Lumihiihtoa 1963

Kun eräillä synttäreilläni jutustelimme Soikan (Soili Alava, os.Kari) kanssa, niin hän muisteli sitä vesihiihdon korviketta eli lumihiihtoa.

Tempaus tehtiin Goggolla eli Goggomobil Isar- merkkisellä Helkama Oy:n autolla, Hannu-veljeni ja naapurinlikka Soikan kanssa (se oli melkein kuin isosysteri puoli vuotta vanhempana).  Auto oli Helkama Oy:n puolesta käytössäni TV-huoltotyössä.

Sattui kohdalle luminen talvi ja teiden varsien hanget olivat metristä puoleentoista korkeat. Hannu se taisi keksiä, että voi kun pääsisi harrastamaan lumihiihtoa, niin kuin jotkut kesällä sitä vesihiihtoa. Ei siinä mitään ongelmaa minun mielestäni ollut. Parikymmenmetrinen köysi vain kiinni pikkufarmari Goggon (Goggomobil Isar T700) takapuskuriin ja suksihenkilö hinaukseen. Goggossa oli erinomaiset “hankirenkaat” joissa oli hyvä vetopito, mutta sivuttain samanverran huonompi. Siinä sitten viilletettiin Lenkkiä ympäri  (kolmen tien muodostama lenkki n.600m) Helytie – Huntutie –  Käätypolku, useampikin kierros kunnes ikävä mies, poliisi Mattila, puuttui peliin. Ei hänkään pahasti, kunhan heristeli ohi ajaessamme sormeaan ja se riitti sillä erää.  Ehti siinä silti Soikkakin, tuo urheilullinen tyttölapsi,  muutaman kierroksen saada Goggokyytiä ja ehkä jokunen muukin. Ikää meillä “aktivisteilla” tuossa vaiheessa oli hieman päälle parikymmentä vuotta. Hannu-veljellä 6v vähemmän.

Näin muisteli Soikka:
“Haroin harmaita solujani en hiuksiani, ja minusta siinä mukana oli kyydissä myös Määtän Eino. Sen muistan, kun Assi-äitini moitti meitä siitä, että kaikkia temppuja me kylän lapsille opetammekin. Meidän piti äitini mukaan olla pikkulapsia viisaampia. Joku äiti oli valittanut että Karin urheilijatyttökin se houkuttelee lapsia vaarallisiin leikkeihin. En tänä päivänä yhdy tuomioon. Me opetimme korttelin lapsille että urheilu on terveellistä lajista riippumatta”. (Soikka)

Noin muistelen minäkin nyt ja Eino taisi mennä reippaasti kuonolleen ainakin pari kertaa.  Terveellistä se silti oli ja Mattilakin oli eri mieltä vain viran puolesta. Hannu ja sinä pysyitte parhaiten pystyssä, mutta olitte hieman vanhempiakin.  Katsojilla oli myös hauskaa. Vauhtia muistelen olleen 40-60km/h  (Heimo)  Sormen heristelijöitä lohduttanee se, että noilla tienpätkillä talviaikaan Goggo oli ainoa auto eli ruuhkaa ei ollut.

Kuka muu muistaa ? Utelee Heimo. Taas.

Ja vastaan itse Sirpa-vaimoni puolesta, joka viimeisimmällä Rauman reissulla kertoi tyttärenpojillemme hiihtäneensä myös tuon samaisen auton ja köyden perässä. Aika oli ehkä jo iltayöstä, kun paikallispoliisikin oli jo turvallisesti nukkumassa.  Sirpa muisteli myös itse ajaneensa muutaman kierroksen, jolloin kertoja itsekin sai kokea moista hurjuutta. Hurjin tietysti Sirpa itse, jolla  ei vielä ollut ajokorttiakaan tuossa vaiheessa (mutta oli jo ollut hyvässä koulutuksessa opetusluvalla ;-).

Tuon näköinen oli tuo pikkufarmari. Kertomuksen auto oli värltään harmaa. Tämä kuva lainattu Wikipediasta.