Roskispommi Brahenkadulla 1951
Olen 10v. ja siten jo siis iso poika. Asumme Läntisellä Brahenkadulla 7-kerroksisessa kivitalossa sen kuudennessa kerroksessa. Minut on äiti juuri määrännyt viemään roskapussi ulos pihan perällä olevaan roska-astiaan. Minulla on kuitenkin kirja kesken ja monta muutakin aktiviteettiä mielessä, joten tämä tehtävä selvästi haittaa harrastuksiani.
Mitään mahdollisuutta kieltäytyä tästä ei käytännössä ole, sillä meidän aikanamme ja perheessämme ei lapsilta kyselty: ”voisitko kenties ehkä tehdä?” Ei, meillä käskettiin ja me teimme. Se kuului asiaan. Piste.
No, sieppasin harmissani roskapussin käteeni ja poistuin portaikkoon, mutta parvekkeen oven ohi mennessäni huomasin naapuritalon pihalla roskisten luukkujen olevan auki. Ne olivat aivan oman talomme aidassa kiinni, parvekerivi vain viitisen metriä aidasta ja parikymmentä metriä korkeammalla oli tämä kuudennen kerroksen parveke. Siinä samassa pälähti päähäni, että tässä olisi tilaisuus lyhentää tätä reissua. Astuin parvekkeelle.
Hetken aikaa tarkkailtuani havaitsin, ettei kukaan naapuritalon asukkaista ollut näkösällä, ei ikkunoissa eikä pihalla. Hyvä tähtäys … heitto ja niin lähti roskispommi kohti avointa roskaluukkua. Mutta voi hyvä jysäys! Vain puolet roskapussista osui luukkuun ja loput levisi sen viereen pitkin pihaa. Olisiko ollut sivuttaista ilmavirtausta vaiko vain harjoituksen puutetta? Vedin äänettömästi parvekkeen oven kiinni ja peruuttelin hieman nolona takaisin asuntoomme.
Illansuussa soi ovikellomme:
– Päivää, olen talonmies tuosta Brahenkatu 12:sta ja tulin palauttamaan tämän sanomalehtenne etusivun kulman, josta selvisi, kenen jäljiltä on pihallemme levinnyt roskapaketti.
Äitini pyyteli vuolaasti anteeksi puolestani ja komensi minut välittömästi eli silmänräpäyksessä korjaamaan sotkuni naapurin pihalta ja aseikseni sain rikkalapion ja harjan. Se siitä ajansäästöstä sitten ja tästä esimerkistä näemme, että vaikka kuinka yrittää tehostaa toimiaan, niin aina se ei onnistu. Melkein tunti meni hukkaan omaa arvokasta aikaa ylimääräisessä siivouksessa ja haukkumisten kuuntelussa. Oikeaan paikkaan vietynä aikaa olisi mennyt pari minuuttia … toisaalta; onhan joku tällainen tapaus voinut olla herätteenä vaikkapa jätekuilujen keksimiselle.
Muisteli, Heimo Kuukkanen