Varpustien remonttihistoriaa vuodet 2004-2023
Laserle Oy:n myytyämme alkoi aikaa olla muullekin elämälle ja aloimme haaveilla taas omakotitalosta tämän rivitaloasumisen sijaan. Katselimme ahkerasti myynti-ilmoituksia ja jossain välissä osui silmään isohko keltatiilitalo Tapaninkylässä, Varpustiellä. Sinne sitten näytölle.
Talo oli mielestämme ”valtava”, yli 300m2 ja siinä oli asunnon lisäksi kaksi autotallia ja työhuone toimistokerroksella varustettuna. Kaikki edellisen omakotitalon tavarat myydyn Laserlen varastoista saisimme sinne hienosti mahtumaan! Tämä oli pakko ostaa vaikka remontin tarvetta näytti olevan runsaasti. Nythän siihen olisi taas aikaa.
Kävimme tiukat kauppaneuvottelut välittäjän kanssa ja 14.11.2003 maksoimme käsirahan. Kauppakirja päivättiin 30.12.2003 ja sitten alkoivat kiireet myydä rivitalon pääty Nummitieltä pois ja valmistautua muuttoon Varpustielle. Onneksi tällä kertaa talous oli hyvässä kunnossa eikä tarvinnut käydä pokkuroimassa pankinjohtajia, sillä olin saanut kaupat Laserle Oy:stä päätökseen marraskuun lopulla. Nummitien osake saatiin myytyä 11.02.2004 ja sitten alkoi lopullinen muutto sekä sieltä, että Laserlen varastotiloista uuteen asuntoon.
Ensimmäinen iso koitos alkavassa remonttien sarjassa oli täydellinen keittiöremontti, sillä kaikki meni uusiksi kalusteita, seiniä, kattoa ja lattiaa myöten. Kaikki vanha oli niin lopullisen vanhaa, ettei kannattanut jättää mitään. Jouduimme avaamaan jopa koko keittiön lattian, kun se alta löytyi kymmeniä hiirenpesiä asiaankuuluvine tuoksuineen ja kikkarakasoineen. Kaikki eristeet pihalle ja klooripesua ja lämpöpuhallusta koko alueelle hajun poistamiseksi ja onnistuihan se lopulta. Toista viikkoa taisi vierähtää siinä.
Kevään tullen ilmeni uusi iso työmaa, sillä pihalla kasvoi kahdeksan suurta, tuuheaa makedonianmäntyä valtavan pitkine neulasineen. Makedonianmännyt olivat neulastensa lisäksi hankalia siksikin, että niitä ei voinut polttaa takassa, koska ne olivat niin hirvittävän pihkaisia kuivattuinakin, että yksikin klapi takassa ilmeni pikimustana savuna piipusta. Neulasia ei oltu haravoitu ainakaan pariin- kolmeen vuoteen ja niitä oli kertynyt parinkymmenen sentin kerros tuon puurivin alle.
Samana vuonna tein tontilla myös ”metsätöitä”, sillä aivan ensimmäisenä piti kaataa portilta iso lahovikainen koivu ja seuraavaksi karsin mäntyrivistöä neulasmäärän vähentämiseksi. Ainakin viisikymmentä kahdensadan litran säkillistä kärräsin Kivikon jäteasemalle tuona keväänä. Huh! Nurmikon tilalla oli mäntyjen alla sinä keväänä musta multa, mutta pikkuhiljaa se vihertyi.
Kivikon kaatopaikalle päätyivät lopulta nuo harvennusmännyt kaikkineen. Ohikulkevia naapureita piti vakuuttaa, että niiden kaato oli luvallista. Kerroin, että Helsingin kaupungin virkamies on siunannut aikomukseni puhelimitse. Sama virkamies kertoi myös tuoreista ohjeista joiden mukaan 4-5 puuta saa kaataa tontilta ilman eri lupia ja lahovikaiset on kaadettava, mutta jos kaataa tonttikartassa näkyviä puita, niin niiden tilalle pitää istuttaa uudet.
Kevät nostatti myös vedet talon alla olevaan maalattialliseen ”ryömintätilaan” joka oli lähes kaksi metriä korkea, käveltävissä oleva alue. Nyt siellä oli nilkkoihin asti vettä lähes koko pinta-alalla. Aloitin asian ihmettelyn etsimällä salaojien poistokanavaa ja talon takanurkaltahan se löytyi. Siitä vedet eivät sitten pidemmälle päässeetkään, sillä jokunen vuosi aiemmin oli Helsingin kaupunki rakentanut Vanhan Tapanilantien alle viemäri- ja hulevesiputkiston ja sallinut samalla täyttää rajaojat alueella. Entinen omistaja ei ollut halunnut liittyä hulevesijärjestelmään ja siksi siis vedet kellarissa. No, ensihätään laitoin uppopumpun kellarin syvimpään kohtaan ja poistoputken siitä viemäriin. Toisen pumpun sijoitin ulos monttuun johon salaoja päättyi ja sen poistoputken vedin aivan Vanhan Tapanilantien reunaan josta vesi imeytyi sepelitäytteeseen. Tämä pumppu piti vain muistaa ottaa aina talveksi pois.
Muutama vuosi myöhemmin kellarin kosteus alkoi häiritä minua entistä enemmän ja asensin sinne lopulta kuusi pientä 12-voltin pilssipumppua eli jokaiseen osastoon, jossa vettä ilmeni vuoden mittaan. Samalla kertaa vähensin kosteuden nousua kellarin ilmatilaan radikaalisti peittämällä maalattian kauttaaltaan maakankaalla ja sen päälle vielä rakennusmuovi. Myös kellarin seinien ilmanvaihtoräppänöihin asensin puhaltimet siten, että toisessa päässä taloa se puhalsi ja toisessa imi.
2005 keväällä alkoi isohko työ, kun repsahtaneet vesikourut ja syöksytorvet piti uusia. Laitoin muoviset, tummanruskeat, kun sopivat hyvin talon keltatiiliväritykseen. Saunan vilpoinen lattia sai lattialämmityksen. Aikamoinen rutistus sekin.
2006 päädyimme Sirpan kanssa siihen, että Varpustien talon olohuoneen avotakka ei kertakaikkiaan ole toimiva ratkaisu, koska jo ohi käveltäessä pöllähti savut sisään. Niinpä purin sen pois ja muurasin tilalle varaavan takan, Tiilerin kulmatakka Jussin. Epäröityäni sen muurauksen kanssa, kyselin myyjältä, että miten tuollainen onnistuisi harrastelijalta, niin hän kertoi joskus nähneensä harrastelijan tekemänä paremman kuin ammattilaisen jäljiltä. En sitten enempiä kysellyt vaan ryhdyin toimeen ja hyvä tuli, ”puhtaaksimuurattuna” Koko homman tein huputettuna eli tuo osa olohuonetta oli lattiasta kattoon tiiviisti muovein suojattuna. Pari viikkoa siinä meni kaikkineen. Saunakamarissa oli sama ongelma avotakan kanssa ja sinne upotin Kastorin takkasydämen. Hyvä tuli siitäkin eikä savusta enää ongelmia.
Syksyn töitä 2006 oli myös öljypannun piipun purku ja muuraus, sillä siitä oli osa tiiliä jo katolle tippunut ja loputkin tippumassa. Hyvä tuli siitäkin ja kehitin pellistä piipunhatun jonka alta nuohooja sai työnsä tehtyä ilman sen poistamista. Samalla vauhdilla tein piipunhatut myös talon kahdelle muulle piipuille.
Vuonna 2007 edellisen omistajan, teollisuusvalokuvaamo Mannelinin jäljiltä, Ateljee- nimellä kulkevaa työhuonetta käytin aktiivisesti remonttihuoneena, mutta sen lämmitys oli hieman retuperällä pienitehoisten patterien vuoksi. Asennutimme ilmalämpöpumpun sinne. Varsinaista remonttia edisti ulkopuolella 400m2:n mineriittikaton pesu ja suojamaalaus.
2008 asennettiin Mithubishi ilmalämpöpumppu olohuoneeseen.
Vuoden 2009- kieppeillä aloin ihmetellä vesikeskuslämpöpatterien tiheää ilmaustarvetta ja sitä myöten veden lisäämistä pattereihin. Muutamasta täyttökerrasta uskoin pahat epäilyni todeksi ja kutsuin putkimiehen paikalle. Aivan selvä tihkuvuoto havaittiin ja se paikallistettiin olohuoneen lattian alle.
Mietin asiaa muutaman hetken ja arvelin 50-vuotiaitten putkien tulleen kestonsa päähän ja eikun kaikki uusiksi, mutta nyt pintavetoina, etteivät seuraavalla kerralla pääse vuotamaan salaa piilossa. Juuri perustettu putkifirma, Suomalainen Putkimies Oy, teki työn moitteitta. Vanhat lämpöpatterit puhdistettiin perusteellisesti ja todettiin täysin käyttökelpoisiksi. Vain yksi pikku moka sattui putkimiehelle koeponnistuksen aikana, kun autotallissa yksi liitos petti ja vedet tulivat tallin lattialle. No, se oli helppo ja vaaraton paikka vahingolle.
Myös vastaisuuden varalle valmistauduttiin ja asennettiin Veimart vesivuotovahti. Varsinaista nykyaikaa edusti tuolloin vesi-ilpo joka asennettiin putkirempan yhteydessä.
Kun putkimiehistä oli päästy, piti miettiä ikkunoitten uusimista. Lasit olivat valtavat joka huoneessa eli noin 150x200cm ja kirjastohuoneessa yksi vielä isompi. Yhdeksän kappaleita noita isoja ja viisi pienempää. Niiden isojen pesu tuntui vaarallisilta, kun puitteet olivat hatarat ja lasit yksinkertaiset ja ”helisevät”. Päädyimme hankkimaan 3-lasi-ikkunat eli uloin lämpölasina ja kaikki pokineen. Kyselin asennushintoja, jotka kuulostivat kalliilta ja päätin asentaa itse ja hyvä oli. Vanhoja pois purkaessani ilmeni outo juttu, kun ikkunoille ei ollut talon rungossa lainkaan tukirakenteita. Ne olivat olleet vain parin laudanpätkän varassa ja ”muurattu” seinään kiinni. Jouduin rakentamaan rungon niille kaikille ja arvaan, että kyllä olisi tullut lisälaskua urakkahinnan päälle roimasti, jos olisin urakalla moisen teettänyt ja vasta työtä tehdessä se olisi selvinnyt.
Homma oli helppoa siihen asti, kun vain keveitä runkoja tai yksinkertaisia laseja jouduin nostelemaan, mutta lopulta ne suuret tuplalasi-ikkunat ottivat koville pirun painavina. Onneksi oli Sirpa-rouvani auttamassa toisessa päässä tarvittaessa.
2011 uusin katon suojamaalauksen ja 2013 tein lisää ilmanvaihtoaukkoja kellariin ja niihin muoviputket ulos seinille hyönteisverkoin varustettuina.
2013 Jari-poikani työllistämistä oli myös Ateljeen tiiliverhoilun muutos (1500kpl ja 10 tonnia) puiseksi. Tämä lähti siitä, että jo ostovaiheessa näkyneet Ateljeen ja asunto-osan väliset murtumat talon molemmin puolin näyttivät suurentuneen. Sama näkyi talon takana, jopa pahempana. Otin yhteyttä kaupungin rakennusvirastoon ja lähetin kuvat kysyäkseni, mitä on tehtävissä ennenkuin tuo seinä kaatuu päälle. Ohjeet tulivat nopeasti eli Z-lupa haettava ja korjaus tehtävä pätevän valvojan valvonnassa. Purkamisen sai aloittaa heti.
Saimme koko työn tehtyä ennenkuin lupa tuli ja tarkemmin lisää tarinassa: www.heimovanhin.fi : ”Katkennut seinä Varpustiellä 2013”
Samana syksynä rakentelimme lattialämmityksen saunaan.
2014 tein Jarin kanssa liiterin autotallin seinustalle ja kolmen kuution kompostorit vuosittaisille valtaisille lehti- ja ruohomäärille.
2015 piti sitten uusia käyttövesiputkisto. Samainen Suomalainen Putkimies Oy teki myös tämän projektin hienosti. Itse asensin katolle aurinkokeräimet lämmityksen tehostamiseksi, mutta kyllä sen hyöty meidän tapauksessamme jäi lähinnä kuntoiluksi katolla, sillä aurinko lämmitti parhaiten kesällä, kun olimme paljon mökillä ja talvella, kun sitä olisi tarvittu, ei sieltä tullut juuri mitään. Lumen poisto keräimiltä talvella ei auttanut käytännössä yhtään. Hyvä, jos edes plussalle nousi paneeleilta tulevan nesteen lämpö.
2016 sahautin autotallin lattiaan 1×2-metrin kulkuaukon ryömintätilan huoltoa varten ja tein tietysti siihen luukun ja portaikon. Nyt kellaria saattoi käyttää myös kellarina.
2018 asennutin käyttöveden lämmönkohottajan eli Metromini 11kW:n pannuhuoneeseen, mutta vuoden suurin tapahtuma oli valtavan hopeapajun kaato Varpustien puolelta tonttia. Olin jo edellisvuonna katkaissut pois valtavan oksan joka kurottui pitkälti yli kadun. Kovilla tuulilla meitä hermostutti mahdolliset vahingot, jos se katkeaisi autojen tai ihmisten päälle. Marraskuulla saimme kasaan sukulaisista talkooporukan jonka voimin puu kaadettiin ja pilkottiin sekä pantiin liiteriin kuivamaan. Onneksi kaadoimme, sillä sisus oli jo laho. Otin kuvia varmuuden vuoksi, niinkuin portinpielestä kaatamastani koivustakin ja jätimme kannon todisteeksi. Ohikulkijat kommentoivat kuka mitäkin, mutta varmaan laho kanto kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Kaikkia meitä tietenkin säälitti menetetty maisemallinen arvo joka tällä mahtavalla hopeapajulla oli ollut.
2019 alkoi talon nuhraantunut ulkoasu haitata ja siihen päättelimme auttavan, kun maalaan tai pinnoitan ulko-ovet. Peltipinnoitus oli mielestäni paras vaihtoehto ja niin saivat Ateljen ja autotallin ovet sekä kolme muuta ovea punaruskean kuviopellityksen -paitsi pääovi, siihen en koskenut, kun oli vielä hyvässä kunnossa.
Aurinkokeräimet myin netissä Torilla ja ostaja keräsi ne pois katolta.
2020 jossain vaiheessa tuli eräs Ateljeen yläkertaan majoittunut vierailija hätääntyneenä alakertaan ja kertoi WC:n lattian olevan aivan märkä. Siellä oli joku pöntön tiiviste ruvennut falskaamaan ja ruiski tulevat vedet säiliön reunasta kylkeä pitkin lattialle. Suljin hanan ja lähdin selvittämään netin kätköistä varaosia. Paketti tuohon löytyikin, mutta kun vertasin hintaa uusiin halpoihin pyttyihin, niin vaihdoin koko pytyn. Uusi on aina uusi.
2020 meni rännimutkat uusiksi. Muoviset nelikulmaiset rännit olivat siistit ja kauniitkin, mutta rännimutkien kulmikkuus teki ne toimimattomiksi tällaisessa talossa, jonka ympärillä kasvoi puita lehtineen ja neulasineen jotka eivät kertakaikkiaan menneet läpi noista mutkista vaan niitä piti olla aina vähän päästä rassaamassa auki. Kyselin liikkeistä ja maahantuojilta, olisiko kaarevia mutkia saatavissa, mutta ei. Mallin valmistus oli lopetettu aikapäiviä sitten.
Piirsin sitten tarkan mallin mittakaavaan ja ajattelin, että entinen Laserlen työntekijäni ja 3D-expertti Lauri Uomala tekisi minulle 3D-ohjelman ja teettäisin osat jossain alan yrityksessä. Lare tekikin ohjelman, mutta ei se mennyt niin kuin kuvittelin. Hinnat olivat huikeita, jos jostain hinnan sainkin ja lysti loppui siihen. Tein lopulta levityskuvat pellistä tehtäväksi, Laserle leikkasi osat ja taivuttelin ne muotoon kotona ruustukissa (ruuvipuristin). Niittasin ja juottelin kasaan ja oikein hyvät niistä tulikin. Sen koommin ei ole tarvinnut niitä rännejä rassailla … vesikouruja kylläkin … tietysti.
2022 vesi-ilmalämpöpumppu meni uusiksi ja öljypannu poistettiin.
2021 kun öljypannu poistettiin, niin piti täyttää öljysäiliö, kun sitä ei voitu kaivaa ylös niin läheltä taloa ilman ison vahingon vaaraa. Samoilla hiekoilla tasoittelimme ryömintätilaa ja asensimme sinne maakankaan ja muovikatteen maakosteuden hillitsemiseksi. Tästä tuli toimiva ratkaisu pumppausten ja tuuletuksen lisäksi.
2022 kiertoveden lisälämmitin, Metromini, poistettiin, kun taloon asennettiin uusi tehokas Mithubishin vesi-ilpo.
2023 siirryttiin yleiskunnon hiipuessa myyntikannalle ja takaisin rivitaloasukkaiksi. Varpustieltä jäimme kaipaamaan mukavaa naapuristoa ja väljiä tiloja.
… muisteli: Heimo Kuukkanen