Ystävämme Pive.
Tapasin Piven (Pertti Järvinen) ensimmäisiä kertoja urheiluseura Mellunkylän Kontion Majalla iltamissa. Olin mukana järjestämässä kyseisiä iltamia v.1958 Huvitoimikunnan nimissä, kun Karin Soili (nyk. Alava) eli Soikka, oli minut sinne houkutellut vaikka en urheilusta paljon perustanutkaan, mutta tämä tanssien järjestely sopi hyvin. Soikkahan oli ollut Kontiossa Piven kanssa tuttu jo vuosia tuohon mennessä ja hän esittelikin minulle koko porukan aina kun uusia tuli vastaan. Tuleva vaimoni Sirpakin tunsi ennestään Kontiolaisia ja hän oli ollut joissakin kilpailuissa osallistujanakin. Järvisen veljekset olivat hyvin pidettyjä ja tunnettuja Kontiossa ja kaikilla tietysti lempinimet: Raimo,”Rillu”, Pertti ”Pive” tai ”Pepe”, Aatos, ”Ape” ja Urpo, ”Upi”, näin muistelen. Käytän jatkossakin tässä ”Piveä” jona kaikki hänet silloin tunsivat.
Pive tuli tutuksi Majan tansseissa ja toimi kanssani monasti järjestysmiehenä, kun sellaisia piti sääntöjen mukaan olla. Joskus meitä kuitenkin tarvittiin auttamaan ulos liian humaltuneita ja pari kertaa poistamaan puukot tummemmilta kansalaisilta. Piveä ei pelottanut.
Urheilun osuus Piven kanssa tapaamisissa jäi pariin kertaan. Ensimmäisessä katselin Vartsikan kentällä hartaana, kun Pive hyppäsi seivästä liki SM-lukemissa. Hänhän voitti ainakin yksissä kisoissa Pentti Nikulan josta sittemmin tuli Suomenmestari. Toisella kertaa Pive oli yksin Vartiokylän kentällä juoksuharjoituksissa ja pyysi minut mukaan 800m:lle. Matka oli minulle sopiva, sillä en pärjännyt lyhyemmillä lainkaan. Juoksimme kutakuinkin rintarinnan puolitoista kierrosta ehkä Piven kohteliaisuudesta, mutta sitten hän sanoi ottavansa loppukirin ja meni menojaan. Kehui silti, etä pärjäsin tosi hyvin ”ensikertalaiseksi”.
Kontion kesäretket muistan myös hyvin ja niillä Pive oli mukana useana vuonna sekä Juhannuksena Pilvijärvellä Sipoossa että myöhemmin Vuosaaressa, Skatan niemessä. Skatassa pelasimme porukalla jalkapalloa ja peffistä ja uimme 12-15-asteisessa meressä. Pive saattoi esitellä muutaman kerran pyynnöstämme kokovoltteja vauhdilla tai ilman. Kävimme myös salaa ravustamassa muutaman ravun Pilvijärvellä Piven, Kauppilan Arin, Vakkalan Kostin ja Pyrynkin kanssa. Niiden jälkeen vietimme sitten rapuiltoja joihin loput ravut osti Sirpa Hakaniemen torilta. Myöhemmin Piven matkaan tuli Anneli ja minulla oli silloin jo Sirpa. (Lisää tarinassa ”Ravustamassa poliisien kanssa”)
Yhdellä Pilvijärven retkellä Pive auttoi kanssani 55-kiloisen newfoundlandinkoira Pian autoonsa Porvoontieltä, kun koiran anturat olivat puhjenneet asfaltin ja hiekan kuluttamina viikon mittaan, kun kävimme Pilvijärvellä joka ilta. Tuossa: https://www.heimovanhin.fi/kontion-retkia-pilvijarvelle/
Ennen Annelia ja Sirpaa meillä oli Piven kanssa pienen aikaa ”yhteinen tyttöystävä” Silfverbergin Pirkko (Piffi). Pirkon ja Piven parisen vuotta kestänyt seurustelusuhde oli joutunut johonkin kriisiin ja he eivät enää tapailleet. Minä olin katsellut Pirkkoa vähän ”sillä silmällä” jo jonkin aikaa, mutta varattuna jätin hänet rauhaan osaltani. Nyt kriisin tultua esille, uskalsin ryhtyä tanssittamaan Pirkkoa ja saattelemaankin Majan tansseista kotiinsa. Kysyin myös Piveltä, onko hänestä jotain seurustelun tapaistamme vastaan ja Pertti sanoi selkeästi, että ei ole. Jonkin ajan kuluttua aistin pientä varausta suhteessamme Pirkon kanssa ja kysäisin, että ”haluaisitko jatkaa minun vai sen ruskeasilmäisen kanssa?” Hän sanoi haluavansa sen ”ruskeasilmäisen kanssa”. No, minä luovutin, vaikka menetin parhaan tanssipartnerini ikinä eivätkä tämä ruskeasilmäinen Pive ja Pirkko kuitenkaan palanneet enää yhteen. Kuulin myöhemmin Pirkon muuttaneen Norjaan jonkun ihastuksensa kanssa, muuta siihen tietoni hänestä loppuivat ja Pive oli tavannut Annelin ja minä Sirpan.
Viimeisinä Sähköpuodin vuosina kohdaltamme Pive keksi ehdottaa Nummelan radiomastojen maalausurakkaa meidän kahden hommaksi. Hän oli saanut Postin yhteyksiensä kautta vinkin tuollaisesta urakasta ja se kuulosti mukavalta kesätyöltä 120-metrisissä mastoissa, jotka minullekin olivat jo tutut PLH:n ajoiltani. (https://www.heimovanhin.fi/nummelan-ja-muissakin-mastoissa/ ). Laskeskelimme parina iltana hintaa ja kestoa urakalle ja Pive välitti sen eteenpäin, mutta joku oli ollut edullisempi tai tehnyt kattavamman tarjouksen. Näin jälkeenpäin ajatellen; ihan hyvä, että meni ohi. Olisi se ollut tosi rankaa työtä kesäkuumalla auringonpaisteessa saati miten olisi urakka-ajan käynyt sateisena kesänä?
Kävimme ainakin pari kertaa Piven ja Annelin Helsinginkadun kodissa kyläilemässä, mutta useimmat perhetapaamiset oli meillä Huhtasuontiellä Sirpan järjestäminä. Minä olin noihin aikoihin jo yrittäjänä ja tein pitkää päivää pyhät-arjet, joten nämä vierailujen valmistelut jäivät yksin Sirpa-vaimolleni. Vietimme joitakin pääsiäisiä yhdessä kananmunia maalaten. Euroviisuja katselimme ja kuuntelimme myös perheittäin. Uutena vuotena ammuimme Huhtasuontien kääntöympyrässä raketteja. Usein mukana olivat myös Vakkalat eli Kosti ja Paula lapsineen (Marita ja Martti) Muutaman syksyn tapaamisia olivat myös pihatalkoot meillä Huhtasuontiellä, joissa mukana ainakin Järviset ja Vakkalat. Pive oli myös ainakin yhtenä viikonloppuna maalaamassa taloamme talkoissa. Arto muisteli myös puhelinkeskustelussamme meidän kellarissamme ollutta Lego-levyä (1.25×2.5m), jonka päällä kuvattiin 2x8mm:n kaitafilmille Lego-animaatioelokuvia, mm. ”Legokaupunki 1977” https://www.youtube.com/watch?v=GD9cBSdtyIk ja ”Lego Animaatiot77 80” https://www.youtube.com/watch?v=vF-H11NARR8 , tuonne laitoin ne digitoituna muutama vuosi sitten. Ovat alan harrastajien mukaan ainakin Suomen, mutta luultavasti maailman ensimmäiset Lego-animaatiot.
Jossain välissä osuivat päälle ne kuuluisat ruuhkavuodet meillekin ja minä olin töissä viikot Janakkalassa ja Lopella joten kotona olin käymässä vain viikonloppuisin. Omakotitalon ja lasten kanssa myös pitkää päivää tekevältä Sirpaltakin jäi yhteydet ylläpitämättä ja yhteys katkesi Piven perheeseen ja moniin muihinkin. Sirpa muistaa kutsuneensa Annelin naistenkutsuille 1995, kun olimme muuttaneet rivitaloon Heikinlaaksossa, mutta Pive oli kuulemma sitä vastaan ja tapaaminen jäi sillä erää. Myöhemmin kerran osuimme Piven kanssa kohdakkain Helsingin Asematunnelissa, mutta hän kiirehti jonnekin ja uusi osoitekin jäi siinä kiireessä kysymättä.
Teille Pertin ja Annelin lapsille ja lapsenlapsille muistoksi; Heimo ja Sirpa
P.S. Vartsika-Sivuilla: https://vartsika.net on muutama tarinani joissa Pive on jossain osassa ja parhaiten ne tarinat löytää sivun alareunan ”haku”-kentän avulla. Kirjoita hakuun: Pive.
Pive tässä 1.vasemmalta, aivan oikeassa laidassa Ape-veljensä. Piven takana Pirkko ja pylvään kohdalla Soikka. Huomaattehan muuten, että tuohon maailman aikaan jopa urheiluseuran kokouksiin pukeuduttiin asiallisesti eli miehillä ja pojilla valkoiset paidat ja kravatit. Kaunista tai asiallista oli päällä myös tytöillä ja naisilla.
Pivenvoltti Skatassa. Kauppilan Ari valvoo suoritusta taustalla. Kuva on yksi ruutu 2x8mm:n kaitafilmiltä.
