Heimo-Vaijan tarinoita

   Alias:  Kuitunen ja suihkumoottori Vartsikasivuilta  (www.vartsika.com).

  Tämä juttu alkoi tietysti raketeista ja Kuitunen oli tuttu kaveri Kosalle ja Sepelle eli kenties samasta koulusta. Hän oli kysellyt, että olisiko meillä sopivaa rakettimoottorin tapaista hänen lennokkiensa moottoriksi. Kävimme sitten heillä muutamana päivänä neuvotteluja, esittelemässä muutamia raketteja ja hän esitteli koneitaan. Hän oli kehitellyt deltasiipisen koneen juuri tähän nimenomaiseen tarkoitukseen, mutta aprikoimme silti keskenämme sitten, miten paperisiipinen kone kestäisi taatusti yli sadan kilometrin tuntinopeuden ja hän selitti uuden konetyyppinsä siipirakenteen, sen valmistustekniikan ja kestävyyden hyvin perusteellisesti.  Itsevarma rakentaja laittoi koneen valmiin siiven lattialle ja astui molemmin jaloin päälle. Varmistukseksi hän kehotti vielä meitäkin kokeilemaan samaa, jos emme uskoisi. Tulin vakuuttuneeksi.

  Sitten alkoi rakennustyö. Kuitunen teki ”suihkukonetta” ja minä rakettimoottoria. Se tietysti vaati pitkän koesarjan naapurien hermojen kustannuksella, koska edelleenkään kaikki eivät tahtoneet lentää vaan vain räjähtää.  Sitten tuli kuitenkin se oikea H-hetki. Kinnarin puolelle taloa olimme rakentaneet rimoista laukaisualustan noin 30 asteen kulmaan. Siihen sijoitettiin Kuitusen kone ja sen sisään minun ”rakettimoottorini”, lähes tuuman paksuinen ja liki 10″ pitkä.
  Tulta perään ja menoksi. Kone lähti liikkeelle kuin ainakin suihkuhävittäjä katapultista, teki parissa kolmessa sekunnissa noin kahden- kolmenkymmenen metrin ympyrän ja syöksyi marjapensaita hipoen vaakalentoon ja pamahti ojan päällä pöllähtäen tuhannen paloiksi. Juoksimme keräilemään koneen kappaleita pitkin ojaa ja pihaa ja arvelimme raketin sittenkin räjähtäneen, mutta ei.  Kiinnitysholkki raketteineen löytyi aivan ehjänä ja siitä sitten päättelimme, että koneen nopeus oli noussut niin suureksi, että siipien kiinnitykset eivät enää kestäneet, vaan repesivät irti rungosta nyt nähdyin seurauksin. Pahoittelimme koneen kohtaloa ja Kuitusen isoa työtä sen eteen, mutta hän hetken mietittyään sanoi suu messingillä: ”mutta oli se vaan hieno lento, kyllä kannatti kokeilla, se oli hienoin lento minkä ikinä olen nähnyt”.

Kirjoitti Heimo Kuukkanen