Lentopommeja Vesilinnan kallioille 1944   Oma maailmaan tuloni ajoittui välirauhan vuosille 1940-1941, mutta pääsin sotia kokemaan juuri ennen niiden loppua, sillä jatkosota alkoi puoli vuotta syntymäni jälkeen. Helsingin suurimmat pommitukset 1944 alkoivat, kun olin juuri täyttänyt kolme vuotta.   Istuin vissiin potalla äitini syntymäpäivänä 6.2.1944, kun jostain kuului valtava räjähdys ja koko talo tärisi….

  Kirstarilla 1945-47, olen 4-6 vuotias.   Lahja-äitini kävi töissä ompelijana rouva Kurton ompelimossa  ja heitti minut aina aamusta päivähoitoon mummolaan Kirstarille.  Joskus kolmen vanhasta eteenpäin, siis sodan loputtua, kuljin matkan yksin. Reitti kulki Läntisen Brahenkadun päähän, talon numero 12  ja silloisen Shellin bensa-aseman (nykyään Työläisäiti-puisto ja veistos) välistä, yli Sturenkadun, yli kallioiden, joilla nyt…

  Kekräsalmella 1945 – 47 (olen 4-6v.)   Ensimmäinen muistamani kesä Savossa sukulaisissa on tuo 1945. Olin 4-vuotias ja vilkkaanpuoleinen pikkumies. Talon töissä koin auttavani, kun keräsin kananmunia tallin vintiltä, ruusupuskista, kukkapenkeistä ja aitan alta. Joskus talonväen usko kykyihini kasvoi niin, että pääsin yksin hakemaan lehmiä illansuussa lypsylle, jos ne eivät itsekseen tulleet. Eipä muuta…

  Tässä tarinassa olen noin 6-vuotias ja asumme Helsingin Kalliossa, Läntisellä Brahenkadulla.   Vuoden 1945 kevään- kesän aikana olin oppinut neljän vanhana lukemaan; Ensin kyselemällä vanhemmiltani ja sukulaisiltani kirjaimia ja sitten eräänä päivänä tivasin isältäni konstia, miten näitä kirjaimia sitten luetaan, nyt kun ne jo osaan. Isä-Viljo avasi aamulehden levälleen pöydälle ja osoitti yläreunan isoja…

    Lehmän lopettajaiset Kekräsalmella   Tämä tarina liittyy noihin Kekräsalmen kesiini ja olin tällä kertaa noin 10v, muistaakseni, jolloin vuosi ehkä 1950-51?   Yksi tilan lehmistä oli tullut siihen ikään, että se piti lopettaa ja myydä lihoina tarvitseville. Tottakai ruhosta talon väellekin jätettiin, mutta ensisijassa myyntiin, että saatiin rahaa pientilan perheen käyttöön.   Eino-…

  Tämä tarina kertoo ensimmäisistä “ sankariteoistani”  joita pentuna piti tehdä vain näyttääkseen kavereille, että on “ kova kundi” ja joskus kenties hieman yllytyshullukin. Yllytykseksi yleensä riitti kaverin sanomana, että jotain tota ei sitten kukaan uskaltaisi tehdä. Erilainen nokittelu tai suoranaiset tappelut kuuluivat silloisen Stadin kaupunkiympäristön pihapiireissä, kortteleissa  ja kaupunginosissa  “pelin henkeen” ihan niinkuin erilaiset…

  Näinä vuosina lapsilla oli leluja hyvin vähän nykyaikaan verrattuna ja jos oikein tosissaan vertaillaan, niin ei juuri mitään. Ne vähät lelut joita oli, pidettiin visusti sisätiloissa eikä viety ulos, koska ne olivat arvotavaraa. Oli myös aina mahdollisuus, että joku omii ne itselleen, kun silmä vähänkin vältti. Kyllä saatettiin ottaa ulos uusi leikkiauto tai uusi…

  Rännikiipeilyä  Vuoden -46 syksyllä   Syysillat pimenivät myös minun lapsuudessani aivan liian nopeasti ja se aiheutti monenmoisia ongelmia taloyhtiössämme Läntinen Brahenkatu kympissä. Talo oli kaksiportainen seitsenkerroksinen hissitalo ja mukavan keskikokoinen siihen aikaan. Meillä oli sen ajan tavan mukaan oma talonmies ja isännöitsijä.  Molemmat olivat osa-aikaisia eli kävivät päivät töissä muualla. Talonmies oli mukava, mutta jämpti…

  ”Jo riittää”- kevät 1947   eli vähän politiikkaa ja sukutietouttakin. Vuosi on 1947 ja maaliskuun alku. Olen siis 6v.  Kaupat omakoti- eli rintamamiestontista Käätypolulla oli tehty ja Hannu-veljeni valmistautui syntymään parin kuukauden kuluttua.   Keväällä 1947 olin jo erinomaisen huonoissa väleissä asuintalomme isännöitsijän kanssa Läntisellä Brahenkadulla. Hän oli taksiyrittäjä, mutta tulenpalava kommunisti. Se ei minua…

  Vuoden -47 keväällä olivat  Viljo-isä ja äiti saaneet ostaa kaupungilta valtion subventoiman rintamamiestontin kaukaa Helsingin liitosalueilta Vartiokylästä.  Puotinkylän nimellä se taisi vielä silloin kulkea.  Tontti oli turpeista peltoa, entistä merenpohjaa sanoivat, mutta multaa oli paksulti ja loppu hapanta suoturvetta. Pinta-alaa oli noin 1500m2 eli 30m x 50m. Alue oli ilmeisesti ollut joskus jossain viljelytarkoituksessa,…

  Joskus vuoden 1948 syksyllä olin kaverieni kanssa seikkailumatkalla silloisten Vesilinnan kallioiden luolissa.  Olin silloin noin 7-vuotias.  Nykyään kalliot kulkevat Leninin puiston epämiellyttävällä nimellä ja tuon luolaston kohdalla kutakuinkin on Kulttuuritalo eli Kulttis.  Nykyään myös tutumpi nimi olisi Linnanmäen kalliot, mutta silloin ei Linnanmäen huvipuistoa vielä ollut ja me huvittelimme siis ilman sitä.   Tuolla…

  Talven riemuja 1948, -49 Talvisiin leikkeihin kuuluivat Brahenkadulla mahtavien lumilinnojen rakentaminen. Lumiset talvet takasivat talonmiesten työllisyyden ja lumilinnojen raaka-aineen. Heti ensimmäisten suojasäiden tultua alkoi armoton lumipallojen pyöritys. Me pienimmät teimme pienempiä palloja varastoon ja isoja pyöritimme kaksi tai kolme lasta yhdessä. Isoimmat pojat, joita oli kolmesta viiteen mieheen, kokosivat aina varsinaisen, pihan yhteisen linnan…

  Ihan pienestä pitäen olin kova poika hiihtämään ja varsinkin kilpailemaan. Silloinen hiihtosponsorini eli isäukko oli valmistanut sukseni aikuisten umpipuisista vanhoista risoista katkaisemalla niistä kärjet käyttööni. Niihin hän sitten oli kiinnittänyt nupinauloilla ja liimalla nahkaremmit siteiksi. Siihen lenkkiin sitten jalka työnnettiin ja hiihdettiin sitten sinne minne suksi kulloinkin vei. Jos oli sattumalta hyvä valmis latu,…

  Oli jotain asiaa mummolaan ja isovanhemmat isän puolelta asuivat  tuolloin Vallilassa, pari- kolme korttelia Mäkelänkatua Velodromin suuntaan Sturenkadun risteyksestä. Matkaa Brahikselta vajaat puolitoista  kilometriä. Saattoi olla, että olin matkalla hakemaan jotain mummon lupaamia vihanneksia tai omenia.  Heillä kun oli siirtolapuutarha Kumpulassa.   Kaverikseni houkuttelin parhaan kaverini, Salosen Masan, joka asui Läntinen Brahenkatu kymmenessä, saman…

Tiilisota Brahenkadulla 1948   Brahenkatu 10 oli minun ja noin kolmenkymmenen muun lapsen kotitalo Helsingin Kallion kaupunginosassa. Sen sisäpiha oli leikkikenttä, pelikenttä, halkovarasto ja pyykinkuivatusalue,  jotka asiat eivät aina oikein sopineet yhteen.  Pyykkiä kuivattavat perheenäidit vartioivatkin yleensä hyvin tarkasti pyykkiensä kuivumista joko ikkunasta, jos ne olivat pihan puolelle tai sitten parvekkeilta. Tarkimmat istuivat hyvillä ilmoilla…

  Tuliterät Golffarit 1950   Oli tullut kevät ja koulukin päättymässä. Olin 9v. Äitimuori oli saanut hankittua jostain sopivaa housukangasta ja siitä piti tehdä minulle golf-malliset housut kevätjuhliin ja muuhunkin “edustuskäyttöön” eli kyläilyihin.  Lahja- äitimme oli ompelija, mutta lähinnä naisvaatteiden sellainen. Siksi tuli nyt asiaa Tammelundiin (Tammisalo), jossa Meeri- tätini oli ammattilainen myös miestenvaatteiden alalla. …

Jäälautalla yli Töölönlahden 1951   Tämän tarinan tapahtuma-aikana elettiin vuotta 1951, jolloin olin noin kymmenvuotias. Kevät oli alkanut tavalliseen tapaan auringonpaisteen ja vesisateen vuorottelulla. Oli sinne väliin mahtunut muutama pakkasyökin, mutta eivät ne estäneet kevään etenemistä ja jäiden lähtöä vesistä.   Salosen Matti,  joka asui L.Brahenkatu 10B kolmannesta kerroksessa ja minä kuudennessa, olimme molemmat juuri…

  Kaveri reppuselässä Hämiksellä   Muutimme 1952 alussa L.Brahenkadulta Sörkkään Hämeentie 36:een, kun isäukko sai sieltä Metallityöväenliiton työsuhdeasunnon vuokralle. ”Canjonin taloksi” kutsuivat, kun Hämeentien puolella oli sen niminen ravintola.  Käynti oli Sakarinkadun puolelta kakkosesta. Parasta paikassa oli isän työ vuoksi asiaan kuulunut puhelin joka tuohonkin aikaan oli vielä ylellisyyskapine.   Tähän isän toimeen kuului myös…