Polkuauto Bugatti vm.1946
Osmo-eno oli koko syksyn väsännyt ruokatunneilla vesilaitoksen nurkassa hienoa vaneripintaista polkuautoa ja nyt joulun lähestyessä se alkoi olla valmis. Väriä vielä päälle; vihreää ja hopeaa, sitten ”Bugatti”-nimikyltti keulaan ja pakettiin.
Olimme tavan mukaan joulua viettämässä isovanhempieni luona Helsingin Tammelundissa ja paikalla oli runsaasti sukulaisia. Aattoiltana oli tällä 5-vuotiaalla vitsit vähissä, kun joulupukki tuli ja sisään kannettiin yksi valtava paketti. Joulupukki toivotteli kaikille ”hyvät joulut” ja siirtyi sitten lahjojen jakoon. Minut hän pyysi polvelleen ja kyseli kuulumisia sekä sanoi sitten lopuksi, että ”tuo suurin paketti on sitten sinulle Heimo”. Minä pinkaisin sylistä paketin kimppuun ja mitä sieltä paljastuikaan pakkauspaperit revittyäni: MITÄ HIENOIN POLKUAUTO! Istuin siinä lopun iltaa rattia pyöritellen, kun ei ollut tilaa ajella ja ulkona oli lunta polveen asti.
Arjen koittaessa kyselivät tutut ja sukulaiset millainen pukki minulla oli ollut ja kerroin kaikille, että ”ihan kiva: puhui enon äänellä ja haisi viinalle, mutta antoi lahjaksi hienon polkuauton”.
Keväällä vasta pääsin autoa kokeilemaan muualla kuin olohuoneessa, josta kolhujen vuoksi se nopeasti siirrettiin vinttikomeroon. Brahenkadun asuntomme pihalla oli betonilaatoitus jossa pari metriä oli vaakatasossa ja metrin verran reilusti vinossa kulmassa. Tuo tasainen osa oli varattu tytöille, joilla oli siihen piirrettynä hyppyruudukot ja loppupäässä pyöritettiin hyppynaruja aktiivisesti. Ajele siinä sitten polkuautolla vinolla betonilla ja kadulle oli ehdoton kielto; ”ei porttikonkia edemmäs tai…”. Autoa ei tietenkään illalla voinut pihalle jättää, sillä aamulla siitä ei olisi ollut mitään jäljellä, se oli varma tieto. Kellarikomeroon vaan yöksi isän tai äidin avustuksella ja vaiva oli niin iso, ettei sitä usein sieltä kaivettu esille. Pian se sinne unohtuikin ja tuli uudelleen esiin, kun 50-luvun alussa alettiin siirtää tavaroita rakennusvaiheessa olevalle omakotitalollemme Helsingin Vartiokylään. Siellä olisi ollut tilaa ajella, mutta piha ja tiet olivat pehmeää hiekkaa ja kapeat renkaat upposivat liikaa. Hetkeksi virinnyt innostus haihtui nopeasti ja polkuauto päätyi sekalaisten rakennustarvikkeitten kasan päälle saunan taakse ja jossain vaiheessa vuosia myöhemmin sillä lasketeltiin muutama mäkiautokisa lähiteillä, kun polkimet oli irrotettu menoa haittaamasta. Lopulta korin lahottua purin sen ja lahjoitin jollekin mäkiautoharrastajalle metalliosat. Puiset menivät saunapuiksi.
P.S. Bugatin autotehdas: Perustaja: Ettore Bugatti. Vuodet: 1909-1963, Molsheim, Ranska