Armeija-ajan muistelmia, piirroksia ja kirjoitelmia vuodelta 1961

Armeija-aikana tuli selväksi, että Suomi on ev.lut. maa. Lisäksi armeija oli pelottava tai huvittava paikka riippuen henkilöstä ja henkilökunnasta. Myös asennoituminen vaikutti.

Ensimmäinen sivuni sotilasmuistiosta alkaa näin:

  Luominen:
Alussa kasarmi oli autio ja tyhjä.
Vääpelin henki liikkui käytävillä.
Vääpeli sanoi: “Tulkoot alokkaat”
Ja alokkaat tulivat.
Tuli aamu ja ensimmäinen herätys
ja niin alkoi ikuisuus.

  Iltarukous:
Petille lasken itseni,
Tuolille teen mä pinkkani.
Armias ole korpraali
ja säästä pinkkani.

  Alokas:
Mantteliin kääritty, vanikalla täytetty, tsaikalla huuhdeltu, voinapeilla rasvattu
ja huutamalla peloiteltu muodoton möykky. Näin on moku valmis.

  Kadonnut:
Keskiviikkona helmikuun 15. päivänä 1961 kadotettu;  siviilihymy, siviilivaatteet, elämänhalu, usko kaikkeen hyvään ja inhimilliseen sekä itsemääräämisoikeuteen ja siviiliinpääsyyn.
Rehellistä löytäjää pyydetään palauttamaan ne viimeistään 10.1.1962 os.VK/PorPr, Turku 3 tai Helsingin rautatieaseman löytötavaraan.

  Huokaus:
Ei ykskään Suomen neito tunne sotilaan elämää.
Ei ykskään Suomen neito tule sitä näkemään.
Ei täällä kukat tuoksu, ei linnut laulele.
Ei kukaan tule luokse, vaikka kuinka kaipailen.

Erehtyyhän sitä, kun on kaksi, sanoi alokas, kun kiväärin numerolla tytölleen soitti.

  Vanhojen laulelmien tulkintoja:
… vaik’ kuola suusta valui, niin “huultesi hurmaa mä join”…
… vaik’ olis’ 30-astetta pakkasta, niin “suopursu kukkii oi !”…
… vaikka perä maata viistäis’, niin “ilmojen halki käy lentäjän tie”…
… vaik’ ois’ toinen jalka puuta, niin “sama kaiku on askelten”… Lie?
… vaik’ ois toinen silmä lasista, niin “sivillit ne siintelee jo eessä silmien”.

 

Sirkkalan Kasarmilla Turussa, tuvan pöydän ääressä.

 

Skatan leirintäalueella Juhannuksena 1961

 

AU-koulun aikana Riihimäen Paljaskalliolla 1961

Teksti kuvassa:
Kaunis on kulkea kuutamossa
nätti tyttö kainalossa.
Toista on ryömiä rapakossa
kivääri kylmä kainalossa.
Katselin tähtiä, katselin kuuta.
Muistelin tyttöni silmiä suuta.
Oi jos mä kultani luona oisin,
onnen ja lemmen se rintaani toisi.

Tällaisia poimi varusmiesajan “Sotilasmuistiostaan”,  Heimo Kuukkanen

Tuota alokasaikaa on tarinassani  https://www.heimovanhin.fi/armeijan-harmaissa-osa-1/