Näinä sotienjälkeisinä vuosina lapsilla oli leluja hyvin vähän nykyaikaan verrattuna ja jos oikein tosissaan vertaillaan, niin ei juuri mitään. Ne vähät lelut joita oli, pidettiin visusti sisätiloissa eikä viety ulos, koska ne olivat omistajilleen arvotavaraa. Oli myös aina mahdollisuus, että joku omii ne itselleen, kun silmä vähänkin vältti. Kyllä saatettiin ottaa ulos uusi leikkiauto…
Rännikiipeilyä Vuoden -46 syksyllä Syysillat pimenivät myös minun lapsuudessani aivan liian nopeasti ja se aiheutti monenmoisia ongelmia taloyhtiössämme Läntinen Brahenkatu kympissä. Talo oli kaksiportainen seitsenkerroksinen hissitalo ja mukavan keskikokoinen siihen aikaan. Meillä oli sen ajan tavan mukaan oma talonmies ja isännöitsijä. Molemmat olivat osa-aikaisia eli kävivät päivät töissä muualla. Talonmies oli mukava, mutta jämpti…
Talven riemuja 1948, -49 Talvisiin leikkeihin kuuluivat Brahenkadulla mahtavien lumilinnojen rakentaminen. Lumiset talvet takasivat talonmiesten työllisyyden ja lumilinnojen raaka-aineen. Heti ensimmäisten suojasäiden tultua alkoi armoton lumipallojen pyöritys. Me pienimmät teimme pienempiä palloja varastoon ja isoja pyöritimme kaksi tai kolme lasta yhdessä. Isoimmat pojat, joita oli kolmesta viiteen mieheen, 10-15v, kokosivat aina varsinaisen, pihan yhteisen…
Ihan pienestä pitäen olin kova poika hiihtämään ja varsinkin kilpailemaan. Silloinen hiihtosponsorini eli isäukko oli valmistanut sukseni aikuisten umpipuisista vanhoista risoista katkaisemalla niistä kärjet käyttööni. Niihin hän sitten oli kiinnittänyt nupinauloilla ja liimalla nahkaremmit siteiksi. Siihen lenkkiin sitten jalka työnnettiin ja hiihdettiin sinne minne suksi kulloinkin vei. Jos oli sattumalta hyvä valmis latu, niin…
Jäälautalla yli Töölönlahden 1951 Tämän tarinan tapahtuma-aikana elettiin vuotta 1951, jolloin olin noin kymmenvuotias. Kevät oli alkanut tavalliseen tapaan auringonpaisteen ja vesisateen vuorottelulla. Oli sinne väliin mahtunut muutama pakkasyökin, mutta eivät ne estäneet kevään etenemistä ja jäiden lähtöä vesistä. Salosen Matti, joka asui L.Brahenkatu 10B kolmannesta kerroksessa ja minä kuudennessa, olimme molemmat juuri…
Joskus ikivanhaan v.- 48, kun isäukko oli ostanut tontin sieltä Vartiokylän Käätypolulta, hiihdimme ekana talvena katselemaan paikkoja. Olin silloin siis seitsemän ikäinen eli iso mies ja kelvollinen hiihtämään mänttiremmisuksilla reilut kymmenen kilometriä Sörnäisistä Vartiokylään ja takaisin. Ja hiihdinhän minä. Tällä retkellä oli parasta se, että isä sitoi mänttiremmisukset apuhihnoilla jalkoihin kiinni, etteivät sukset koko…