Tarinoita Laserhallit Oy:n ajalta
Kivilinna välillä 2015 – 2023
Toimin 2012 – 2015 välillä Yrittäjien Yrityskummina reilulle kymmenelle yritykselle ja avustin muutamassa yrityskaupassakin. Kummien ulkopuolella minulla oli myös pari tuttua yrittäjää joita saatoin auttaa joissain kohden heidän ongelmissaan. Noista yrityskaupoista kiinnostuneena kyselin v.2012-vaiheissa myös pitkäaikaiselta liiketuttavalta, Seppo Kivilinnalta, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle. Seppo mietiskeli silloin, että ”mitä minä sitten tekisin, jos tämän myyn”, vaikka ikää jo oli hänelläkin luopumisen syyksi. Vuoden 2014 loppusyksystä kyselin taas kuulumisia ja Seppo tarjosi työkalualan yritystään ostettavaksi.
Hänellä oli todettu vakava sairaus ja hän oli jo toista vuotta ollut käytännössä jo poissa päivittäisestä toiminnasta.
Teimme kaupat 2015 alussa ja yrityksen uudeksi nimeksi tuli Työkalu-ja Koneliike Kivilinna Oy. Jari-poikamme oli mukana alusta asti ja hoiti yritystä parhaan kykynsä mukaan. Maksoimme kaupasta huomattavaa ylihintaa, koska todellinen varaston realiarvo oli varsin alhainen inventariohintoihin verrattuna jälkeenpäin todettuna. Myyjäkin ehti kuolla ennenkuin huomasimme asian laidan.
No, oma moka ja lisäksi myymälä oli tuttuudestaan huolimatta varsin ”haastava” suuren nimikkeistönsä vuoksi. Keskimääräisessä inventaariossa oli noin 6000 tuotetta eli n.112 kpl A4-sivuja . Myöskään myynnin seurantaa emme osanneet ottaa tiukkaan valvontaan vaan ”takkiin tuli” jo ensimmäisenä vuonna runsaasti. Vanhojen työntekijöitten laskutaitoa aloimme epäillä, kun keskikate 5% alitti hurjimmatkin aavistelumme ja eräänkin työntekijän käsitys osaamisestaan kuului, että ”kyllähän minä palkkani tienaan”. Hän ei suostunut ymmärtämään, että firmalla on paljon muitakin menoja katettavanaan kuin hänen nettopalkkansa. Myös käsitys siitä, missä hinnoissa, laskuissa tai kuiteissa arvonlisävero pitää olla ja missä ei, ei kaikille näyttänyt aukeavan tai sitten vahinkoa tehtiin tahallaan.
Kun kaikki ”vanhat” myyjät saatiin vaihdettua alkoi tuottavuus nousta silmissä. Edelliskauden 5-7%:n keskimääräinen kate saatiin terveelle pohjalle haarukkaan 15- 20%: joka nykypäivänä on jo aivan kohtuullinen verkkokaupan hallitessa myös työkalualaa. Liian vähän sekin, mutta nenä jo pinnalla.
Vanhoja asiakkaita alkoi palailla uteliaisuuttaan katsomaan uusia naamoja ja jotkut halusivat kokeilla, pelaako toimitukset nyt, niinkuin luvataan. Aiemmalta ajalta, kun Seppo oli jo poissa kuviosta, oli kokemuksia, että tilaukset ja toimitukset oli ”unohdettu” tehdä tai jos tavara oli tullut myymälään, ei ”muistettu” ilmoittaa asiakkaalle siitä. ”Tilattujen” hyllyssä oli aloittaessamme pahimmillaan jopa kahden vuoden takaisia tuotteita, joista ei oltu ilmoitettu asiakkaalle. Myös palvelualttius oli muistuttanut vähän sitä Spede- sketsien rautakauppa- tyyliä, kertoivat jotkut asiakkaat.
Mainontaa myös harjoittelimme. Ensimmäinen rypistys oli, kun muutimme asiakkaitten huvetessa Puotinharjun ostoskeskuksesta Herttoniemen teollisuusalueelle yritysasiakkaita palvelemaan loppuvuodesta 2015. A4-kokoista värimainosta jaettiin muuttomainoksena 11.500 kpl itäiseen Helsinkiin eikä ainoatakaan yhteydenottoa tullut sen perusteella tai että joku olisi maininnut edes nähneensä sen. Lehtimainoksia yritettiin myös lähes yhtä huonolla menestyksellä. Kadun varteen rakentelimme aina vain suurempia kylttejä, koska asiakkaat eivät kertomansa mukaan huomanneet niitä. Molemmissa reunoissa tonttia ensimmäiset olivat 1x2m, seuraavat 1,2×2,5m ja nyt viimeiset 2x3m ja niissäkin vielä punaisena juokseva LED-teksti ylimpänä. Eivätkä kaikki näe niitäkään, kun ympäristö on kylttejä tulvillaan ja niihin vain turtuu. Eräskin herrahenkilö sanoi, että ”olen ajanut tästä ohi kolme vuotta enkä ole tätä firmaa huomannut”. Mitä siihen voi enää sanoa tai tehdä?
Tuolla Sahaajankadun myymälässä oli yksi liki sketsin paikka heti ensimmäisinä päivinä, kun myymälään tuli vanhempi herrahenkilö jotain porakonetta ostamaan. ”Mitenkä tämä maksaa täällä myymälässä 15-euroa vähemmän kun verkkokaupassanne? ”Tämähän on huijausta!”, huusi hän ja lähti kiukkuisena ovesta ulos. Emme ehtineet selittää, että hinnat olivat nousseet, mutta emme olleet vielä ehtineet muuttaa kaikkia hintalappuja oikeiksi. Jäimme ihmettelemään, miksei halvempi hinta hänelle kelvannut.
Pari vuotta myöhemmin tuli tällä kertaa kaksi vanhempaa herraa ostoksille. He kulkivat pitkin käytäviä pitemmän aikaa ja ”halusivat vain katsoa”. Minä istuin myymälän toimisto-osassa verkkokauppaa päivittämässä ja seurasin heidän vaelteluaan ihmeissäni. Toinen miehistä näytti kyykistyvän hetkeksi käytävällä ja lähti sitten kiirehtien kohti ulko-ovea. Toinen nopeasti perään. Minä haistoin ”palaneen käryä”, sieppasin kamerani ja juoksin perään. Sain kuvat heidän autostaan ja rekisterinumerosta.
Teimme sitten pahojen aavistusten vallassa pikainventaarion jossa pelkällä näkömuistilla selvisi viiden Makita-akun puuttuminen. Kysyin henkilötiedot ja puhelinnumeron sen rekisterinumeron perusteella ja soitin. Puhelimeen vastasi nuorehko miesääni ja kuultuaan asiani, kertoi isoisänsä kaverinsa kanssa lainanneen hänen autoaan. Sanoin, että jos heti palauttavat akut, niin en soita poliisille. Akut ilmestyivät reilun tunnin sisällä lastauslaiturile.
Sitten alkoivat purra verkkokauppojen aiheuttama kilpailu hinnoissa ja sitä oli vaikea kestää pienmyymälän palvelukonseptilla. Monet verkkokauppiaat toivat ulkoa tarjouseriä ohi virallisen maahantuojan ja reilusti alle sen hintojen. Tappiot pahenivat vuosi vuodelta. Myös maahantuoja Makitan tarve laajentaa rautakauppapuolelle söi lisää volyymeja ja katetta. Kolme suurta liikeketjua Helsingin alueelta sai Makita- edustuksen eli K-Rauta, Strkki ja Bauhaus.
Pelimme alkoi olla pelattu ja 25.9.2023 kirjoitimme alle kauppakirjan Rengastalo Oy:n kanssa joka jatkaa Makita- kauppaa Malmilla Kirkonkyläntiellä oman kuljetusväline- sorttimenttinsa ohessa. Meille riitti.
Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen