todennäköisimmin 1957 – 58 ja heinä-elokuuta. Matkaan lähdettiin kokoontumispaikaksi määrätystä Mannosen valintamyymälän pihasta Vartiokylän keskustasta ja kun olin hieman myöhässä nukuttuani pommiin, osuin porukan loppupäähän Vartiokylän apteekin kohdalla. Olin liikkeellä hiljan ostamallani…
Ravustamassa poliisien kanssa Tämän tarinan tapahtumat ovat syyspuolelta ja vuosilta -67 tai -68 eli reilusti ennenkuin muutimme Käätypolulta Huhtasuontielle (Helsingissä). Tällä kerralla päätimme samaistua “parempiin piireihin” ja pitää rapujuhlat. Aika oli tietenkin sitä ravustusaikaa. Olimme viettämässä iltaa ystäviemme, Vakkalan Kostin ja Paulan, Kauppilan Arin ja Järvisen Piven kanssa siellä Käätis 11:n mökissämme, kun jostain telkkariohjelmasta…
Kun Pia-koira pelasti Juhapojan Kirjoittanut Hannu Kuukkanen 31.12.2008 (Vartsika-sivuille: www.vartsika.net) Kun Heiska ei nyt ole kertonut näköjään sitä Piian ja Juhan seikkailua, kerronpa sen nyt tässä kuten olen sen itse häneltä kuullut. Lisätköön Heimo sitten yksityiskohtia omasta muististaan. Tämä on tarina siitä kun Pia pelasti pikkuveli Juhan (3,5v) kun hän oli karannut pihasta ja oli…
Metsällä Taru-koiran kanssa Vuosien 1975-76 kieppeillä pääsin parikin kertaa metsälle Tarun kanssa. Ensimmäinen reissu oli mieleenpainuvin Pesosen Villen perheen tiluksilla ja mökillä Kuusamossa, jossa oli määrä ampua metsäkanalintuja ihan syötäväksi asti eikä vain lystikseen. Taru ei ollut koskaan aiemmin ollut mukana missään moisessa toiminnassa vaikka yrittikin muutaman kerran siepata kitaansa fasaanin lennosta … fasaani vähän lähdössä myöhässä…
Soikka ja Heiska Vartiokylässä, Käätypolun lenkillä, asui 50-60-luvuilla paljon lapsia. Kovasti oli myös ikäeroja, mutta eivät ne isosti haitanneet sillä “pikkupennuille” järjestettin erilaisia pelejä, kisoja ja leikkejä. Paikkoja olivat: Peltsi, Takakaltsi, Etukaltsi ja Soikankaltsi. Soikan kaltseilla oli myös inkkareita. Oli myös rosvoja ja pollareita. Soikka ja Heiska jakoivat useimmiten hyvässä sovussa joukkueet joissa näitä vaklaus…
Soikka, systeri aidan takaa Vuoden 1954 tietämillä, kun muutimme lopullisesti Hämeentieltä Vartiokylään ja Käätypolulle, vei minulta hetken aikaa tottua uuteen asuinympäristöön ja siihen, että kaikki entiset kaverit ehkä lopullisesti jäivät sinne Alppilan ja Kallion kulmille, Sörkkään tai Sörkkaan, sanoisi jotkut noista jälkimmäisistä kulmista. Hortoilin joutessani ensimmäisenä kesälomapäivänäni Karien pihalle ja Soikka sanoi ulos tullessaan olevansa…
Ystävämme Pive. Tapasin Piven (Pertti Järvinen) ensimmäisiä kertoja urheiluseura Mellunkylän Kontion Majalla iltamissa. Olin mukana järjestämässä kyseisiä iltamia v.1958 Huvitoimikunnan nimissä. Karin Soili (nyk.Alava) eli Soikka, oli minut sinne houkutellut vaikka en urheilusta paljon perustanutkaan, mutta tämä tanssien järjestely sopi hyvin. Soikkahan oli ollut Kontiossa Piven kanssa tuttu jo vuosia tuohon mennessä ja hän esittelikin…
Talvella -57 tuli ongelmia Häkkisen Sepon ja minun välisessä sadan metrin pituisessa puhelinlinjassa. Se kulki pitkin Soikan Karin ja Berqvistien aitaa ja tien yli Häkkisille koivusta kuuseen menetelmällä noin neljän metrin korkeudessa. Siitä arvelimme kuorma-autojenkin mahtuvan ali. Kuorma- autot mahtuivatkin, mutta eivät muutamat kateelliset naapurin kakarat. Katkoivat linjan useamman kerran. Mutta ei hätää, korjauspartiomme korjasi…
Keväällä -57, tuon “salamoiva puhelinlinja”- episodin jälkeen, kehitimme Häkkisen Sepon kanssa uuden projektin, jossa ideana oli päästä eroon tuosta lankapuhelimesta jossa riesana olivat naapuruston kateelliset kakarat lankaa katkomassa ja niin rakensimme samaisen “Poikien Askartelukirjan” ohjeiden mukaan langattoman puhelimen. Se toimi sillä pienemmällä kipinäinduktorilla minulta päin ja isommalla Sepolta. Puhe kuului mainiosti ja käytimme onneksemme jonkinlaista…
Tarina on noin vuosilta 1953 -54 jolloin olimme lapsuuskaverini Mäkisen Pasin kanssa noin 12-13-vuotiaita ja Kumpulan uimalakin melko uusi. Pasin kanssa olimme olleet kavereita lähes syntymästämme asti eikä muuttomme Vartiokylään muuttanut asiaa miksikään. Pasi ajeli usein polkupyörällään meille Vartiokylään ihan vain piipahtamaan, kunhan jokin päämäärä piti olla lähtiessään. Kerran hän taas poikkesi ja sai minut…
Tämän alun on kirjoittanut veljeni Hannu Kuukkanen: Heimoa taidettiin kiusata Vartsikan hulttiopoikien taholta eräänkin kerran mutta Heiska olikin kova “Sörkän kundi” joka oli keitetty jo useammassa liemessä Kalliossa, Aleksis Kiven kansakoulun aikoihin. Noista taustoista varmaankin ne tussari-jututkin ovat pontta saaneet – itsepuolustusta nääs ja joskus ihan vaan takaisin kiusaa. Tähän juttuun tarvitsen apua Heiskalta…
Puukoira Taru seikkailee tässä tarinassa 8:n kilon kilon lekan kanssa. Tässä tarinassa olemme Janakkalan Leppäkoskella reilu vuosi Janavalo Oy:n perustamisesta. Taru on pysyvästi muuttanut yhtiökumppani Kestin Timpan ruokakuntaan jo vuosi-pari sitten, sillä Jari- pojallamme oli alkanut esiintyä allergisia oireita ja lääkäri ilmoitti sen syyksi koiran. Taru kulki siis Timpan mukana aamuisin tehtaalle ja illalla hänen…
Talon tiilirungon murtuma Ostaessamme 2000-luvun taitteessa 70-luvun omakotitalon, oli sen hinnassa huomioitu mm. maan painumisesta johtuvat tiilirungon murtumat. Pahin murtumakohta oli uuden ja vanhan osan liitoksessa, jossa oli tehty sekä suunnittelu-, hyväksymisprosessi- että rakennusvalvontavirheet nipussa. Uusi, paalutettu osa, oli rakennettu osittain vanhan maavaraisen päälle ja varaan. Vanhassa oli jo painumaa kirjattu pariinkin otteeseen tuon ensimmäisen…
Poju Vuoden 1980 kieppeillä vuokrasimme lasten talvilomaksi mökin Polvijärveltä, Höytiäisen pienestä saaresta. Itse mökkireissu ei ollut kovinkaan kummoinen tarinaksi, mutta sieltä mukaan tarttunut koira jäi kyllä mieliimme. Saimme mökin vuokraajalta postin kautta aivan käypäiset ohjeet ja kartan tapaisenkin lopputaipaleelle, koska olimme menossa tiettömään saareen. Kommelluksitta perille päästyämme purimme autosta lapsikatraan ja tavaramme lumenpeittämän järven rannassa. …
Ruosteiset rautanaulat Hannu-veljeni lupaili joskus, aikapäiviä sitten, kertoa tarinan isäukkomme säästäväisyydestä vaiko jo aivan saituudesta. Ei ole näkynyt, mutta säästäväisyys oli siihen aikaan eli 40-50-luvuilla joskus ihan elinehto. Ei siitä ehkä tänäkään päivänä haittaa olisi. Oli miten oli, niin meillä kuitenkin omakotitalon työmaalle ostettiin sekä saatavuus että säästösyistä käytettyjä lautoja rakennustyömailta. Pääasiassa ne olivat betonivaluissa…
KK 1, Koulu- ja työpaikkakiusaamisia 1948-58 Esipuhe Olen tässä vuosien varrella seurannut julkista keskustelua koulu- ja muusta kiusaamisesta omaa kouluaikaani muistellen. Mietin siinä yhteydessä muiden tavoin usein, kuinka paljon itse aiheutin sitä tahattomasti tai tahallani varomattomilla puheillani ja teoillani tai lahjaksi saadulla ulkomuodollani. Valitkoon lukija mieleisensä variaation seuraavien tarinoitteni perusteella kansa-, oppi-, ammattikoulu ja työpaikkakiusaamisista….
KK2 Koulukiusaamisia kansakoulussa 1948-52 Samana vuonna -48, kun isäukko osti tontin Vartiokylän Käätypolulta, alkoi koulunkäyntini Aleksis Kiven kansakoulussa. Heti alkuun selvitti silloinen opettajamme Hellin Tynell oppilaittensa osaamistason ja pian selvisikin, että luokalla oli neljä lukutaitoista oppilasta. Lukutaitonsa koulun alkaessa osoitti pari tyttöä eli Orvokki ja Marja-Leena sekä pojista Sänkiahon Ripa ja tämä Heimo. Tavaamisen tai…
KK3 Koulukiusaamisia keskikoulussa Tässä tarinassa tapailen tapahtumia vuosiväliltä 1952- 1956. Kävin silloin Kallion Yhteiskoulua vaihtelevalla menestyksellä, koulunkäynnin selvästi haitatessa harrastuksiani. Elin myös jonkinlaista kaksoiselämää, sillä kotipuolessa, Vartiokylässä, olin tussari-, pommi- ja rakettimies, mutta koulussa sarjakuvapiirtäjä, (taide)maalari ja näyttelijä. Luokat olivat myös ainakin tässä koulussa siihen aikaan suuria; lähelle neljää kymmentä ainakin keskikoulun aikana eli luokat…
KK4 Koulukiusaamisia ammattikoulussa 1956-58 Ammiksen kävin Radio- ja TV- linjalla silloisella “Linjojen ammattikoululla” aivan Ensimmäisen Linjan perällä Hakaniemestä katsoen. Siellä oli tuohon aikaan vanhat puutalot koulurakennuksina, mutta 1958 jälkeen muistaakseni Vallilan Ammattikouluun Sturenkadulle siirtyivät tämän koulun kaikki luokat. Myös Maalariammattikoulu. Puhelin- ja radioluokat olivat yläkerrassa ja maalariammattikoulu alakerrassa. 1956 ammattikoulua aloittaessani olimme jo pari vuotta…
KK5 Työpaikkakiusaamisia 1957-58 Työpaikoilla oli siihen aikaan varsin usein tapana, varsinkin niinkutsutuissa ammattimiespiireissä, viljellä porukan keskeista “työpaikkahuumoria”, joka kohdalle osuneen uhrin mielestä sitä harvoin oli. Varsinkin nuoret oppilaat tai oppipojat joutuivat koville näissä “huvituksissa”. Tuskin se on täysin loppunut vieläkään. Olin selvittänyt ensimmäisen vuoden ammattikoulua ja pääsin isän suhteilla Yleisradion työpajalle Tehtaankadulle metallimiehen hommiin. Siellä…
Yleislakko 1956 Yleislakko alkoi 1.3.1956 klo 6.00 Meille pitkämatkaisille koululaisille useimmille lakon alkaminen oli pikemminkin mukavaa vaihtelua tai ylimääräinen talviloma. Paitsi tietysti niille, jotka pääsivät kävellen, hiihtäen tai muulla kyydillä kouluihinsa kulkeutumaan. Itselläni matka Vartiokylästä Kallion Yhteiskouluun olisi ollut kohtuuton jalkapatikassa liikenteen seassa eikä Helsingin kaduilla hiihtelykään oikein houkutellut. Lakko alkoi ensimmäisenä maaliskuuta raivokkaitten neuvottelujen…
Heiskan kanootti Yksi niitä surullisen puolen tarinoita. Keväällä, jäiden lähdettyä -58, keksimme Häkkisen Sepon kanssa hankkia kanootin, kun Häkkisten silloisella vuokralaisrouvalla oli tietoa halvasta käytetystä. Kävimme sitä katsomassa Trutholmenin saaressa tämän rouvan kanssa ja kurjaltahan se näytti, mutta runko ja rimoitus osoittautui terveeksi. Hinnan sain tingittyä kukkarolleni siedettäväksi, muutamaan kymppiin, sillä Seppo ei voinut osallistua…
Pia-koira “Nyt voitasi saada mukavasti koira”, sanoi isä-Viljo eräänä perjantai päivänä kotiin tultuaan. “Työkaverilla, Närväsellä Rajakylässä, on pentue newfoundlandinkoiria ja niitä voisi käydä huomenna katsomassa.” Vuosi saattoi olla 1956. Huomenna käytiin katsomassa koiraa ja otettiin kaikkein pienin ja surkein, kun halvalla saatiin. Närvänen kyllä varoitteli, ettei siitä ehkä näyttelykoiraa tule, kun on vähän heikko ja…
Pia-koira meripelastajana Ensimmäinen reissumme Vartiokylänlahdelle Mattorantaan uimaan vajaan vuoden ikäisen Pian kanssa oli myös ikimustettava. Koira oli tietysti meressä alta aikayksikön eli heti, kun vettä näki, mutta ongelmia syntyi sen pelastuvietin kanssa. Newfoudlandinkoirat ovat meripelastajia ja niillä on luonnostaan räpylän kaltaiset levikkeet varpaittensa välissä. Niillä on myös korvakäytävät sulkeva ihopoimu, joten niiden korviin ei mene…
Pia-koira uppotukin sukeltajana Newfoudlandinkoira Pia oli tässä tarinassa jo reilut parivuotias, kun Hanskin kanssa päätimme testata sen sukeltajan ominaisuuksia. Olimme aiemminkin kokeilleet kivien heittämistä veteen ja jos se vain ne näki, niin kyllä ne takaisin saatiin. Haistelu, kun ei veden alla oikein onnistu etevältäkään koiralta, niin vain näkö jää jäljelle. Ideana oli heittää veteen joku…
Taru-koira Kotikäyntejä tekevänä TV- ja radiohuoltomiehenä minut kutsuttiin kerran Puotinharjussa perheeseen, jossa TV oli ollut useita kertoja peräkkäin rikki ja koneen myyneen liikkeen korjaaja ei enää “ehtinyt” tulla korjaamaan. Laittelin siinä sitten koneen kuntoon ja tuli laskun aika. Emäntä sanoi, että on nuo korjausrahat nyt vähän vähissä, mutta kelpaisiko tuo koira maksuksi. Katselin siinä hetken…
Koiramaisia juttuja Vartiokylän ympäristöstä 1950-60-luvuilta Tässä häpeäkseni täytyy tehdä muitakin tunnustuksia nyt, kun ne ovat jo rikosoikeudellisesti varmasti vanhentuneita. Tuoreimmat tarinat ovat TV-huoltomies ajaltani 60-luvulta ja tapahtumapaikat sen aikaista Vartiokylää, jossa asuimme. Vanhimmat 50-luvulta. Tässä tarinat: Ensimmäinen liittyi siihen naapuristossa vartioivaan Vinnarin susikoira Moppeen, joka kävi tosissaan yhteen aikaan myös minun hermoilleni, kun jouduin jostain…
Ensimmäinen autoni oli v.-60 naapurimme Karin Soikan vanhemmilta ostettu Standard Vanguard farmari, vuosimallia joku 1945. Se oli ekoauto vain siltä osin, että sen moottoritilassa pesi västäräkki ja peräkontissa hiiriperhe. Vankku olisi kuluttanut bensana nuoren miehen kuukauden tilin parissa viikossa, mutta onneksi se ei käynnistynyt läheskään joka päivä jolloin myös rassaamista eli hyödyllistä arkiliikuntaa riitti iltapuhteiksi….
Lumeen hautautuneet 1973 Muistelen tässä tarinassani erästä lumista talvea Sähkö-Puodin taipaleelta. Olihan noita tosin siihen aikaan nähty lähes vuosittain, mutta tuo -73 kevättalvi jäi erityisesti mieleen, jolloin lunta oli pahimmillaan yli 80 senttiä. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi lunta tulla lähes päivittäin ja siellä sitten ajan tavan mukaan seikkailtiin milloin minkäkinlaisin renkain lumikinoksissa pitkin Vartiokylää ja ympäristöä. …
Nord-Agent ja Stereotukku Vietettyäni muutamia kuukausia Janakkalassa vuoden 1973 alussa, Janavalon käynnistämistöissä, alkoi Sirpa- vaimoani tympiä kotiäidin osa. Kyllä hänellä töitä riitti kolmen lapsen ja omakotitalon hoidossa puutarhoineen, mutta selvästi resursseja oli enempäänkin. Myös yhteydet ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin, kuin muutamiin omaisiin ja lähimpiin naapureihin, alkoivat houkuttaa. Hän halusi töihin kodin ulkopuolelle. Mietittyämme asiaa pari…
Las Palmasin vuoret 1979 Yrittäjänä lomien viettäminen on usein stressaavaa ja varsinkin kotimaassa tai kotinurkilla. Kaiken aikaa on mielessä, miten ne työntekijät selviävät ja jos kuitenkin joku ongelma tulee. Mitä kaikkea jäi tekemättä ja mitä sanomatta? Jos kuitenkin pitäisi poiketa katsomassa? Keksimme Sirpan kanssa ratkaisun; tilataan lomamatka jonnekin etelään tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi kauas. Silloin…
Pikku pursimies Kaadan, kaadan sata halavaa purren uljaan teen. Kaaret siihen panen katajaa saarnet varppeeseen. Silkkaan silkkiin taklan teen. Kokkaan veistän kotkan pään Täysin purjein yli ulapan kiidän purrellain. Merten helmaan kenpä uskaltaa, vaaraan suureen käy. Laineet huuhtoo kantta keinuvaa. Missään maat ei näy. Vaan jos välttää vaaran muun joutuu miekoin kamppailuun. Tuon kun tunnet…