Heimo-Vaijan tarinoita

  Janavalon tarinat v.1972 -1991 ”esipuhe”

  Aloita tästä

  Hyvä lukija.  Olet Janavalon aikani, itse kokemieni ja miten kuten muistamieni  ja kertomieni tapahtumien alussa. Olen pitkän kaavan yrittäjä, joka tarkoittaa sitä, että en kouluttautunut yrittäjäksi, vaan vain ajauduin.  Se taas ei tarkoita sitä ettenkö olisi joutunut hyvinkin alkuvaiheessa perehtymään liiankin kanssa yrityselämän lainalaisuuksiin.       
  Pitkää työpäivää, joskus yötäpäivääkin tehdessäni, lohduttauduin sillä, että kun tai jos, koulut jättää käymättä, se on korvattava kestävällä selkänahalla ja tyytymällä vähäisiin yöuniin.  Tosiasiassa jouduin silti vielä lukemaan hyvinkin paljon liiketaloutta ja useammankin alan ammattikirjallisuutta.  Tuossa sitä on vieläkin tallessa kirjahyllyssä liki kolme metriä, vaikka ex-miniälle jo siitä puoli metriä lahjoitinkin hänen aloittaessaan oman yrityksensä. Osassa niitä onkin jo paljon vanhentunutta tietoa ja pitänee piakkoin luopua paperinkerääjän hyväksi.  Kunhan raaskin.  Koulupohjani on elektroniikka-alan ammattikoulu ja ammattitutkintoni suoritin siihen aikaan Radio- ja TV-huoltomiehiä kouluttavalla ja tutkivalla laitoksella,  AEL:lla eli Ammattienedistämislaitoksella.           
  Ammattikoulun ensimmäisenä vuonna tutustuimme käytännön työharjoittelussa konepajaosastoon ja peltityö- osastoon. Jonkin verran kävimme läpi myös vahvavirtapuolta ja kaikki nämä siis käytännön työharjoittelussa kahtena oppivuonna. Innostuin näkemästäni ja painoin mieleeni enkä ole katunut hetkeäkään, että tuli opeteltua niidenkin alojen asioita, kun lopulta suurimman osan työikääni olen sitten ollutkin metallimies, n.40vuotta. Yrittäjänäkin jo yli 60 vuotta.

  Janavalo Oy ei ollut minulle taloudellisesti kovin kannattava yritys, mutta meni jonkinlaisesta pienyrittäjän korkeakoulusta,  jos T:mi H.Kuukkanen / Sähkö-Puoti oli keskikoulu. Senkin yrityksen tarinat löytyvät myös näiltä sivuiltani.  Kiinnostavaa se oli kuitenkin kaikin puolin ja kaiken aikaa.  Myös siitä syystä, että sen todella huonosti mennessä olisi mennyt pankille vakuuksina myös perheemme kotitalo, kesämökki ja kaikki muu omaisuus äidin asunto- osakkeenpuolikasta myöten. Niiden lisäksi olisi vielä jäänyt rutosti velkaakin. Sellainen taakka niskassa motivoi kummasti.

  Tosiasiassa Janavalon palkoillamme saimme elettyä säällisesti ja maksettua ok-talon lainat pois ja vähän jäi säästöönkin, mutta tehtyjen tuntien tuntipalkasta en kehtaa mainita, sillä se jäänee alle minimipalkan ja ylityötunnit totaalisen laittomia, jos työntekijänä olisin ne tehnyt.
  Janavalo poiki myös muutaman uuden pienyrityksen, joten arvelen näidenkin yrittäjien saaneen jonkinlaisen koulupohjan yrittäjiksi juuri siellä.  Näitä yrityksiä olivat Hannu Syrjäsen Z-Metalli, Hannu Niskalan ja Jorma Kattaisen Tenikat ja Matti Vivolinin Muuttohaukat.  Sähkö-Puodista jatkoivat yrittäjinä ainakin Louhiston Pyry ja Honkasen Pentti. Niin, ja Timo Kesti, alun yhtiömies Janavalossa ja TV-huoltomiehenä Sähkö-Puodissa. Timpalla oli ainakin timanttileikkausalan yritys ja kovasti ilmalämpöpumppualalla yrittelee vieläkin eikä ymmärrä eläköityä hänkään.
  Parasta kaikessa näin jälkeenpäin olivat nuo ystäviksi muuttuneet työntekijät tai oikeammin työkaverit.  Kinattiin ja taidettiin riidelläkin joskus,  mutta en muista isompia jääneen hampaankoloon.  Vai jäikö jollekin ?  Jos jäi, niin pyydän vanhaa rakasta hammaslääkäriämme, Kari Isotaloa Tervakoskelta, poistamaan sen.  Minun laskuuni. Hoitanee homman vaikka onkin jo eläkkeellä hänkin.  Kiitos Kari.

  Janavalon tarinat ovat siis niin tosia, kun tarinat tai muistelut yleensä vain voivat olla.  Muutaman ystävän, sukulaisen, entisen työntekijän tai tuttavan kanssa olen näistä tarinoistani keskustellut ja olemme päässeet kohtuulliseen yhteisymmärrykseen tapauksista, ajoista, paikoista ja usein henkilöistäkin.  Toivon silti asioita läheltä seuranneilta,  entisiltä ja  nykyisiltäkin Janavalolaisilta palautetta, jos mikä tahansa muistijälki pulpahtaa pintaan.  Minulle saa lähettää sähköpostia tai soittaa ja kirjoittaa.  Kaikki kelpaa. Korjaan virheitä ja puutteita, jos tai kun niitä löydätte.  Teen myös lisäyksiä aina kun kohdalle osuu,  joten tarkistakaa silloin tällöin jo lukemannekin tarinat.  Myös kuvista olisin kovasti kiinnostunut, jos joltain löytyy. Myös joitain nimiä on vieläkin hukassa.

  Päivitän ajoittain tarinoitani.  Usein niissä on vain lisää kuvia, mutta myös lisää tarinaa ja päivityksiä.  Muutamat hauskat tai merkittävät sattumukset kokoan erilliseen omaan osaansa jossain välissä. Myös muutamien kuvien teksteihin on livahtanut asianpoikasia.

  Tapasin tuossa muutama vuosi sitten Janavalon nykyisen omistajan, Erkki Huopaisen.  Hän toimitti minulle muistini vahvistukseksi vanhoja Janavalon pöytäkirjoja ja tuloslaskelmia omalta kaudeltani. Tarinoimme niitä näitä, kun satuin ihmettelemään ääneen, miten nuo vanhat asiat ovat näinkin hyvin jääneet mieleen.  Erkki sanoi siihen viisaasti, että olen selvästi hakeutunut haastaviin tilanteisiin ja juuri selviytymistarinat jäävät hyvin mieleen.  Sehän tarkoittaa, että jos en olisi selvinnyt, niin niitä en sitten muistaisi.  Sehän on lohdullista.

  Kiitos mielenkiinnostasi.

Helsingin Tapaninkylässä 09.04.2019  Heimo Kuukkanen  p.040-5323401  tai heimo(ät)laserhallit.fi

Tässä  silloinen ”työpaikkani”, kun näitä kirjoittelin. Takanani salapoliisi ja jännityskertomukset, historia ja muut tietoteokset, edessä kuvan ulkopuolella on  kolme metriä ammatti- ja tietokirjallisuutta. Niin ja Sirpa-vaimoni 500 keittokirjaa myös tuossa oikealla näkymättömissä. Yläkerrassa on tätä yrityshistoriaa ja valokuvia useampikin kansio ja albumi.  Tätä työpistettä ympäröi varsinainen harrastukseni: 70-luvun rapistumaan päässyt isohko omakotitalo, jonka kunnostamisessa päivät kuluvat ”rattoisasti”.  Jos aika käy vieläkin pitkäksi, niin kesämökkimme on edelliseltä vuosikymmeneltä ja ostimme sen yhtä huonossa kunnossa remonttiharrastukseni vuoksi.  Sirpa-vaimoni olisi tyytynyt parempikuntoiseenkin, mutta ympäristö ja pihapolun kanttarellit veivät voiton. Yksi yritysharrastuskin on vielä jäljellä:  Laserhallit Oy.