Välivuosi 1991
Tammikuun puolivälissä, 50-vuotisjuhlissani ja läksiäisissäni Janavalon Lopen tehtaalla, jäin hetkeksi puheisiin myös alihankintapäämiehemme Kavika Oy:n omistajien kanssa. Tj. Kari Kavonius ja hallituksen puheenjohtaja Viljo Kavonius kyselivät jatkosuunnitelmistani Janavalon jälkeen ja kerroin etten ole mitään vielä lyönyt lukkoon. He ehdottivat, että tulisin heille laserleikkauspalveluita myymään ja vähän muihinkin tehtäviin. Mikäpä siinä minun kohdaltani; ennestään tuttu talo ja henkilöstökin. Olin myös käynyt Riihimäellä muutaman päivän laserleikkauskurssin, koska suunnittelin laserleikkauskoneen hankintaa Janavaloon jossain välissä. Palkkakin sovittiin ihan kohtuulliseksi. Aloitin Kavikassa helmikuun alusta ja minusta tuli siis reiluksi vuodeksi Kavikan mies. Omaa yrittäjästatustani jäi vielä kannattamaan omistamamme, Kiinteistö Oy Janakkalan Pienteollisuustalo- yhtiö, vaikkei siellä juuri kummempia toimintoja tuolloin ollut kuin yksi huonosti maksava yritysvuokralainen ja paikallisen kyläyhdistyksen satunnainen toiminta.
Kavikassa tehtävikseni kasaantui useampiakin laserleikkauspalvelujen myynnin lisäksi. Olin jonkinlaisena henkilöstöpäällikkönä YT-neuvottelujen aikana ja toimin toimitusjohtajan ja luottamusmiehen välisenä puskurina ja tulkkina erimielisyyksissä. Olin “ulkoa” tulleena ikäänkuin puolueeton taho. YT-neuvotteluissa vähennettiin henkilöstöä lähes viidennes. Neuvottelut olivat tuon yrityksen 40-vuotisen historian ensimmäiset.
Muita tehtäviäni oli myös tuotantokustannusten laskenta varaosamyyntiä varten ja laserleikattavien osien CAD-CAM- ohjelmointi myynnin ohessa. Myynti itsessään oli helppoa vakinaiselle Kavikan asiakaskunnalle, mutta toimitusaikojen kanssa oli tuskaa. Kun Kavikan työnjohdolta kysyin töille toimitusaikaa, niin se ei juuri koskaan pitänyt, vaan siirtyi viikko kerrallaan. Soittelin sitten asiakkaille ja valittelin viivettä ja sain usein vastaukseksi, että ”kyllä he jo sen tiesivät, Kavikan työt myöhästyvät usein”.
Keväämmällä soitti talousjohtaja Sjöblom Airamilta ja kyseli, mitä mieltä olisin SYP:n 1,5milj. mk:n korilainasta Janavalossa? Pitäisikö se mielestäni maksaa pois vai käyttää kolmen vuoden optio vanhalla 7%:n korolla. Sanoin, että jos yritys vielä olisi minun ja minulla olisi mahdollisuus maksaa laina pois, niin tekisin kyllä niin. Kysyin myös, miksi hän kysyy asiaa minulta? “No, meillä on täällä johtokunnassa kannat asiasta 50/50 ja tarvitsimme ulkopuolisen näkemyksen. Myöhemmin keväällä sain häneltä toisen puhelun: “Kiinnostaisiko sinua tietää, miten kävi?”. Totta kai minua kiinnosti ja hän kertoi heidän maksaneen lainan pois ja kiitteli mielipiteestäni. Tarjosin pankkitilini numeroa kiitollisuuden osoituksiin, mutta ei sinne sitten mitään herunut. Revalvaatioitten ja devalvaatioitten ja markan kellutuksen jälkeen korilainan valuuttatappio olisi ollut yli 30% eli karkeasti 500.000mk. Säälitti vielä erikseen ne yrittäjät ja yksityiset jotka olivat ottaneet samaan aikaan houkuttelevan US-dollarilainan 4,5%:n korolla. Heille vahinko oli vielä mittavampi valuuttatappioineen. Airam Oy ajautui konkurssiin Kanadan valuuttaluottojensa vuoksi hieman myöhemmin, mutta Janavalo saatiin pelastettua Erkki Huopaisen perheen omistukseen. Hyvä niin. Oikein hyvä.
Markka-/euro- vertailuissa kulunut Janavalon aikani v.1973 – 1991 markan arvo aleni n.160% ja keskimääräinenkin inflaatio vuositasolla oli 12.5%. Tuo inflaation vauhti selittää pankkien antolainauskorot välillä 7 -18%. Tämä euro-aika on siis ”yhtä onnelaa” noihin vuosiin verrattuna.
Kirjoitti, Heimo Kuukkanen
P:S: Yrittäjätarinani jatkuvat Laserle Oy:n nimissä. Kurkkaa sinnekin ja kommentoi näitä tai muita tarinoitani ihan vapaasti. Kuulen teiltä lukijoiltani kommentteja ihan mielelläni. (heimo(ät)laserhallit.fi) tai (040-5323401)
