Kolmivaiheraketti -57

Kolmivaiheraketti

Aivan erityisen mielenkiintoinen rakennusprojekti oli noista isompien poikien avaruusrakettien laukaisukuvista mieleeni tullut kolmivaiheraketin rakentaminen. Tuossa vaiheessa olin ja olimme jo atkaisseet raketin palotapahtuman hallintaan liittyvät ongelmat eli raketit eivät enää olleet kovinkaan räjähdysherkkiä. Olimme siirtyneet sokeriruudin käyttöön.
Kehittelin mielessäni melko pitkään luotettavaa tapaa kiinnittää eri vaiheet toisiinsa ja lisäksi hallita irroituspanos niin, että raketin suunta säilyisi irrotuksen jälkeen. Lopulta päädyin ohuen silkkipaperin käyttöön kaksin-kolminkertaisena. Irrotuspanoksen ruudin jätin löysänä jauheena koko välitilaan reunoja myöten. Sillä varmistin, että ruutipanos polttaa silkkipaperivyön joka puolelta yht’aikaa. Sama rakenne oli molemmissa liitoksissa. Viimeisen vaiheen kärkeen tietysti tuli reipas valopanos. Käytin muistaakseni magnesiumjauhoa, samaa kuin entisajan valokuvaajilla oli käytössään. Sillä sai tosi komea leiskauksen syntymään.
Seuraava päänsärky oli nopeasti kiihtyvän raketin hallinta lähdössä ilman perinteistä tikkua  joka pitäisi suunnan peräsimen tavoin.  Tein joka vaiheeseen siivekkeet kolmelle sivulle, mutta uskoni loppui silti virityksen toimintaan. Lopulta rakensin kolmesta tukevasta metrisestä tikusta laukaisualustan, joiden tikkujen väliin raketti sijoitettiin näytöksessä. Tikut olivat siis kolmioon asennettuina siten, että siivekkeet jäivät aina tikkujen väliin. Alapäästään viritys oli suurimman kantoraketin mittojen mukaan ja yläpäästä tikut kallistuivat kiinni viimeiseen vaiheeseen. Arvelin tikkujen joustavan lähdössä siten, että “kantorakettikin” mahtuu välistä ulos ja niin kävikin ilman ongelmia. Tikut kiinnitin poraamalla niille reijät kahteen laudan kappaleeseen, jotka laudat naulasin ristikkäin yhteen perinteisen joulukuusen jalan malliin. Ja kyllä, hieno tuli mielestäni. Maalasin vielä koko helahoidon isäukon varastosta löytyneellä hopean värisellä kiuasvärillä. Oli siinä jo ennen lentoakin silmänruokaa katsojille.
Lainaus tarinastani “Omatekoiset raketit:
“Se ammuttiin viimeiseksi ja sytytin sen tietenkin itse. PAU, PIU, PIU ja PANG ! Kolme sekunttia, kolme vaihetta, sata metriä ja tulipallo taivaalla pari sekunttia, mutta KYLLÄ OLI HIENO. Silmän verkkokalvolle jäi hetkeksi kuvio: piste-viiva-piste-viiva- piste- viiva ja  valosieni. Rakensin sitä rakettia melkein viikon joka ilta koulun jälkeen”.

Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen

Viimeksi päivitetty 04.01.2014 19:44