Heimo-Vaijan tarinoita

  LLE  osa5, -97

  Katetta kuparilla v.1997

  Vuosi 1997 alkoi  laserleikkauksen kohdalla normaalein kuvioin, mutta vesileikkurilla puhkuttiin kolmea vuoroa, niin leikkauksissa kuin jälkikäsittelyssäkin.  Asiakas Pickering oli erittäin työllistävä ja yhtenä erikoisuutena oli myös alati vaihtuvat ja tosi suuritöiset työkuvat.  Nuo kupariset häkkyrät olivat magneettikentän kehittäviä käämityksiä ja siksi aivan erikoisia.  Muoto noissa osissa oli kuin ihmisen aivot ja muutoksia tuli lähes päivittäin  Kuviin saatiin kyllä DXF-tiedostot, mutta kuvan leikattavat linjat olivat tuhansina irtopätkinä, jotka piti yhdistää CAD:issä, että saatiin toimiva leikkausrata.  Jos yli tuhannesosamillin rako jäi muotoviivaan, niin leikkaus pysähtyi. Tuo korjailutyö saattoi kestää useita tunteja. Vesileikkaus aiheutti  pehmeään elektrolyyttikupariin purseen (kuparikarvan) alapuolelle, joka oli tarkoin poistettava.  Hieman piti pyöristää myös yläpuolta ja kun metrejä kappaleessa oli kymmeniä, niin käsityötä riitti.  Väistämättä tuli myös virheitä,  niin ohjelmissa  kuin itse leikkauksessa,  kupariaihion päästessä esimerkiksi liikahtamaan työstöalueella.  Nämä virheet normaalissa kolmivuorotyössä  muuttivat sen liian usein jatkuvaksi kolmivuoroksi viikonloppuineen ja se alkoi käydä hermoille itse kullekin.  Myös tuon työn tuottavuus kärsi.  Kun Pickering loppuvuodesta tahtoi uuden tarjouksen seuraavalle vuodelle ja kilpailijallamme oli tarjolla nakerrusmenetelmä tuohon tarkoitukseen,  niin luovuimme suosiolla ja suorastaan mielellämme.  Jälkityöstöstä väkeä väheni helposti, sillä osa oli vuokramiehiä, mutta  leikkauspuolelle lisääntyi, kun saimme uusia asiakkaita.  Nyt meillä oli taas myös vesileikkauskapasiteettia muillekin asiakkaille.  Tuo Pickeringin jälkityöstörumba oli myös ensimmäinen jossa jouduimme käyttämään vuokratyövoimaa. Yksi merkittävä syy innostuksemme loppumiseen oli myös Pickering- yhtiön liian suureksi kasvanut osuus liikevaihdostamme. Se oli vaarallista mielestämme sen kivutessa jo yli 25%:n ja pahimmillaan se ylitti 30%. Tässä työssä myös ensikertaa käytimme raaka-aineklausuulia (mahdollisuus muuttaa hintaa) tarjouksissamme kuparin hinnan kohoamista pelätessämme

  K-P-Mäkelin oli eräs tyypillinen ja erikoinenkin tapaus. Eräs tuon yrityksen työntekijä, Hovin Heikki, asui kanssamme samassa rivitalossa ja poikkesi eräänä iltana ovelle.  Heillä oli firmassa ongelma, kun ”piti lyhyellä toimitusajalla tehdä 12mm:n ruostumattomasta teräksestä ylöspäin kapenevia kaidepylväitä ja he ovat nyt muutaman päivän niitä levystä kulmahiomakoneella leikanneet eikä aika riitä millään. He ovat kaverin kanssa myös kohta ”valkosormisia” eli pitkällä sairaslomalla tärinäsairaudesta ja laikkojakin menee satoja”. Voisinko siis tarjota hänen ruutupaperille piirtämänsä kuvan mukaisia osia hänelle vesileikattuina ja hän veisi sen sitten heidän johtajalleen nähtäväksi.  Näin tehtiin ja kaupat tuli. Toimitusaikakin piti molemmilla. Johtaja ei ollut tullut ajatelleeksikaan moista mahdollisuutta aiemmin. Teimme kauppoja myöhemminkin kyseisen yrityksen kanssa.
 
  Konehankintojen kanssa olimme taas pakon edessä  ja akkukäyttöinen pinoaja  hankittiin isojen levyjen kannatteluun ja siirtelyyn.  Varastoitavien levyjen paksuus kasvoi vesileikkurin myötä merkittävästi, kun laserillamme maksimi oli 12mm, niin vesileikkurilla se oli jopa 50mm. Yhteen isompaan Valmetin työhön oli pakko ostaa pulttihitsauskone.  Koneiden tietokonekorjauksiin upposi n.80.000mk.
  Reilulla kymmenellä hengellä teimme kuitenkin  6,2 miljoonan markan vaihdon ja 405 tmk:n voiton
  Velat 1,2mmk Korkokulut 137tmk, siis yli 11%  Asiakkaita oli nyt rekistereissämme  lähes 3000 ja aktiivisia  niistä  yhteensä 420  kuluneena vuotena.  Vuokranantaja uhkasi myydä hallin heti ensi vuoden alussa altamme, jos emme ostaisi sitä.

Kirjoitti, Heimo Kuukkanen