Heimo-Vaijan tarinoita

  Kolmas Sähköpuodin toimipaikka, SYP:in talo

  Silloin eleltiin muistamani mukaan vuosia 1965-66, kun silloisen  Pohjoismaiden Yhdyspankin PYP:n ja myöhemmin Suomen Yhdyspankin eli SYP:n Vartiokylän konttorin talosta lopetti Maanviljelijäin Maitokeskuksen myymälä. Vinkin saatuani kiirehdin kyselemään, josko tila olisi vielä vapaa vai olenko ehkä myöhässä, koska maitokaupan tiloja oltiin jo tyhjentämässä.

  Ei hätää ja vapaa oli.  Edulliset vuokraehdotkin saimme mielestämme ja Isakovin talon vuokrasopimuksemme oli sopivasti katkolla.  Tilat olivat jo tässäkin talossa kuluneet, mutta toki paremmat kuin Isakovilla, koska  mm. WC-tilat olivat nyt omat. Oli myös pieni takavarasto, johon sijoitimme huollon.  Kohdalla oli bussipysäkki ja vastapäätä Elannon myymälä jossa oli myös sekatavara- ja rakennuspuoli. Hieman vasemmalle oli KOPin konttori ja satakunta metriä oikealle Helsingin keskustaan päin oli kirja-ja paperikauppa ja pesula. Talon edessä Porvoontien (nyk.Itäväylän) laidassa oli ainakin kuuden auton parkkitila ja omille autoille talon sivulla. Kaiken kruunasi hieno nurmikko talon edustalla.      Ei muuta kuin liikkeen rakentaminen taas käyntiin. Muistattehan jo tutun kuvion; keltainen käsisirkkeli ”Skilli”, käytettyjä 2×4″:n lankkuja ja halpaa lastulevyä ja lateksimaalia sekä paljon yö- ja viikonlopputunteja. Isäukon vanhat rakennusaikaiset lankut olivat jo loppuneet, joten piti käydä ostamassa niitäkin jostain lautatarhalta. Halvalla sai hieman tummuneita. Erityisesti panostimme näkyvään kylttiin talon katolla ja se olikin taas Hannu-veljen erikoisalaa ja hyvin hän siitä selvisikin kuten asiaan liittyvästä kuvasta näkyy.
  Nyt olimme jo tunnettu liike alueellamme, joten muuton jälkeen järjestimme vaatimattomat avajaiset kahvitarjoiluineen ja oli mukava nähdä paljon jo tutuiksi tulleita asiakkaita uusissa tiloissamme. Henkilökuntaa palkattiin lisää. Meitä oli jo Isakovin talon aikana viitisen henkeä vakituisina ja SYP:n talon ensimmäisenä vuotena tuli kaksi lisää huollon puolelle. Sirpa vaimo oli lisäksi osapäiväisenä myyjänä ja  Hannu veli kiire-, kesä- ja jouluapulaisena. Näihin aikoihin hän kävi myös intin siellä silakkafestareissa (merivoimissa). Jari- poikakin 2v. oli myymälässä tavattavissa silloin, kun myymälässä oli  kiireitä niin, ettei puolipäivähoidon aika riittänyt. Takahuoneessa oli leluja ja huoltomiehiä kavereina.  Tiukassa paikassa poika istutettiin isoon pahviseen TV-laatikkoon leikkikehän puutteessa.

  Kiireitä siis oli olevinaan, mutta lisääntynyt henkilökunta piti myös jatkossa työllistää, joka taas tarkoitti panostusta mainontaan.  Puotila oli alkanut kasvaa silmissä ja sinne oli tullut myös kilpailija ostoskeskukseen, joka näkyi mainoksineen jo meidänkin reviirillämme. Puotilan Radio ja Sähkö oli firman nimi.
  Alueellemme tunkeutuminen aiheutti meidän vastatoimenamme mittavat markkinointiponnistukset, joka taas tarkoitti tuhansia mainoksia viikoittain Puotilan alueelle. Heimo tai Sirpa ajoi ja Sirpan serkkukaartista oli apuna pojista Seppo, Heikki ja Rainer sekä tytöistä Tarja ja Maritta ainakin, keski-ikä 12v, meidän muiden lisäksi jakelemassa ”kerrostaloihin” mainoksia viikonloppuisin.  Ajelu oli tämän päivän käsityksin kovasti arveluttavaa, sillä nämä nuoret seisoivat omakotialueitten pidemmät ajovälit tuon pienen NSU-Prinz- henkilöauton avoimilla ovilla ja hyppäsivät aina postilaatikoitten kohdalla tuikkaamassa mainoksen ja sitten reipasta kävelyvauhtia kulkeva auto juosten kiinni ja matka jatkui autoa pysäyttämättä.  Kukaan ei kuitenkaan soittanut poliisia hätiin eikä vahinkojakaan sattunut.

  Meille alkoi kertyä myös melko paljon erilaisia sähköasennustöitä korjausten lisäksi, joita niitäkin vähän omin lupinemme teimme.  Ongelmaan löytyi laillinen ratkaisu, kun yhytimme Vuosaarelaisen Remanderin Artturin, jonka omat sähkötyöt alkoivat olla takanapäin, mutta luvat vielä voimassa.  Hän allekirjoitti pientä maksua vastaan viralliset lupapaperit kuhunkin asennuskohteeseen ja me pojat asensimme. Joitakin vanhoja asiakkaitaan hän myös ohjasi meille hieman isompaa korvausta vastaan. Olimme molemmin puolin tyytyväisiä kauppaan ja B-oikeuksiimme.

  Varsinainen muuttoliike Puotilaan oli jo hiipumassa ja asukkaat olivat hankkineet pikaiset tarpeensa muuton yhteydessä.  Kilpailija oli ilmeisesti laskenut noususuhdanteen kylällä jatkuvan vielä pitkäänkin, mutta toisin kävi. Meidän kohdallamme huollot lisääntyivät jatkuvasti, vaikka myynnissä ei ihmeitä tapahtunutkaan.  Huoltojen yhteydessä sen sijaan alkoi tulla lisääntyvässä määrin vaihtokauppoja eli vanha käsirahana uuteen. Kauppojen lisääntyessä myös maksuhäiriöasiakkaat lisääntyivät ja karhuja jouduttiin lähettämään viikoittain. Joskus myös piti noutaa maksamaton laite pois. Näistä Hannu-veli onkin ainakin yhden tarinan kertonut ”Vartsika.com”-sivuille.

  Minulle osui eräänä päivänä lievää vakavammin humaltuneita asiakkaita liikkeeseen parikin paikalle yhtä aikaa.  Ensimmäinen vaati lainaksi selvää rahaa, ”minä kyllä maksan takaisin heti ensi viikolla”, mutta en luvannut, kun hänellä oli ollut tiheästi osamaksutkin myöhässä. Hän vaati silti vielä päättäväisesti rahaa. Toinen alkoholin vaivaama asiakas tuli sitten oven sisäpuolelle ja alkoi räyhätä, koska häneltä oli haettu maksamaton TV pois.  Pyysin häntä odottamaan vuoroaan, kun liikkeessä oli myös aivan asiallinen ”ostava ja maksava” asiakas. Kun tämä edellä mainittu oli poistunut, alkoi rähinä uudelleen ja nyt tämä isäntä uhkasi ”hajottaa koko myymälän”. Minulla alkoi nyt puolestaan keittää ja otin häntä takaapäin vyötäisiltä kiinni ja aloin retuuttaa tätä, oman ilmoituksensa mukaan yli satakiloista miestä liikkeestä ulos.  Hän harasi kovasti ovenpokista pidellen vastaan, mutta käännyin menemään selkä edellä ja silloin otteensa ei enää pitänyt karmeista. Siitä tosin seurasi myös, että parin askelmaa alenevissa portaissa olin lentää kumoon ja päästin kannettavani vauhdilla oven edustan polkupyörätelineeseen.  Huutelin vielä perään ”viimeiset varoitukset” telineessä kompuroivalle ja kiroilevalle ”asiakkaalleni” ja menin takaisin sisään.  Naama ponnistuksesta vielä punaisena ja huohottaen kysyin tältä toiselta vesseliltä, että ”mitäs asiaa sulla vielä oikein olikaan!?”  ”Ei enää mitään, kun tunnut olevan noin huonolla tuulella”, hihkaisi tämä ja luikahti omin avuin ovesta ulos.

  Muutaman ajan kuluttua huomasimme, että kilpailevan liikkeen ikkuna Puotilassa alkoi ammottaa tyhjyyttään ja syykin selvisi pian;  tukkurit olivat hakeneet omansa pois ja konkurssi häämötti.  Neuvottelin omistajan kanssa loppuvaraston ja osakkeen ostosta, mutta emme päässeet sopimukseen hinnasta.  Muutamaa päivää myöhemmin hän soitti ja sanoi hyväksyvänsä tarjoukseni loppuvarastosta, mutta kaupat piti tehdä heti.  Tein kauppakirjan ja kirjoitin shekin seuraavalle päivälle, kun pankki oli jo kiinni tältä päivältä. Hain allekirjoituksen kauppakirjaan ja lupasin varmentaa huomenna shekin.
  Huomispäivä olikin sitten kohdallani ikimuistettava.  SYPin pankinjohtaja Rakkola otti ”hirveät pultit”, kun jakelin muka katteettomia shekkejä, vaikka mielestäni olin jo allekirjoittanut asiallisen vekselin pikalainaa varten. ”Ei tällaista voi hyväksyä, että minut pakotetaan antamaan tämä laina. Entäs, jos en anna?”  ”Silloin SYP:iltä menee kaksi firmaa konkurssiin peräkkäin”, sanoin.
  Sain vekselistäni rahat tilille.  Mutta ei se siihen päättynyt. Hetkeä myöhemmin ilmestyi isokokoinen salkkumies liikkeemme ovelle ja kysyi johtajaa. Sanoin olevani. ”Olen piirin ulosottomies ja tehtäväni on periä Puotilan Radio ja Sähköltä saatavia.”  Sanoin, että kauppakirja on kirjoitettu tuon firman ja minun firmani välisenä, enkä voi rahaa (shekkiä) antaa ilman omistajan suostumusta ja kuittausta.  Herrat sitten neuvottelivat tovin puhelimitse (lankapuhelimessa) ja sain luvan maksaa ulosottomiehelle, jolta vaadin vielä valtuutuksen kirjattavaksi kuittiin.  Puotilan liikehuoneisto oli jo mennyt huutokaupattavaksi ja siitä sitten seuraavassa jutussani: ”Puotilan ostarilla” eli Sähköpuoti osa 5.

  PYPistä tuli muuten SYP:pi vasta 1975, sitten KOPin kanssa siitä tuli Merita Nordbanken, sitten Merita ja lopuksi Nordea.  Jotenkin vain tuo Syppi sopi paremmin meikäläisen korvaan kuin Pyppi.

Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen.    Viimeksi päivitetty 19.07.2022 22:45