Metsällä Taru-koiran kanssa Vuosien 1975-76 kieppeillä pääsin parikin kertaa metsälle Tarun kanssa. Ensimmäinen reissu oli mieleenpainuvin Pesosen Villen perheen tiluksilla ja mökillä Kuusamossa, jossa oli määrä ampua metsäkanalintuja ihan syötäväksi asti eikä vain lystikseen. Taru ei ollut koskaan aiemmin ollut mukana missään moisessa toiminnassa vaikka yrittikin muutaman kerran siepata kitaansa fasaanin lennosta … fasaani vähän lähdössä myöhässä…

Soikka ja Heiska Vartiokylässä, Käätypolun lenkillä, asui 50-60-luvuilla paljon lapsia. Kovasti oli myös ikäeroja, mutta eivät ne isosti haitanneet sillä “pikkupennuille” järjestettin erilaisia pelejä, kisoja ja leikkejä. Paikkoja olivat: Peltsi, Takakaltsi, Etukaltsi ja Soikankaltsi. Soikan kaltseilla oli myös inkkareita. Oli myös rosvoja ja pollareita. Soikka ja Heiska jakoivat useimmiten hyvässä sovussa joukkueet joissa näitä vaklaus…

Soikka, systeri aidan takaa Vuoden 1954 tietämillä, kun muutimme lopullisesti Hämeentieltä Vartiokylään ja Käätypolulle, vei minulta hetken aikaa tottua uuteen asuinympäristöön ja siihen, että kaikki entiset kaverit ehkä lopullisesti jäivät sinne Alppilan ja Kallion kulmille, Sörkkään tai Sörkkaan, sanoisi jotkut noista jälkimmäisistä kulmista. Hortoilin joutessani ensimmäisenä kesälomapäivänäni Karien pihalle ja Soikka sanoi ulos tullessaan olevansa…

Ystävämme Pive. Tapasin Piven ensinmäisiä kertoja urheiluseura Mellunkylän Kontion Majalla iltamissa. Olin mukana järjestämässä kyseisiä iltamia v.1958 Huvitoimikunnan nimissä. Karin Soili (nyk.Alava) eli Soikka, oli minut sinne houkutellut vaikka en urheilusta paljon perustanutkaan, mutta tämä tanssien järjestely sopi. Soikkahan oli ollut Kontiossa Piven kanssa tuttu jo vuosia tuohon mennessä ja hän esittelikin minulle koko porukan…

Talvella -57 tuli ongelmia Häkkisen Sepon ja minun välisessä sadan metrin pituisessa puhelinlinjassa. Se kulki pitkin Soikan Karin ja Berqvistien aitaa ja tien yli Häkkisille koivusta kuuseen menetelmällä noin neljän metrin korkeudessa. Siitä arvelimme kuorma-autojenkin mahtuvan ali. Kuorma- autot mahtuivatkin, mutta eivät muutamat kateelliset naapurin kakarat. Katkoivat linjan useamman kerran. Mutta ei hätää, korjauspartiomme korjasi…

Keväällä -57, tuon “salamoiva puhelinlinja”- episodin jälkeen, kehitimme Häkkisen Sepon kanssa uuden projektin, jossa ideana oli päästä eroon tuosta lankapuhelimesta jossa riesana olivat naapuruston kateelliset kakarat lankaa katkomassa ja niin rakensimme samaisen “Poikien Askartelukirjan” ohjeiden mukaan langattoman puhelimen. Se toimi sillä pienemmällä kipinäinduktorilla minulta päin ja isommalla Sepolta. Puhe kuului mainiosti ja käytimme onneksemme jonkinlaista…

Tarina on noin vuosilta 1953 -54 jolloin olimme lapsuuskaverini Mäkisen Pasin kanssa noin 12-13-vuotiaita ja Kumpulan uimalakin melko uusi:   (Kumpulan uimala rakennettiin vuoden 1952 olympialaisten harjoitusaltaaksi, ja se on Suomen kolmanneksi vanhin maauimala. Vuonna 2005 uimala kunnostettiin alkuperäiseen asuunsa ja samalla saunat ja pukuhuoneet ajanmukaistettiin, kertoo: Wikipedia ) Pasi ajeli usein polkupyörällään meille Vartiokylään…

Tämän alun on kirjoittanut veljeni Hannu Kuukkanen:   Heimoa taidettiin kiusata Vartsikan hulttiopoikien taholta eräänkin kerran mutta Heiska olikin kova “Sörkän kundi” joka oli keitetty jo useammassa liemessä Kalliossa,  Aleksis Kiven kansakoulun aikoihin. Noista taustoista varmaankin ne tussari-jututkin ovat pontta saaneet – itsepuolustusta nääs ja joskus ihan vaan takaisin kiusaa. Tähän juttuun tarvitsen apua  Heiskalta…

Talon tiilirungon murtuma Ostaessamme 2000-luvun taitteessa 70-luvun omakotitalon, oli sen hinnassa huomioitu mm. maan painumisesta johtuvat tiilirungon murtumat. Pahin murtumakohta oli uuden ja vanhan osan liitoksessa, jossa oli tehty sekä suunnittelu-, hyväksymisprosessi- että rakennusvalvontavirheet nipussa. Uusi, paalutettu osa, oli rakennettu osittain vanhan maavaraisen päälle ja varaan. Vanhassa oli jo painumaa kirjattu pariinkin otteeseen tuon ensimmäisen…

Poju Vuoden 1980 kieppeillä vuokrasimme  lasten talvilomaksi mökin Polvijärveltä, Höytiäisen pienestä saaresta.  Itse mökkireissu ei ollut kovinkaan kummoinen tarinaksi, mutta sieltä mukaan tarttunut koira jäi kyllä mieliimme. Saimme mökin vuokraajalta postin kautta aivan käypäiset ohjeet ja kartan tapaisenkin lopputaipaleelle, koska olimme menossa tiettömään saareen.  Kommelluksitta perille päästyämme purimme autosta lapsikatraan ja tavaramme lumenpeittämän järven rannassa. …

Ruosteiset rautanaulat Hannu-veljeni lupaili joskus, aikapäiviä sitten, kertoa tarinan isäukkomme säästäväisyydestä vaiko jo aivan saituudesta. Ei ole näkynyt, mutta säästäväisyys oli siihen aikaan eli 40-50-luvuilla joskus ihan elinehto.  Ei siitä ehkä tänäkään päivänä haittaa olisi. Oli miten oli, niin meillä kuitenkin omakotitalon työmaalle ostettiin sekä saatavuus että säästösyistä käytettyjä lautoja rakennustyömailta.  Pääasiassa ne olivat betonivaluissa…

KK 1, Koulu- ja työpaikkakiusaamisia 1948-58 Esipuhe Olen tässä vuosien varrella seurannut julkista keskustelua koulu- ja muusta kiusaamisesta omaa  kouluaikaani muistellen. Mietin siinä yhteydessä muiden tavoin usein, kuinka paljon itse aiheutin sitä tahattomasti tai tahallani varomattomilla puheillani ja teoillani tai lahjaksi saadulla ulkomuodollani.  Valitkoon lukija mieleisensä variaation seuraavien tarinoitteni perusteella kansa-, oppi-, ammattikoulu ja työpaikkakiusaamisista….

KK2  Koulukiusaamisia kansakoulussa Samana vuonna -48, kun isäukko osti tontin Vartiokylän Käätypolulta, alkoi koulunkäyntini Aleksis Kiven kansakoulussa. Heti alkuun selvitti silloinen opettajamme Hellin Tynell oppilaittensa osaamistason ja pian selvisikin, että luokalla oli neljä lukutaitoista oppilasta. Lukutaitonsa koulun alkaessa osoitti pari tyttöä eli Orvokki ja Marja-Leena sekä pojista Sänkiahon Ripa ja tämä Heimo. Tavaamisen tai tavuttamisen…

KK3  Koulukiusaamisia keskikoulussa Tässä tarinassa tapailen tapahtumia vuosiväliltä 1952- 1956.  Kävin silloin Kallion Yhteiskoulua vaihtelevalla menestyksellä, koulunkäynnin selvästi haitatessa harrastuksiani. Elin myös jonkinlaista kaksoiselämää, sillä kotipuolessa, Vartiokylässä, olin tussari-, pommi- ja rakettimies, mutta koulussa sarjakuvapiirtäjä, (taide)maalari ja näyttelijä. Luokat olivat myös ainakin tässä koulussa siihen aikaan suuria; lähelle neljää kymmentä ainakin keskikoulun aikana eli luokat…

KK4  Koulukiusaamisia ammattikoulussa 1956-58 Ammiksen kävin Radio- ja TV- linjalla silloisella “Linjojen ammattikoululla” aivan Ensimmäisen Linjan perällä Hakaniemestä katsoen.  Siellä oli tuohon aikaan vanhat puutalot koulurakennuksina, mutta 1958 vaiheilla muistaakseni Vallilan Ammattikouluun Sturenkadulle siirtyivät tämän koulun kaikki luokat. Myös Maalariammattikoulu. 1956 ammattikoulua aloittaessani olimme jo pari vuotta aiemmin muuttaneet täysivuotisiksi asukkaiksi Vartiokylään Käätypolulle. Yhdestä tussari-…

KK5  Työpaikkakiusaamisia 1957-58 Työpaikoilla oli siihen aikaan varsin usein tapana, varsinkin niinkutsutuissa ammattimiespiireissä, viljellä porukan keskeista “työpaikkahuumoria”, joka kohdalle osuneen uhrin mielestä sitä harvoin oli.  Varsinkin nuoret oppilaat tai oppipojat joutuivat koville näissä “huvituksissa”. Tuskin se on täysin loppunut vieläkään. Olin selvittänyt ensimmäisen vuoden ammattikoulua ja pääsin isän suhteilla Yleisradion työpajalle Tehtaankadulle metallimiehen hommiin. Siellä…

Yleislakko 1956 Yleislakko alkoi 1.3.1956 klo 6.00 Meille pitkämatkaisille koululaisille useimmille lakon alkaminen oli pikemminkin mukavaa vaihtelua tai ylimääräinen talviloma. Paitsi tietysti niille, jotka pääsivät kävellen, hiihtäen tai muulla kyydillä kouluihinsa kulkeutumaan. Itselläni matka Vartiokylästä Kallion Yhteiskouluun olisi ollut kohtuuton jalkapatikassa liikenteen seassa eikä Helsingin kaduilla hiihtelykään oikein houkutellut. Lakko alkoi ensimmäisenä maaliskuuta raivokkaitten neuvottelujen…

Heiskan kanootti Yksi niitä surullisen puolen tarinoita. Keväällä, jäiden lähdettyä -58, keksimme Häkkisen Sepon kanssa hankkia kanootin, kun Häkkisten silloisella vuokralaisrouvalla oli tietoa halvasta käytetystä. Kävimme sitä katsomassa Trutholmenin saaressa tämän rouvan kanssa ja kurjaltahan se näytti, mutta runko ja rimoitus osoittautui terveeksi. Hinnan sain tingittyä kukkarolleni siedettäväksi, sillä Seppo ei voinut osallistua rahoitukseen. Kanootinraato…

Pia-koira “Nyt voitasi saada mukavasti koira”, sanoi isä-Viljo eräänä perjantai päivänä kotiin tultuaan. “Työkaverilla, Närväsellä Rajakylässä, on pentue newfoundlandinkoiria ja niitä voisi käydä huomenna katsomassa.” Huomenna käytiin katsomassa koiraa ja otettiin kaikkein pienin ja surkein, kun halvalla saatiin. Närvänen kyllä varoitteli, ettei siitä ehkä näyttelykoiraa tule, kun on vähän heikko ja pienikasvuinenkin. Saimme hyvät kasvatusohjeet…

Pia-koira  meripelastajana Ensimmäinen reissumme Vartiokylänlahdelle Mattorantaan uimaan vajaan vuoden ikäisen Pian kanssa oli myös ikimustettava. Koira oli tietysti meressä alta aikayksikön eli heti, kun vettä näki, mutta ongelmia syntyi sen pelastuvietin kanssa. Newfoudlandinkoirat ovat meripelastajia ja niillä on luonnostaan räpylän kaltaiset levikkeet varpaittensa välissä.  Niillä on myös korvakäytävät sulkeva ihopoimu, joten niiden korviin ei mene…

Pia-koira uppotukin sukeltajana Newfoudlandinkoira Pia oli tässä tarinassa jo reilut parivuotias, kun Hanskin kanssa päätimme testata sen sukeltajan ominaisuuksia.  Olimme aiemminkin kokeilleet kivien heittämistä veteen ja jos se vain ne näki, niin kyllä ne takaisin saatiin. Haistelu, kun ei veden alla oikein onnistu etevältäkään koiralta, niin vain näkö jää jäljelle. Ideana oli heittää veteen joku…

Pia-koira  Juhapojan pelastajana Tämä tapaus sattui vuoden 1960 talvella jolloin olin jostain syystä jäänyt parivuotiaan Juha-veljeni vahdiksi kotipihaan Käätypolulla. Pia-koiramme oli myös pihalla irrallaan ja touhusimme kukin omiamme; Juha taputteli lunta tai lapioi sitä ja Pia haisteli hiirien ja kissojen jälkiä pitkin pihaa. Minä arvelin olevan sopiva hetki poiketa kellariin tekemään jotain keskeneräisiä askareitani muutamaksi…

Taru-koira Kotikäyntejä tekevänä TV- ja radiohuoltomiehenä minut kutsuttiin kerran Puotinharjussa perheeseen, jossa TV oli ollut useita kertoja peräkkäin rikki ja koneen myyneen liikkeen korjaaja ei enää “ehtinyt” tulla korjaamaan. Laittelin siinä sitten koneen kuntoon ja tuli laskun aika. Emäntä sanoi, että on nuo korjausrahat nyt vähän vähissä, mutta kelpaisiko tuo koira maksuksi. Katselin siinä hetken…

Koiramaisia juttuja Vartiokylän ympäristöstä 1950-60-luvuilta Tässä häpeäkseni täytyy tehdä muitakin tunnustuksia, kun ne alkavat olla rikosoikeudellisessa mielessä vanhentuneita. Tuoreimmat tarinat ovat TV-huoltomies ajaltani 60-luvulta ja tapahtumapaikat senaikaista Vartiokylää, jossa asuimme. Vanhimmat 50-luvulta.  Tässä tarinat: Ensimmäinen liittyi siihen naapuristossa vartioivaan Vinnarin susikoira Moppeen, joka kävi tosissaan yhteen aikaan myös minun hermoilleni, kun jouduin jostain syystä kulkemaan…

Ensimmäinen autoni oli v.-60  naapurimme Karin Soikan vanhemmilta ostettu Standard Vanguard farmari, vuosimallia joku 1945.  Se oli  ekoauto vain siltä osin, että sen moottoritilassa pesi västäräkki ja peräkontissa hiiriperhe. Vankku olisi kuluttanut bensana nuoren miehen kuukauden tilin  parissa viikossa, mutta onneksi se ei käynnistynyt läheskään joka päivä jolloin myös rassaamista eli hyödyllistä arkiliikuntaa riitti iltapuhteiksi….

Huoltokeikkoja ja Simkatonni Sipoossa -66 Näitä tuhmuuksia tulee tässä tunnustettua, kun ovat jo rikosoikeudellisesti vanhentuneita ja muutenkin lienet vähäpätöisiä.  Tarinani liittyy kuitenkin vielä nykyäänkin esiintyvään ilmiöön eli kiusantekoon liikenteessä. Tässä kyseisessä tapauksessakin olimme toisillemme täysin tuntemattomia ja sellaisiksi jäimmekin. Loppupäässä muistelen tavallisempia huoltokäyntejä Sipoon alueella. Ajelin kauniina kevätaamuna huoltokeikalle Sipooseen päin VW-pakettiauto ANA-37:lla ja ohitin…

Lumeen hautautuneet 1973 Muistelen tässä tarinassani erästä lumista talvea Sähkö-Puodin taipaleelta. Olihan noita tosin siihen aikaan nähty lähes vuosittain, mutta tuo -73 kevättalvi jäi erityisesti mieleen, jolloin lunta oli pahimmillaan yli 80 senttiä. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi lunta tulla lähes päivittäin ja siellä sitten ajan tavan mukaan seikkailtiin milloin minkäkinlaisin renkain lumikinoksissa pitkin Vartiokylää ja ympäristöä. …

Nord-Agent ja Stereotukku Vietettyäni muutamia kuukausia Janakkalassa vuoden 1973 alussa, Janavalon käynnistämistöissä, alkoi Sirpa- vaimoani tympiä kotiäidin osa.  Kyllä hänellä töitä riitti kolmen lapsen ja omakotitalon hoidossa puutarhoineen, mutta selvästi resursseja oli enempäänkin.  Myös yhteydet ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin, kuin muutamiin omaisiin ja lähimpiin naapureihin, alkoivat houkuttaa.  Hän halusi töihin kodin ulkopuolelle.  Mietittyämme asiaa pari…

LasPalmasin vuoret 1979 Yrittäjänä lomien viettäminen on usein stressaavaa ja varsinkin kotimaassa tai kotinurkilla. Kaiken aikaa on mielessä, miten ne työntekijät selviävät ja jos kuitenkin joku ongelma tulee. Mitä kaikkea jäi tekemättä ja mitä sanomatta?  Jos kuitenkin pitäisi poiketa katsomassa?  Keksimme Sirpan kanssa ratkaisun;  tilataan lomamatka jonnekin etelään tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi kauas. Silloin oli…

Pikku pursimies Kaadan, kaadan sata halavaa purren uljaan teen. Kaaret siihen panen katajaa saarnet varppeeseen. Silkkaan silkkiin taklan teen. Kokkaan veistän kotkan pään Täysin purjein yli ulapan kiidän purrellain. Merten helmaan kenpä uskaltaa, vaaraan suureen käy. Laineet huuhtoo kantta keinuvaa. Missään maat ei näy. Vaan jos välttää vaaran muun joutuu miekoin kamppailuun. Tuon kun tunnet…