Ammattikoulun alku vaikutti vähän erikoiselta meidän tulevien heikkovirtamiesten kannalta, kun jouduimme heti alkuun tutustumaan metallialan koneistukseen ja peltisepän oppiin työpajaharjoitteluna. Itseäni se alkoi nopeasti kiinnostaa kovastikin, vai olisiko ollut enne tulevasta eli siitä, että toimin suurimman osan myöhemmin alkavaa yrittäjäelämääni juuri metallialalla.
Toinen puoli luokkamme oppilaista suhtautui näihin metallihommiin hyvin ynseästi joten me, jotka jaksoimme kuunnella opettajaa, saimme hänen jakamattoman huomionsa. Muutamissa tunneissa minäkin sain sorvarin ja jyrsijän pikakoulutuksen. Samoin opin teroittamaan kaikentyyppiset poranterät. Noista taidoistani sain tulevissa työpaikoissani kovasti kehuja.
Facebook-sivuilla (v.2024) joku kyseli alumiinin kaasuhitsauksesta ja siitä muistin, että jouduimme tekemään peltipuolen työpajaharjoituksissa myös alumiinihitsausta alupuikoilla ja kaasulla. Juottamiseksi opettaja sitä tosin kutsui. Meidän piti hitsata millin alumiinista sentin leveitä, kantattuja säleitä sähkölämmittimen (sähkökissan) etusäleiköksi 10 kpl/kissa eli 20 juotosta/kissa. Oppilaita oli n.25 ja minä onneton olin ainoa jolta se onnistui. Jouduin lopulta juottamaan / hitsaamaan ne kaikki asiakkaan tilaamat viitisenkymmentä kappaletta. Myönnän, että se oli pirun tarkkaa hommaa: kun al-pinta kappaleessa aavistuksen ”liikahti” piti heti syöttää puikolla millin tippa ja sama toiselle puolelle ja kaasu heti kauemmas. Sekuntti liikaa kaasua niin peltiin paloi pikkurillin mentävä reikä. Pari sellaista jouduin itsekin paikkaamaan ja tein sen alasimen päällä, jolloin oli ”kylmää” rautaa alla jäähdyttämässä.
Tuolla peltipuolen harjoitustöissä tehtiin myös tilaustöitä ja eräs sellainen oli sinkitystä pellistä tehty 60-litran vesisaavi jossa oli kantokahvat molemmin puolin. Kun työ ei kaikilta oikein onnistunut, niin minä pääsin pätemään ja tein niitä parikymmentä joidenkin teoriatuntien aikana, että tilaus tuli täyteen. Lopulta tein vielä kymmenkunta lisää, kun opettajat ostivat niitä itselleen ja isänikin osti pari kappaletta meille saunaan.
Vahvavirtapuolen sähkötekniikkaankin piti tutustua, sillä sen ajan radio- ja TV-aparaatit toimivat lähes yksinomaa verkkovirralla. Paristokäyttöiset olivat vasta tuloillaan ja transistoritekniikka oli ihan lapsenkengissä. Sitä ei meille olisi opetettu lainkaan ellemme olisi parin kaverin kanssa opettajalta siitä tivanneet. Me kun olimme jo rakennelleet parit transistoriradiotkin. Opettaja teki itse meille siitä monisteet ja kertoi mitä tiesi, kun oppikirjoista tuo tieto puuttui kokonaan silloin.
Sähkötekniikan käytännön harjoitustöinä kytkimme harjoitustauluun erilaisia kytkinasetuksia kuten porras- ja kruunukytkimet ja haaroitukset eri tarkoituksiin maadoitettuna tai ilman. Koulun tilaustyönä jollekin asiakkaalle kytkimme parisensataa eripituista maadoitettua jatkojohtoa pistotulpin ja moniosaisin pistorasioin.
Toisella luokalla TV-ja radiopuolen harjoitteluna korjasimme tietysti toimimattomia radioita ja vikojen loppuessa opettaja teki niihin uusia. Omalta kohdaltani ne alkoivat tuntua jo liian helpoilta ja kun opettaja ehdotti ylimääräistä kolmatta luokkaa, kieltäydyimme parin muun oppilaan kanssa kohteliaasti. Opettaja sanoi ymmärtävänsä.
Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen