Hällin Eki
Päivitetty 02.08.2021
Tämä tarina on kertaalleen “Vartsika.com”- sivuilla, mutta laitan myös tänne, kun tuntuu vähän siltä.
Tutustuin Ekiin jossain 50- luvun puolivälissä ja muistaakseni Vakkalan Kostin kautta.  Kävin Hälleillä, siinä Rekitien alussa silloin tällöin ja jotenkin Ekin kanssa synkkasi heti.  Joitakin aikoja myöhemmin olin Ekin kanssa jo varsin syvällisissä puheväleissä. Istuksimme muutamana iltana Hällien pihalla parin kannon päällä. Hän kertoili olevansa Hällien ottopoika ja että hänellä oli melko rankka ja kirjava lapsuus takanaan. Kaikki oli nyt kuitenkin jo parhain päin ja hän aikoi pysyä näiden uusien vanhempiensa viitoittamalla tiellä. Itse kerroin kokemuksistani Alppilan ja Sörkan ajoilta, mutta olivathan ne kesyjä Ekin kokemisiin verrattuina.

Armeija ja avioitumiseni katkaisi muutamaksi vuodeksi yhteydenpidon, mutta Sähköpuodin puitteissa Eki sitten taas ilmaantui näköpiiriin sähköasentajaksi pätevöityneenä. Kyseli kautta rantain pieniä työkeikkoja urakoittensa väleihin ja löytyihän niitä osaavalle miehelle. Tarinoimme muutaman iltapuhteen niitä näitä ja pohdimme hartaastikin sitä, että kannattaako hänen olla silloisessa firmassa urakkakeikkojen välit varastotöissä tuntipalkalla vaiko ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella työttömänä. Se keskituntiansio kun putoaa sillä konstilla.  No, laskimme kovasti siinä Huhtasuontie 9:n keittiön pöydän ääressä ja tein Ekille muutaman kaavion, jossa yritin esittää näiden karenssipäivien ja verojen yhteenlaskettua vaikutusta vuosiansioon.  Sillä erää Eki jäi varastohommiin odottamaan seuraavaa urakkaa, kun Sähkö-Puodillakaan ei ollut keikkaa tarjolla.

Vuotta paria myöhemmin, vuoden 1974 alussa, jouduin vuorostani turvautumaan Ekin apuun.  Sähkö-Puodilla oli kahden omakotitalon sähköurakat Sipoossa uudella asuntoalueella ja siellä olivat työt jääneet kovasti jälkeen sovitusta.  Olin tuolloin jo töissä Janakkalassa, perustamassamme Janavalo Oy:ssä, enkä enää ollut viikolla Helsingissä.  Louhiston Pyry soitteli tilanteesta ja kertoi sen olevan vakava. Minä puolestani soitin illalla Ekille ja kyselin apua ongelmaan.  Eki mietti hetken ja kysyi, oliko asennustarvikkeita valmiina tarpeeksi ja voiko työn tehdä viikonloppuna. Montako taloa siellä olikaan?   Kaksi oli, joista toinen puolivalmis, mutta pahasti myöhässä ja toinen lähes aloittamaton.  Kellarin valut ensimmäiseen taloista alkaisivat maanantaina aamusta. Kaksi miestä oli tehnyt sitä ensimmäistä nyt kohta kaksi viikkoa. “Tulen perjantaina töiden jälkeen katsomaan paikan ja viikonloppuna ei sitten saa tavara loppua”, sanoi Eki.  Mentiin perjantaina paikalle ja Eki ihmetteli aikansa sähköpiirustuksia ja aikaansaannoksia.  Repi muutamin paikoin putkitukset alas ja sanoi tekevänsä ne kuvien mukaan huomenna. Lopulta teki ne kuitenkin kuntoon saman tien ennenkuin poistuimme illan pimennyttyä paikalta.

Show alkoi ilmeisesti lauantai- aamuna paljon ennen seitsemää, sillä seitsemän jälkeen Eki jo soitti työmaaparakista ensimmäisen puutelistansa ja minä lähdin matkaan tarvikkeita viemään.  Illansuussa ensimmäinen talo oli valmis ja Eki siirtyi seuraavaan.  Paikalle oli tullut myös työn jatkumisesta huolestunut mestari, jonka Eki oli pienen riidan jälkeen pannut hakkauttamaan väärin valetun porraskulman pois portaitten yläpuolelta;  Ensinnäkin, hänellä meni siitä putkitus ja toiseksi porraskulman etäisyys portaista oli määräysten vastainen.  Mestari puratti punottaen tuon betonisen kulman ennen iltaa, vaikka oli lauantaipäivä.  Minä autoin molemmat päivät minkä suinkin ehdin Ekin hanslankarina, mutta pääasiassa siirsin tai kannoin tarvikkeita kerroksesta ja talosta toiseen. Välillä kävin hakemassa lisää tavaraa ja Sirpa-vaimoltani lisää eväitä, sillä päivästä tulisi pitkä.  Sirpa huolehti tietysti meidän molempien syömiset ja kahvit lisukkeineen.  Oli uskomatonta katsoa Ekin työskentelyä, kun hän pelkällä silmämitalla mitoitti putkipituuksia ja katkoi ne polveaan vasten, nosti seinälle tai laski lattialle ja väänsi mutkia taivutusjousella lähes tauotta, vain ohimennen vilkaisten piirustuksia.  Seuraavassa hetkessä syötti putkiin johdot ja kiinnitteli kaikki paikoilleen. Sähköpuodin porukalle jäi näkyviin tulevien osien viimeistelyt talojen valmistuttua.  Sunnuntaina, illan hämärtyessä, oli molemmat talot putkitettuna ja johdotettuna. Lähdimme meille kotiin hyvin myöhäiselle illalliselle, jonka Sirpa kattoi tutuksi tulleelle keittiön pöydälle.

Ihmettelimme siinä yhdessä näiden silloisten Puodin asentajien osaamista ja työmoraalia ja sanoinkin irtisanovani heidät heti maanantaina aamusta. Arvelin myös siitä syntyvän kovasti sanomista, mutta Eki sanoi, että hän tulee todistamaan epäpätevyydestä ja epärehellisyydestä, jos on tarvis. Ei ollut.  Silloinen Sähkö-Puodin asennustöiden mestari Leväinen otti sanomisistani niin paljon itseensä, että sanoi myös itsensä välittömästi irti. En pannut pahakseni ja lopetimme siltä erää sähköurakoinnit siihen.  Nuo edellä mainitut asunnot tietysti teimme loppuun asti.

Puolta vuotta myöhemmin teimme Louhiston Pyryn ja Pinomaan Pekan kanssa kaupat Sähkö-Puodista.  Siirryin täysipäiväisesti, lue: täysivuorokautisesti, Janavalon töihin, Janakkalan Leppäkoskelle valaisinvalmistajaksi.  Tapasin Ekiä enää vain satunnaisesti, mutta pysyimme Sirpan kanssa kärryillä Ritva- vaimon ja lapsienkin asioista satunnaisesti tavattaessa. Jossain välissä Eki lopetti sähkömiehen uransa ja perusti Ritvansa kanssa kaivertamon.  Kävin ihmettelemässä firmaa ja koneita kerran pari, mutta sitten tuli ikävä uutinen: Eerik oli kuollut.  Tuollaisen  tiedon jälkeen jää aina miettimään, miksi minulla ei tuolle hyvälle ystävälle ollut enemmän aikaa hänen eläessään.  Siitä seuraakin usein myös seuraava kysymys; onko sitä aikaa ollut tarpeeksi aina edes omalle perheelle ?  Olimme molemmat jonkin lajin työhulluja ja sitä lajia lisäksi, että nautimme vauhdikkaasta työnteosta. Ei tietenkään haittaa tehnyt, jos siitä sitten vielä ansaitsikin.

Hyvää ystävää muistaen, Heimo Kuukkanen

P.S. Sirpan kanssa tapasimme Ritvaa muutaman kerran itsenäisyyspäivinä Vartiokylän kirkon myyjäisissä. Tuli  päivitettyä hiukan kuulumisiamme Marttojen kahvipöydässä. Ritva jäi oloneuvottareksi suntion virastaan.  Hyvää jatkoa hänelle.