Kalastustroolarin kaikuluotain

Tämä tapaus sijoittuu johonkin kohtaa 70-luvun taitetta ja siten Sähköpuodin tarinoihin.

Eräänä sunnuntai-aamuuna  soi kotonamme puhelin ja toisessa päässä oli
erään kalastusaluksen kippari joka kyseli minua aluksen kaikuluotainta korjaamaan. Yritin kohteliaasti kertoa, että nuo laitteet eivär kuulu varsinaiseen osaamisalueeseeni ja sunnuntaipäiväkin olisi tässä menossa. “Ettekö voisi löytää jotakin alan firmaa, josta avun saisitte?”  Siihen tuli toisesta päästä luuria: “Olen perjantain ja lauantain soitellut läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat enkä apua ole saanut mistään. Teidän firmaanne suositeltiin parissakin paikassa ja siksi nyt soitan. Toinen syy on se, että meidän pitäisi olla vesillä heti maanantai-aamusta ja nyt alkaa olla viimeiset hetket saada luotain ja laturi kuntoon!”. Kyselin sitten lannistuneena tietoja tuosta luotaimesta joka kuuleman mukaan oli amerikkalainen ja toiminut hyvin tähän asti.
Selvitysten jälkeen pakkasin pari ylimääräistä laukullista huoltotarvikkeita ja lähdin kauppatorin rantaan tapaamaan alusta ja asiakasta. Perillä rannassa odotti kapteeni jo kärsimättömänä ja näytti pikaisesti laitteen ja kertoi pyynnöstäni, miten sen pitäisi toimia. Helpotus tuli heti, sillä avattuani laitteen kotelon, siellä näkyi kaksi elektroniputkea pimeinä ja siinä olikin jo todennäköinen syy toimimattomuuteen. Uusi ongelma syntyi siitä, ettei minulla ollut noita vastaavia jenkkiputkia varastossani. Jouduin asentamaan juottamalla niiden kohdalle eurooppalaisten putkien kannat ja myös eurooppalaiset putket. Ja jess, viritys onnistui ja laite heräsi henkiin. Sitten siirryttiin akkulaturin kimppuun joka laturi olikin iso rotisko jota oli pimeä ja ahdas nurkka lähes täynnä. Tämänlaistakaan kapistusta en ollut eläissäni nähnyt aiemmin, mutta kertako se oli se ensimmäinen? Laturin putsailussa ja hiilisiltojen korjaamisessa meni muutama tovi ja sain sen mielestäni tyydyttävään kuntoon. Sitten pyysin kapua käynnistämään laitteen. Seinäkaapista hän otti haulikon panosta läheisesti muistuttavan hylsyn, asetti sen eräänlaiseen putkeen ja veti liipaisimesta. Iso PUMM ja kone pyörähti käyntiin sekä alkoi lataamaan meidän molempien tyydytykseksi. Annoin vielä hieman ohjeita jatkohuoltoja varten, jos matkalla tulisi ongelmia ja sitten pääsin laskuttamaan käynnin sunnuntailisien kanssa.
Asiakas oli silti hyvin tyytyväinen 🙂

Tarinoi, Heimo Kuukkanen