Vartsikalainen ja Sähköpuodin asiakas, Toini Vuoristo 1919 – 2013

Kirjoittanut Heimo Kuukkanen   27.05.2013 “Vartsika”- sivuille.

Siirrän tämän tarinan myös tänne omille sivuilleni, sillä se liippaa kovasti läheltä Sähköpuodin historiaamme.

Toini ja Aapeli Vuoristo suorastaan kuuluivat Vartiokylään. He olivat tyypillisiä omakoti- ja puutarhaihmisiä … paitsi Toini, joka oli myös kirjailija ja sitä kautta julkkis. Olin heidän kanssaan useasti tekemisissä Sähkö-Puodin aikaisissa tehtävissä,  milloin korjaamassa TV:tä, milloin omakotitalon sähköjä tai sähkökojeita. Mutkattomuus ja välittömyys, myös suhteissa satunnaisiin remonttimiehiin oli hänen parhaita puoliaan meidän mielestämme. Häntä ja perhettään oli ilo auttaa.
Tämä tarinani heidän kohdaltaan osui Toinin 50-vuotispäivien aikaan 1969.

Vuoristojen talossa tehtiin tuolloin v.1969 suurehko perusparannusremontti, jossa taloa ja tiloja nykyaikaistettiin ja pintoja uusittiin.
Sähkö-Puodin tehtäväksi tuli merkittävä osa Vuoristojen talon uutta ilmettä, jossa valo- ja sähköpisteitä lisättiin vanhaan taloon silloisen nykyajan vaatimuksia vastaaviksi. Osa seinäpintaan asennetuista kaapeloinneista upotettiin  seinän sisään näkymättömiin uuden tyylin mukaan.  Myös uudet huonejärjestelyt vaativat sähköisiä muutoksia. Koko työn ajan kaverinani oli TV-ja sähköasentaja Timo Kesti; toinen varsinainen yleismies firmassamme.

Toinin kirjoitustyön vuoksi pääsimme töihin vasta kymmenen  jälkeen aamuisin vaikka eräs paikallinen puuseppä ja kirvesmies ei siihen suostunutkaan, vaan aloitti työnsä jo kahdeksalta “ja viimeistään”, sanoi hän.  Meille tuo aika sopi hyvin, sillä korjailimme aamulla edellisiltana huoltoon tuotuja televisioita ja muita laitteita. Parin viikon jälkeen olimme jo loppusuoralla töissämme, kun Toini esitti uuden idean: “Olimme Aapelin kanssa eilen illalla kävelyllä ja poikkesimme teidän taloanne katsomassa siellä Huhtasuontiellä. Teillä oli erikoisen näköinen kattovalaistus olohuoneessanne. Voisiko tänne meille tehdä samanlaisen?”   No mikä ettei. Mittailimme kattoa ja arvelimme olohuonetta hieman isommaksi kuin omaamme, joten kattoon  asennettavan kimpilevyn kooksi tuli suurin, mitä kaupasta löytyi. Valaisimeni ideana oli epäsuora valaistus jossa suuren valkoisen, n. 15cm katosta  alas lasketun levyn reunan sisäpuolelle asennettiin koko pituudelle ja kaikille sivuille loisteputket.  Valo siis levisi ensin pitkin kattoa ja sitten seinäpinnoista tasaisesti koko huoneeseen. Markkinoille oli juuri tullut myös Helvarin uusimmat valonsäätimet muuntajineen kuristimineen, joita käyttäen himmennys oli jo mahdollista myös loisteputkille. Vau! Uusinta uutta synttäreille vieraitten ihmeteltäväksi (ainakin meidän mielestämme).  Toini ja Aapeli ihastelivat itse valaistuksen tuomaa avaruuden tunnelmaa.
Se ikäänkuin suurensi huonetta.

Olimme pakkailemassa jo tarvikkeitamme ja työkalujamme eräänä maanantai- aamuna, kun Toini tuli epätoivoisen näköisenä puhelemaan keskeneräisestä eteiskäytävästä. Siellä oli puusepän jäljiltä vielä lattiat ja seinät auki ja eteiskaapistot puuttuivat kokonaan. Yhdessä huoneessa oli kangastapettipaneelit asentamatta. Tekijämies oli jo perjantaina hävinnyt kesken päivän ja illalla Toinin poikettua tätä kotoaan kyselemässä, oli vaimoihminen kertonut puusepän saaneen “paremman homman” Seutulan suunnalta.  Oli kuulemma lähettänyt terveisiä, että “kyllä ne Sähkö-Puodin pojat sen loppuun tekevät”. Niin sitten tekivätkin; monitoimimiehet Timppa ja Heimo, jotka eivät aiemmin eläessään olleet edes nähneet moisia kangaspaneeleja tai muita hienouksia, joita Toini ja Aapeli asennuttivat.  Teimme kirvesmiehen, puusepän, maalarin ja kalusteasentajan hommat tiukassa aikataulussa ja pitkää päivää, mutta Toinin juhlat eivät ainakaan meistä jääneet kiinni. Eikä valittanut isäntäväki laskustammekaan, päinvastoin, saimme jopa kutsun “rääppiäisiin” juhlien jälkeen.

Kaverini Kestin Timppa tuossa muudan päivä sitten puhelimitse muisteli, että työn kestäessä näimme usein Naapurilähiön käsikirjoituksia jossain eteisen pöydällä Toinin yötyön jäljiltä valmiina noudettaviksi ja uteliaisuuttamme joskus kurkimme tulevia sarjan tapahtumia etuajassa.  Hyvä niin, sillä olimme TV-korjaajina illat useimmiten television takapuolella ja sarjan seuraaminen oli siitä syystä vaikeampaa.

Monia vuosia ja vuosikymmeniäkin myöhemmin muistelimme kirjailija Toinia aina, kun kuuntelimme Noita Nokinenän seikkailuja radiosta.   Sattumoisin juuri noiden Toinin syntymäpäivien seudussa syntynyt Jyry poikamme oli ja on innokkain Nokinenä- fani perheessämme.  Hänellä on “Nokinenät” tallennettuina CD:lle. Niitä kuuntelevat  yhdessä  isä ja tytär eli nyt siis jo kolmas sukupolvi Kuukkasia.

Toinia ja Aapelia lämmöllä muistellen, Heimo Kuukkanen ja Kestin Timppakin sekä tuossa jäljempänä Hannu Kuukkanen
_______________________________________________________________

Hannu veljeni oli myös Sähköpuodissa töissä ennen TTK:ta  ja hän kertoili eräästä korjauskäynnistään Vuoristoille näin:

“Muistan yhden keikan Toini Vuoriston luona. Heillä oli hellasta levy kylmennyt ja sain “nakin” mennä se vaihtamaan. Liesi oli tuollainen normaali kolmivaiheliesi uunilla, eli sitä olisi ollut turhan hankala irrotella ja tuoda huoltoon levyn takia.
Noh. Ruuvasin lieden kannen auki ja aloin irrotella levyä kytköksistään. Toini ilmesty kurkkimaan olan yli: “Voi mahdotonta kun siellä on pölyä. Voinhan pyyhkäistä sen pois kun tuo kansikin on nyt auki?  Se on niin hankala aukaistakin”. Sanoin, että kantta ei tulisikaan aukaista. Katselin kalustoa kannen alla ja totesin, ettei siellä pitäisi mitään hirmuvirtoja olla päällä kun levykytkimet ja uuni oli nollilla. En tietenkään ollut poistanut sulakkeita.  Sellainen ei nyt kertakaikkiaan kuulunut kunnon sähköiskumiehen toimintatapoihin. Sellainen hidastaa asennustoimenpiteitä.
Toini huitaisi muutaman kerran kostealla rätillä uunin alumiinieristeiden päältä ja hypähti säikähtäen: “Siellähän on virta päällä!” Toini oli saanut sähköiskun ilmeisesti märän rievun kautta, osuttuaan uunin merkkivalon johtoon. Merkkivalolle ei pitäisi tulla virtaa kun ei mikään uunissa tai liedessä ollut kytkettynä. Merkkivalolle tulee virta kytkimien kautta.
Virta lienee kiertänyt, ties mitä reittiään. Kyseessä oli ilmeisimmin vuotovirta. Merkkivaloa se vuotovirta ei kuitenkaan saanut syttymään, eli suurista jännitteistä ei ollut kysymys. Toini ei näyttänyt olevan sähköiskusta sen kummemmin moksiskaan ja minä lupauduin pyyhkimään loput pölyt.
Tulipa mieleen, että mihinkähän TV hupailuun tällä toilauksellani pääsenkään”.

Muisteli Hannu