Reino Marjonen
Reino on tai oli Afrikkaan “kadonnut“ pikkuserkkuni vuosikymmenten takaa. Hän tuli minulle läheiseksi keskikoulun kieliopintojen yhteydessä opettaessaan kovapäiselle ja 8 vuotta nuoremmalleen englanninkielen alkeita. Ei se tietysti auttanut, kun en niitäkään tehtäviä tai läksyjä, joita häneltä sain, “ehtinyt” harrastuksiltani tekemään. Ehdot tuli parina keväänä peräkkäin ja kyläilin Tammelundissa (Tammisalo) isovanhempieni luona asuvan Reinon tunneilla pari kertaa viikossa. Vartiokylän Käätypolulta polkupyöräillen läpi silloisen, melko asumattoman ja vasta rakenteilla olevan Roihuvuoren vei vartista pariin tuntiin riippuen siitä, löysinkö ja kuinka paljon, mansikoita tai mustikoita matkan varrelta suuhuni. Yhdellä kertaa löysin kolme pötköä dynamiittiakin huolimattomien louhijoitten jäljiltä. Korjasin pois kuleksimasta, ettei lapsoset saa käsiinsä ja loukkaa itseään. Lisää tarinassa: https://www.heimovanhin.fi/heiska-ja-kantopommit/
Reino oli pitkäpinnainen opettaja ja jaksoi takoa englannin kielioppia haluttoman päähän. Toinen syy saattoi olla se, että köyhälle opiskelijalle tuokin ansio auttoi aina hiukan. Omalta kannaltani Reinon tunneilla käynti oli mukavaa vain hänen itsensä vuoksi, sillä Reino osasi kertoa kiinnostavasti monista asioista.
Tuon opiskelun jälkeen tapasin Reinon lähinnä isovanhemmilla käytäessä eikä aina silloinkaan, sillä Reino oli kesäisin usein matkaoppaana ympäri maailmaa. Ainakin yhden maailmanympäri-matkan hän opasti. Tuohon työhön hänellä oli luontaista lahjakkuutta muutenkin, mutta kielitaito hänellä oli aivan hurja: kymmenkunta kieltä, joista 2 afrikkalaista, mm. nyanjan ja nsengan kielet. Keskeneräisiksi, vain välttävälle puhetasolle jäivät kertomansa mukaan japani ja venäjä. Kielet jäivät ehkä siksi, että hänen oli vihdoin saatava geologin opintonsa loppuun. Niiden päätyttyä en häntä enää nähnyt. Reino päätyi Afrikkaan luonnonvarojen kartoittajaksi englantilaisen Crown Agents’in palkkaamana.
Sain häneltä itse muutaman kirjeen tai kortin, mutta myöhemmin olin Meeri-tätini ja isovanhempieni saaman kirjeenvaihdon varassa. Eräässä kirjeessään, 7-8 vuotta myöhemmin, Reino harmittelee pitkää opiskeluaikaansa ja toteaa, että Heimollakin on jo perhe, talo ja firma ja minulla ei ole muuta kuin tämä Mersuni. No, lohdutuksekseen oli sanottava, että minun mielestäni se oli hieno Mersu. Ainakin kalleimmasta päästä ja vähintäänkin meidän mökkimme hintainen.
Seuraavat kirjeet alkoivat tulla Afrikasta ja kuulostivat jo melkoisilta seikkailuilta. Hän kertoi kohtaamisestaan mustan mamban kanssa, näkemistään leijonista ja norsuista sekä muista viidakon ja savannien villieläimistä. Kadehdittavaa elämää meikäläisen mielestä, mutta hänen mielestään paremminkin olisi voinut olla. Kuukausitolkulla partioretkillä keskellä “ei mitään” tai vieraissa kulttuureissa huonolla paikalliskielien ja kulttuurin taidoilla (noin aluksi) oli varmasti koetteleva kokemus.
Vuosia kului taas moniaita ennenkuin kuulin taas Reinosta. Silmiini osui kirjakaupassa, noin v.1993, Reino Marjosen kirjoittama kirja: “Luangwa”. Ostin heti ja luin innolla tuon kirjan. Se oli pitkälti noita jo kirjeistä tuttuja tarinoita sisältävä, mutta mielestäni todella hyvin kirjoitettu seikkailukirja. Ostin myös seuraavat sitä mukaan kuin ne ilmestyivät. En silloin älynnyt heti yrittää tavoittaa Reinoa, se olisi ehkä onnistunut kustantajan kautta, mutta nyt myöhemmin sekin osoittautui mahdottomaksi. En löytänyt hänestä jälkeäkään.
Muisteli, Heimo Kuukkanen
P.S. Löysin lopulta Reinon v.2015 ja olemme olleet useissa kirje- ja puhelinyhteyksissä sen jälkeen ja päivittäneet elämäämme vuosikymmenten ajoilta. Ehkä vielä tapaammekin joskus.
Alla on Reinon kirjoista kertovia arvosteluja ja tiivistelmiä sisällöistä.
Luangwa WSOY 1993 Tekijä Marjonen, Reino Tyyppi romaanit. Kirjallisuudenlaji: omaelämäkerrallisuus, seikkailukirjallisuus, rakkauskertomukset Aiheet ja teemat: seikkailu, malminetsintä Päähenkilöt: Millington, Ray. Konkreettiset tapahtumapaikat: Sambia Tarkka aika: 1960-luku 1970-luku. Alkukieli suomen kieli. Mahtava seikkailuromaani Afrikasta, tekijänä vaarat elänyt suomalaismies.
Luangwa on mahtava seikkailu ja suurien tunteiden rakkausromaani. Ray Millington etsii malmia kartoittamattomassa Keski-Afrikassa. Hänen kiväärinsä varassa on retkikunnan turvallisuus; villieläimet väijyvät ja juomavettä on niukalti. Mutta Afrikka ei ole pelkkää vaaraa: alkuasukaskylien päällikön tyttäret haaveilevat valkoisen bwanan rakkaudesta, mutta pysyvän sijan Rayn sydämessä varaa salaperäinen Michelle. Reino Marjonen on kirjoittanut totta tihkuvat seikkailuromaanin, joka pohjaa hänen omiin kokemuksiinsa 60- ja 70-lukujen taitteen Afrikassa.
Sambian savannien halki majesteettisena virtaavan Luangwajoen rannat ovat kanadalaisen Ray Millingtonin omaa Afrikkaa. Ray vetää rankkoja malminetsintäsafareja tutkimattomassa, kartoittamattomassa Keski-Afrikassa. Leijonat, elefantit, leopardit, krokotiilit ja vaaralliset käärmeet ovat jokahetkisenä uhkana. Raskailla marsseilla ravinto hankitaan metsästämällä ja sysimustat yöt vietetään taivasalla.
Rayn jo vuosia kestäneeseen yksinäiseen safarielämäänsä ilmestyy yllättäen sekä erotiikkaa että romantiikkaa. Alkuasukaskylien päälliköntyttäret haaveilevat valkoisen bwanan rakkaudesta, ja seikkailukuissaan Ray joutuu myöntämään naisellisen oveluuden kiväärejäkin tehokkaammaksi aseeksi. Todellisen käänteen karuun elämään tuo kuitenkin englantilaistyttö Michelle, jonka Ray kohtaa sadekautena pääkaupungissa.
Luangwa on mahtava seikkailu ja samalla suurien tunteiden rakkausromaani. Marjonen tuntee Afrikkansa: romaanin luonnonkuvauksissa tuoksuu savanni, sen metsästysseikkailuissa puhuu autenttinen asiantuntemus.
Luangwan huikeat tapahtumat perustuvat todellisuuteen. Kaikki lähti 60-luvun puolivälissä siitä, kun geologi Reino Marjonen luki lontoolaisen Crown Agents –toimiston työpaikkailmoituksen. Siinä haettiin riskejä pelkäämätöntä miestä vetämään malminetsintäsafareja paikallisen mustan miehistön kanssa Afrikan viimeisillä kartoittamattomilla alueilla, joista oli olemassa vain ilmakuvia. Marjonen otti ja lähti. Hän opetteli paikallisen nsengan kielen, jonka avulla hän pääsi sisään alkuasukkaiden elämäntapaan ja ajatusmaailmaan. Tämä projekti kesti yhtäjaksoisesti 70-luvun alkuun saakka. Tämän jälkeen Reino Marjonen jäi pysyvästi ulkomaille ja on työskennellyt kaivosteollisuuden palveluksessa Etelä- ja Keski-Amerikassa, Australiassa, Oseaniassa, Kaukoidässä, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Lisäksi Marjonen on toiminut diplomaattina Thaimaassa. Reino Marjonen on täysin kaksikielinen (suomi ja englanti). Lisäksi hän osaa sujuvasti espanjaa, italiaa, portugalia, ranskaa ja saksaa. Kielten lisäksi Marjonen harrastaa painonnostoa. Hän kirjoittaa parhaillaan toista romaaniaan.
1995 Reino Marjonen: Kapkaupungin valot
Kirja on seikkailu- ja rakkausromaani ja tapahtuu Etelä-Afrikan kaivoksissa ja on jatkumo Luanqwa-kirjaan, tosin sitä tylsempi. Kirja antaa hyvän kuvan valkoisten elämästä Afrikassa. Se avasi silmäni ymmärtämään yhtä tyyppiä, jonka olen tavannut jossakin vaiheessa. Ihan hyvää luettavaa.
Luangwa (1993) Kirjailija: Marjonen, Reino. ISBN: 951018926X
Kapkaupungin valot (1995) Kirjailija: Marjonen, Reino. ISBN: 9510206962
Andien varjo (1997) Kirjailija: Marjonen, Reino. ISBN: 9510222682
Kapkaupungin valot on mahtava seikkailu ja samalla rakkausromaani, joka muodostaa itsenäisen jatkon Reino Marjosen esikoisteokselle Luangwa (1993).
Kanadalainen geologi Ray Millington on vuosikausia vetänyt malmietsintäsafareja mustan miehistön kanssa täysin kartoittamattomilla alueilla Keski-Afrikassa. Hän tajuaa lopulta, ettei voi jäädä sinne koko elämäkseen, ja että uran luomisella sivistyneessä maailmassa on jo todella kiire.
Pääkaupungissa asuva nuori englantilainen nainen Inga Shepstone joutuu vastaavanlaisen ratkaisun eteen menettäessään työpaikkansa osastopäällikkönä ja päättää myös lähteä maasta. Kapkaupungin valot seuraa kummankin etenemistä urallaan ja heidän teidensä kohtaamista. Ray Millington aloittaa urakehityksensä kaivosteollisuuden palveluksessa Etelä-Afrikassa, mutta ennen uuden elämän aloittamistaan hän haluaa saada käsiinsä vaimonsa murhaajan. Takaa-ajo johtaa hänet ensiksi Kongoon, pelon ja väkivallan valtakuntaan, jossa valkoisen henki ei paljoa paina, ja lopulta sisällissotaa käyvän Rhodesian pääkaupunkiin Salisburyyn. Kapkaupungin valot lomittaa tiivistä jännitystä ja pätevää Afrikan kuvausta tavalla, joka nostaa Marjosen kohti maamme jännityskirjallisuuden huippua. (kirjan takakansiteksti)
Reino teki myös joitakin käännöstöitä, mm. allaolevan:
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
Ariano Suassuna: Koiran testamentti (Auto da Compadecida)
Suomennos portugalin kielestä: Reino Marjonen
Ensi-ilta: 28.10.1965 YO-talo Esityskertoja: 37, ohjaus: Wilho Ilmari Ohjausassistentti: Jorma Kolmijoki
Yritin tavoittaa kustantajan kautta Reinoa huonolla menestyksellä. Alla saamani vastaus ja osoite, jossa hänestä ei enää tiedetty mitään:
Hei,
Tarkistin Kansalliskirjaston tietokannasta että tuo Andien varjot (v. 1997) näyttäisi olevan Reino Marjosen viimeisin kirja. Mainitsemienne teosten lisäksi hän on ollut yhtenä tekijänä myös teoksessa Opi portugalia: käytännöllinen peruskurssi (v. 1963) Meiltä löytyy Reino Marjoselle osoite Matinkatu, 02230 Espoo
Tieto on n. 10 vuoden takaa. Ystävällisin terveisin Leena Haakana Rights and Royalties WERNER SÖDERSTRÖM CORPORATION Bulevardi 12 FIN-00120 Helsinki Finland
Ylläolevassa kuvassa Reino toimi Platinayhtiön toimitusjohtajana ja meneillään oli lehdistötilaisuus.