Mitä on tapahtunut vuosien varrella ?

    Alavan Sepon ja Soilin (os.Kari) muisteluita vuosien varrelta.
   
    Tämän päivän lääkärien, lainsäätäjien ja byrokraattien mielestä ei meidän, jotka olimme lapsia 40-50-60-ja 70-luvulla, pitäisi enää olla elossa. Sänkymme olivat maalattu lyijypohjaisella maalilla. Meillä ei ollut lapsiturvallisia lääkepulloja, -ovia tai -kaappeja. Kun pyöräilimme meillä ei ollut kypäriä. Joimme vettä puutarhaletkuista ja ojista. Söimme leipää voin kera, joimme virvokkeita jotka sisälsivät sokeria, mutta emme olleet juuri koskaan ylipainoisia, koska liikuimme ja leikimme aina ulkona. Me jaoimme aina mielellämme virvokkeen muitten kanssa ja joimme samasta pullosta, kenenkään sairastumatta siitä.
    Käytimme päiviä ja viikkoja mäkiautojen rakentamiseen vanhoista romuista ja ajoimme täyttä vauhtia mäkeä alas, huomataksemme hetkeä myöhemmin että olimme unohtaneet jarruttaa. Muutaman ojaanajon jälkeen opimme ratkaisemaan ongelmia. Menimme ulos aikaisin aamulla, leikkiäksemme ulkona koko päivän ja tulimme kotiin vasta kun katuvalot syttyivät. Kukaan ei saanut yhteyttä meihin koko päivänä – kenelläkään ei ollut kännykkää eikä juuri kelloakaan.
    Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia – ei yleensäkään TV-pelejä, ei 99- TV-kanaa, ei Surround-soundia, kotitietokoneita tai Internet chatroomia. Puhumattakaan puhelimista saati älypuhelimista. Meillä oli ystäviä tai kavereita! Menimme ulos ja löysimme heidät!
    Putosimme puista, viilsimme itseämme, mursimme käsiä ja jalkoja, menetimme hampaita, mutta ketään ei haastettu oikeuteen näitten tapahtumien johdosta. Ne olivat onnettomuuksia. kukaan muu ei saanut syytä, vain me itse.  Kun rikoimme naapurin ikkunan, me itse saimme rangaistuksen eikä syy ollut naapurin heikon tai huonon ikkunan. Vanhemmat tietysti korvasivat ja rankaisivat.
    Tappelimme, tulimme sinikeltaisiksi ja opimme selviytymään siitä. Uhmaten kaikkia varoituksia ei monikaan silmä vaurioitunut. Keksimme leikkejä tikuilla ja tennispalloilla ja sotkimme multaa ja ruohoa suihimme emmekä sairastuneet.  Pyöräilimme ja menimme toistemme koteihin, koputimme oveen, menimme sisään ja puutuimme keskusteluun.
    Koska kaikki oppilaat eivät olleet koulussa yhtä oppivaisia kuin toiset, he saivat tuplata luokan. Häiritsevät oppilaat pantiin omaan kouluunsa. Olimme auton kyydissä ilman turvavyötä vanhempien kanssa jotka polttivat tupakkaa autossa. Meitä ei koskaan kyyditty kouluun, vaan menimme kävellen tai pyörällä tai hiihtäen. Piirsimme tussikynillä, jotka sisälsivät aineita jotka ovat tänä päivänä kiellettyjä.

    Tämä ikäpolvi on kasvattanut joitakin parhaita ja riskihaluisimpia ongelmanratkaisijoita ja investoijia koskaan. Viimeiset 50 vuotta on ollut uusien ideoiden räjähdysvuodet.

Haluamme näillä muistelmilla Onnitella Sinua Heimo: Onneksi Olkoon 70v (v.2011) .toivoo Soikka ja Seppo