VR:n reikälevyjen maalaustyö Janavalossa 1988 .
Oliko lakkojen vaiko vain kesälomien seurausta, kun kesän korvalla Valtionrautateiden konepajalta soitti ostaja ja kysyi, maalaisimmeko heille alun toistasataa reijitettyä alumiinilevyä. Vakitoimittajalta he eivät nyt saa, kun on kesäloma-aika sielläkin.
Kyselin tietoja levyistä ja sain lyhyen kuvauksen noin metri kertaa kaksi kokoisista ja täynnä neljän millin reikiä olevista levyistä. Värivaatimus oli beige eli vaalean ruskea ja pulverimaalilla maalattuna. Heiltä tulee pulverimaali ja työn hinta pitäisi saada heti.
Laskeskelin mielessäni tunnin verran helpohkolta vaikuttavaa työtä ja lähetin tarjouksen VR:lle. Illansuussa tuli tilauspinkka faxista, jossa lueteltiin tilaajan oikeuksia ja toimittajan korvausvelvollisuuksia sivukaupalla myöhästymisssakkouhkia unohtamatta. Seuraavana aamuna tulivat levyt. Toimitusaikaa yksi viikko.
Ensimmäisten maalattujen parin- kolmenkymmenen levyn kierros muutti keikan painajaiseksi: Levyjen pinnassa ja varsinkin reikien ympärillä oli jotain hapettumisenestoainetta tai mitä mahtoikaan olla, mutta se ei ollut liuennut pesualtaan höyryissä. Siitä johtui, että tuon aineen kohdilta maalin pintaan oli noussut kuplia ja toisin paikoin jäi maali kokonaan pois. Kirkas pelti pilkisteli kuin tähdet taivaalla ja satojen reikien ympäristöt olivat kuin kuun pintaa. Ei auttanut kuin hioa maalipintaa osittain pois ja yrittää uudelleen, mutta nyt syntyi uusi ongelma: vanhan maalin päälle maalattuna uusi maali ei tahtonut tarttua tasaisesti, vaan siihen jäi laikkuja, koska jauhemaalin sähkövaraus vaihteli allaolevan maalin paksuuden mukaan. Soitin VR:lle ja kysyin olisiko ylimääräisiä levyjä yhtään varastossa, mutta ei ollut, ei ainuttakaan.
Testasimme nyt maalaamattomilla levyillä uutta taktiikkaa ja nostimme uunin lämmöt maksimiinsa eli lähes kahteensataan asteeseen ja ”poltimme” tuon mönjän pois. Tuon uunituksen jälkeen ne vielä kevyesti hiottiin, että saatiin kaikki jäämät pois pinnoilta. Nyt maalaus onnistui normaalisti, mutta miten pelastaisimme ne kolmisenkymmentä pilallista joissa oli se paksu maali pinnassa? Pois hiominen ei tullut kyseeseen, sillä meillä ei ollut mitään paikkaa eikä konettakaan tuohon tarkoitukseen ja hiomapöly olisi lisäksi sotkenut koko talon.
Maalarimme hio paria levyä nyt jo kolmanteen kertaan käsityönä, mutta maalaus ei vain onnistunut, laikkuja siellä täällä edelleen. ”Minä luovutan. Ei niitä saa enää maalattua”.
Huomenna olisi toimituspäivä.
Illalla porukan lähdettyä koteihinsa hioin nuo kovan onnen levyt taas mattapintaisiksi ja laitoin maalauskopin viereen pari ylimääräistä loisteputkivaloa, että näkisin paremmin levyjen pinnan kiillot kohdissa, johon maalia ei kenties ollut tarttunut riittävästi. Aamuyöstä neljän viiden kieppeillä oli melkein kaikki ”susilevyt” maalattuina, vain parissa oli vielä joku pläntti mattana. Olin aivan ”puhki” ja jätin levyt radalle roikkumaan ja maalarille ison lapun jossa luki, että hio heti, kun tulet. Tulen puoli kahdeksalta maalaamaan ne. Sitten menin maalisine vaatteineni saunan lattialle nukkumaan, kun pukuhuoneen sohva olisi likaantunut enkä jaksanut enää käydä suihkussakaan.
Aamulla maalasin unenpöpperössä nuo loput levyt ja kun vimeinen tuli virheettömänä uunista kysyi maalarimme minulta: ”Miten sinä sait ne onnistumaan, vaikka minäkin yritin oikein tosissani kaikkeni?”
”Minun oli pakko”, vastasin ja painuin takaisin nukkumaan, nyt suihkun kautta.
Ruottisen Veijo muisti myös jatkon tarinaan; noin viikon päästä tuli VR:ltä soitto, että ne 30kpl jotka olivat yli sadan olivat ”hieman viallisia” ja he palauttavat ne sekä vähentävät myös reikälevyjen hinnan laskustamme. Paha juttu, kun homma oli jo muutenkin ”kussut”. Sitten meni kuukauden päivät lisää ja VR:ltä soitettiin taas; ”Vieläkö teillä on ne levyt, kun niitä nyt tarvittaisiin kuitenkin?” Olihan meillä, mutta nyt haistoin tositarpeen ja pyysin aineineen, varastointeineen ja kuljetuksineen kaikkineen tuplahinnan ja VR maksoi. Kiittelivätkin vielä eikä ”hieman viallisista” puhuttu enää sanaakaan.
Tarinoi, Heimo Kuukkanen Veijo Ruottisen avustamana
