Tämä tarina kertoo ensimmäisistä “ sankariteoistani” joita pentuna piti tehdä vain näyttääkseen kavereille, että on “ kova kundi” ja joskus kenties hieman yllytyshullukin. Yllytykseksi yleensä riitti kaverin sanomana, että jotain tota ei sitten kukaan uskaltaisi tehdä. Erilainen nokittelu tai suoranaiset tappelut kuuluivat silloisen Stadin kaupunkiympäristön pihapiireissä, kortteleissa ja kaupunginosissa “pelin henkeen” ihan niinkuin erilaiset…
Näinä sotienjälkeisinä vuosina lapsilla oli leluja hyvin vähän nykyaikaan verrattuna ja jos oikein tosissaan vertaillaan, niin ei juuri mitään. Ne vähät lelut joita oli, pidettiin visusti sisätiloissa eikä viety ulos, koska ne olivat omistajilleen arvotavaraa. Oli myös aina mahdollisuus, että joku omii ne itselleen, kun silmä vähänkin vältti. Kyllä saatettiin ottaa ulos uusi leikkiauto…
”Jo riittää”- kevät 1947 eli vähän politiikkaa ja sukutietouttakin. Vuosi on 1947 ja maaliskuun alku. Olen siis 6v. Kaupat omakoti- eli rintamamiestontista Käätypolulla oli tehty ja Hannu-veljeni valmistautui syntymään parin kuukauden kuluttua. Keväällä 1947 olin jo erinomaisen huonoissa väleissä asuintalomme isännöitsijän kanssa Läntisellä Brahenkadulla. Hän oli taksiyrittäjä, mutta tulenpalava kommunisti. Se ei minua…
Kirstarilla 1955 -57, olen 14-16v. Kirstarilla eli nykyisellä Kirstinkujalla asui pitkäaikaisin kaverini Laakson Tauno eli Tane. Olimme tutustuneet lastenvaunuissa 1940- luvun alussa ja pysyneet jonkinlaisissa yhteyksissä elämän heitellessä kumpaakin eri kouluihin, maihin ja työpaikkoihin. Tämän tarinan vaiheessa olimme jo muuttaneet Helsingin liitosalueelle Vartiokylään ja kuljin sieltä bussilla tai fillarilla kouluun. Sattui taas sellainen…