Tuliterät Golffarit 1950 Oli tullut kevät ja koulukin päättymässä. Olin 9v. Äitimuori oli saanut hankittua jostain sopivaa housukangasta ja siitä piti tehdä minulle golf-malliset housut kevätjuhliin ja muuhunkin “edustuskäyttöön” eli kyläilyihin. Lahja- äitimme oli ompelija, mutta lähinnä naisvaatteiden sellainen. Siksi tuli nyt asiaa Tammelundiin (Tammisalo), jossa Meeri- tätini oli ammattilainen myös miestenvaatteiden alalla. Meeri otti…
Kekräsalmella 1945 – 47 (-56) Ensimmäinen muistamani kesä Savossa sukulaisissa on tuo 1945. Olin 4-vuotias ja vilkkaanpuoleinen pikkumies. Talon töissä koin auttavani, kun keräsin kananmunia tallin vintiltä, ruusupuskista ja aitan alta. Joskus talonväen usko kykyihini kasvoi niin, että pääsin yksin hakemaan lehmiä illansuussa lypsylle, jos ne eivät itsekseen tulleet. Eipä muuta kuin risun kanssa matkaan…
Istuin vissiin potalla mutsin synttärien kunniaksi, kun jossain räjähti ja yksiömme lasit tuli sisään. Kummitädin ja mutsin korvikekestit loppuivat silmänräpäyksessä. Jälkimmäinen sieppasi pöytäliinan nurkista kiinni, nosti sen pussiksi ja vei vauhdilla keittoalkovin verhojen taakse suojaan. Meikäläinen kääräistiin housut kintuissa filtin sisään ja sitten vauhdilla kuudennesta kerroksesta pommisuojana toimivaan kellariin. Olin kuukausi sitten täyttänyt kolme vuotta….
Lahja-äitini kävi töissä ompelijana rouva Kurton ompelimossa ja heitti minut aina aamusta päivähoitoon mummolaan Kirstarille. Joskus kolmen neljän vanhasta eteenpäin, siis sodan loputtua, kuljin matkan yksin. Reitti kulki Läntisen Brahenkadun päähän, talon numero 12 ja silloisen Shellin bensa-aseman (nykyään Työläisäiti-puisto ja veistos) välistä, yli Sturenkadun, yli kallioiden, joilla nyt on kerrostalot ja sitten oltiin…
Tämä tarina kertoo ensimmäisistä “ sankariteoistani” joita pentuna piti tehdä vain näyttääkseen kavereille, että on “ kova kundi” ja joskus kenties hieman yllytyshullukin. Yllytykseksi yleensä riitti kaverin sanomana, että jotain tota ei sitten kukaan uskaltaisi tehdä. Erilainen nokittelu tai suoranaiset tappelut kuuluivat silloisen Hesan kaupunkiympäristön pihapiireissä, kortteleissa ja kaupunginosissa “ pelin henkeen” ihan niinkuin…
Näinä vuosina lapsilla oli leluja hyvin vähän nykyaikaan verrattuna ja jos oikein tosissaan vertaillaan, niin ei juuri mitään. Ne vähät lelut joita oli, pidettiin visusti sisätiloissa eikä viety ulos, koska ne olivat arvotavaraa. Oli myös aina mahdollisuus, että joku omii ne itselleen, kun silmä vähänkin vältti. Kyllä saatettiin ottaa ulos uusi leikkiauto tai uusi…
Rännikiipeilyä Vuoden -46 syksyllä Syysillat pimenivät myös minun lapsuudessani aivan liian nopeasti ja se aiheutti monenmoisia ongelmia taloyhtiössämme Läntinen Brahenkatu kympissä. Talo oli kaksiportainen seitsenkerroksinen hissitalo ja mukavan keskikokoinen siihen aikaan. Meillä oli sen ajan tavan mukaan oma talonmies ja isännöitsijä. Molemmat olivat osa-aikaisia eli kävivät päivät töissä muualla. Talonmies oli mukava, mutta jämpti mies,…
“Jo riittää”- kevät 1947 eli vähän politiikkaa ja sukutietouttakin. Vuosi on 1947 ja maaliskuun alku. Olen siis 6v. Kaupat omakoti- eli rintamamiestontista Käätypolulla oli tehty ja Hannu-veljeni valmistautui syntymään parin kuukauden kuluttua. Keväällä 1947 olin jo erinomaisen huonoissa väleissä asuintalomme isännöitsijän kanssa Läntisellä Brahenkadulla. Hän oli taksiyrittäjä, mutta tulenpalava kommunisti. Se ei minua haitannut, enkä varmaan…
Vuoden -47 keväällä olivat Viljo-isä ja äiti saaneet ostaa kaupungilta valtion subventoiman rintamamiestontin kaukaa Helsingin liitosalueilta Vartiokylästä. Puotinkylän nimellä se taisi vielä silloin kulkea. Tontti oli turpeista peltoa, entistä merenpohjaa sanoivat, mutta multaa oli paksulti ja loppu hapanta suoturvetta. Pinta-alaa oli noin 1500m2 eli 30m x 50m. Alue oli ilmeisesti ollut joskus jossain viljelytarkoituksessa, ehkä…
Talven riemuja 1948, -49 Talvisiin leikkeihin kuuluivat Brahenkadulla mahtavien lumilinnojen rakentaminen. Lumiset talvet takasivat talonmiesten työllisyyden ja lumilinnojen raaka-aineen. Heti ensimmäisten suojasäiden tultua alkoi armoton lumipallojen pyöritys. Me pienimmät teimme pienempiä palloja varastoon ja isoja pyöritimme kaksi tai kolme lasta yhdessä. Isoimmat pojat, joita oli kolmesta viiteen mieheen, kokosivat aina varsinaisen, pihan yhteisen linnan…
Ihan pienestä pitäen olin kova poika hiihtämään ja varsinkin kilpailemaan. Silloinen hiihtosponsorini eli isäukko oli valmistanut sukseni aikuisten umpipuisista vanhoista risoista katkaisemalla niistä kärjet käyttööni. Niihin hän sitten oli kiinnittänyt nupinauloilla ja liimalla nahkaremmit siteiksi. Siihen lenkkiin sitten jalka työnnettiin ja hiihdettiin sitten sinne minne suksi kulloinkin vei. Jos oli sattumalta hyvä valmis latu, niin…
Olin jossain välissä 1948, seitsemän vanhana, Demarien Nuorten Kotkain harrastetoiminnassa muutaman kuukauden mukana ja siihen liittyy eräs kohdallani ikimuistoinen tapaus. Oli Vapun aikaa ja meille lapsosille annettiin kerhotyön tukemiseksi myyntiin jotain sinivuokko- rintamerkkejä. Muistini mukaan sadan merkin kartonki. Sainkin myytyä muutaman ja kolikoita kerääntyi taskun pohjalle. Harmi vaan, kun eivät olleet omia. Naapuritalon kaverit keksivät…
Oli jotain asiaa mummolaan. Isovanhemmat isän puolelta asuivat tuolloin Vallilassa, pari- kolme korttelia Mäkelänkatua Velodromin suuntaan Sturenkadun risteyksestä. Matkaa Brahikselta vajaat puolitoista kilometriä. Saattoi olla, että olin matkalla hakemaan jotain mummon lupaamia vihanneksia tai omenia. Heillä kun oli siirtolapuutarha Kumpulassa. Kaverikseni houkuttelin parhaan kaverini, Salosen Masan, joka asui Läntinen Brahenkatu kymmenessä, saman talon kolmannessa…
Brahenkatu 10 oli minun ja noin kolmenkymmenen muun lapsen kotitalo Helsingin Kallion kaupunginosassa. Sen sisäpiha oli leikkikenttä, pelikenttä, halkovarasto ja pyykinkuivatusalue, jotka asiat eivät aina oikein sopineet yhteen. Pyykkiä kuivattavat perheenäidit vartioivatkin yleensä hyvin tarkasti pyykkiensä kuivumista joko ikkunasta, jos ne olivat pihan puolelle tai sitten parvekkeilta. Tarkimmat istuivat hyvillä ilmoilla jollain pallillaan pyykkien vieressä…
Tämän tarinan tapahtuma-aikaan elettiin vuotta 1951, jolloin olin noin kymmenvuotias. Kevät oli alkanut tavalliseen tapaan auringonpaisteen ja vesisateen vuorottelulla. Oli sinne väliin mahtunut muutama pakkasyökin, mutta eivät ne estäneet kevään etenemistä ja jäiden lähtöä vesistä. Salosen Matti, joka asui L.Brahenkatu 10B kolmannesta kerroksessa ja minä kuudennesta, olimme molemmat juuri lukeneet Väinö Riikkilän poikakirjan; Lautalla yli…
Joskus vuoden 1948 syksyllä olin kaverieni kanssa seikkailumatkalla silloisten Vesilinnan kallioiden luolissa. Olin silloin noin 7-vuotias. Nykyään kalliot kulkevat Leninin puiston nimellä ja tuon luolaston kohdalla kutakuinkin on Kulttuuritalo eli Kulttis. Nykyään myös tutumpi nimi olisi Linnanmäen kalliot, mutta silloin ei Linnanmäen huvipuistoa vielä ollut ja me huvittelimme siis ilman sitä. Tuolla seikkailumatkalla meitä oli…