Kauhea opettaja Vartiokylän ala-asteella

    Satu tyttäremme kouluaikana Vartiokylän ala-asteella sattui oppilaitten vanhempia kovasti kuohuttava tapaus:
    Entinen naispuolinen luokanopettaja jäi eläkkeelle ja uudeksi opettajaksi seuraavalle luokalle oli tulossa miesopettaja, jonka työhistoriasta kuului hurjia; hän oli riepottanut huonosti käyttäytynyttä ylempien luokkien poikaoppilasta niskasta ja nostanut tämän “seinälle” kurinpalautuspuhuttelun ajaksi. Tämä ja muut hurjat huhut kiertelivät oppilaitten keskuudessa aikansa, kunnes kunnon huhujen tapaan aiheuttivat reaktioita jo vanhemmissakin.

    Satu- tyttäremme tuli eräänä päivänä itkien kotiin ja vakuutti, ettei hän halua sellaisen opettajan luokalle, joka on aina vihainen ja kurittaa oppilaita. Lohduttelimme hetken, koska arvelimme asian menneen vähän ylireagoinnin puolelle ja unohdimme päiväksi pariksi asian. Sitten tuli kutsu vanhempainkokoukseen koululle. Paikalla oli parisenkymmentä oppilaitten vanhempaa ja rehtori. Hän alusti asian lyhyesti ja vastaili vanhempien kysymyksiin. Hän selvitti, että kyseinen opettaja oli todellakin, noin kaksikymmentä vuotta sitten, käynyt käsiksi tällaiseen häiriköivään poikalapseen, mutta varoituksen saatuaan, ei koskaan sen jälkeen. Hänestä ei myöskään ole muissakaan suhteissa ole ollut mitään moitittavaa rehtorin mukaan. Päinvastoin.

    Äiti X eli esimerkiksi Äiti Kylältä, vaati silti pontevasti tämän opettajan sivuuttamista tällä kohtaa ja perusteena se, että lapsethan pelkäävät tuollaista opettajaa ja se huonontaa kovasti opiskeluilmapiiriä.
Kuuntelin aikani tätä keskustelua ja muiden oppilaitten vanhemmat alkoivat kääntyä rehtorin kannalle asiassa, mutta Äiti Kylältä oli tiukkana. Tunsin hänet entuudestaan hyvin ja uskalsinkin lausua muutaman sanan asiaan minäkin: “Kuuleppa nyt, kun olemme molemmat vähän lyhytpinnaisen maineessa itsekin, niin montako kertaa päivässä arvelisit nostettavan noita haistattelevia yläluokkalaisia “seinälle”, jos me olisimme täällä opettajina? ” Syntyi hetken hiljaisuus ja sitten tämä Äiti Kylältä totesi: “On se varmaan niinkin ja luotetaan nyt sitten rehtoriin tässä asiassa”. Kokous oli päättynyt ja “kauhea” opettaja oli saanut “armon” ja “päässyt” lapsostemme opettajaksi.
    Luokan hajaantuessa myöhemmin eri kouluihin yläasteelle siirryttäessä oli itku herkässä monella oppilaalla tätä “kauheaa” opettajaa muisteltaessa ja hyvästeltäessä.

Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen