Vuonna -53, kun vanhempieni talon anturoita ja sokkelia valettiin pyöritti Heiska (11-12v) käsikärryrallia ympäri Käätypolku-Huntutie-Helytie-ympyrää joka oli noin 600- metrin pituinen. Tarkoituksena oli hakea ojista ja metsänreunoista kiviä betonin täytteeksi eli tehtiin siis “säästöbetonia”. Noin nyrkin kokoisista kivistä pään kokoisiin ja saviset tai multaiset piti lisäksi puhdistaa.
Heiska veti käsikärryjä kerran ympäri ringin kiviä lavalle heitellen ja kohta oli porukkaa ympärillä auttamassa. Kärryt täyttyivät nopeasti ja kuorma vietiin kiireesti rakennustyömaalle. Sitten osa porukasta lavalle ja loput vetämään. Kierros ympäri ja vaihto. Toinen kierros jolla sitten taas tehtiin kivikuormaa. Kaikki saivat kyytiä ja hauskaa oli. Vain Heiska jäi kyyditsemättä, mutta se oli se “pomon” osa. Heiska sai sitten tosin kivet eli siis Kuukkasten rakennustyömaa. Kuva käsikärryistä kuvassa alla. Kärryt olivat isoisämme, Suomivalimon mallipuusepän, valmistamat siinä sotien välissä. Niissä oli irrotettavat taka- ja etulaudat, lehtijouset ja kuulalaakeroidut puupyörät teräsvantein. Alunperin niillä kärrättiin hellaklapeja klapikaupasta Brahenkadulla sijaitsevan ensiasuntomme puuliettä varten. Kärryt taisivat sitten 70-luvulla lahota käytön puutteessa saunan taakse.
Kirj. Heimo Kuukkanen
Kärryjä taisi alunperin käyttää Kuukkasten isoäiti Klaara. Klaara vei niillä juureksia, marjoja ja hedelmiä Kauppatorille myyntiin. Noin seitsemän kilsan matkan Tammelundista Kulosaaren puusiltaa Kauppatorille. Edes takaisin. Mutta Klaara olikin teräsmummi ja kärryt vaarin tekemät. (Vuodet n.1945-49)
Kirjoitti Hannu Kuukkanen
Tuohon pitänee vielä kommentoida, että niissä Klaara-mummin vihanneskärryissä oli muutaman kerran vielä Heimopoikakin kuormana, mutta silloin mentiin Hakaniemen torille, missä ”maalaisten rivissä” myytiin sitten ne varhaisperunat, mansikat ja vihannekset saunavihtojen ohessa. Kulosaaren sillalla työnsin avuksi ylämäessä ja jarrutin alamäessä. Se oli muuten melkoista rynkytystä rautavanteisilla, vaikkakin jousitetuilla kärryillä, kun sillan puupinnoite oli kulunut syville urille ja oksankohdat törröttivät siltalankuista kuin pienet pyöreät kivet. Yhteen suuntaan matkaa oli noin 8 km ja aikaa meni n.2,5h per suunta. Liikkeelle piti lähteä 4-5:n välillä aamulla. Noin 6-8:n tunnin reissu ja käsikärryllinen myytävää. Ei ollut hääppöiset tuntiansiot, kun vielä puutarhan hoidon vaatiman ajan laskee tuohon päälle. Sisuahan ei 155 senttiseltä ja tuolloin 67- vuotiaalta mummiltamme puutunut. Nämähän olivat tosin jo helppoja aikoja hänelle, kolme sotaa Helsingissä kokeneelle neljän lapsen äidille (sisällissota, talvisota ja jatkosota).
Muisteli Heimopoika yli 70 vuoden takaisia
Käsikärryjä vetämässä eno Olavi ja serkkupoika Eero. Kyydissä velipoika Hannu ja serkkupoika Lauri. Tuossa kuvassa näkyy vanteita vähän paikatunkin eli kovassa käytössä olivat olleet.