Heimo-Vaijan tarinoita

  Vesileikkausta 1996 osa4

  Vuosi 1996

  Kuten vuoden -95 hankinnoistamme varmaan selvisi, olimme joutuneet asiakkaitten painostuksesta panostamaan myös tuotteitten jatkojalostukseen eli valmiimpiin osiin.  Olimme aiemmat vastaavat paineet ohittaneet käyttämällä alihankkijoita, mutta näitten toimitusajat alkoivat pidetä ja meidän aikaamme kustannusten ohella vei myös edestakainen kuljettelu ja toimitusaikojen patistelu.   
  Toimitusaikoihin saimme hieman parannusta suorastaan kiristämällä: ”Tee nyt tämä työ meille heti, niin saat tuon oman työsi meiltä samoin heti”.   Tilaakin tarvitsimme jo lisää, joten seinää siirrettiin parinsataa neliötä tuonemmas, kun sen seinän takaisen varaston vuokralainen teki muuttoa.  Tuohon lisätilaan investoimme Kasten- hyllykön levyjen varastointia varten.  Varaston arvo nousi nopeasti,  sillä aiempi asiakkaitten omien materiaalien käyttö väheni merkittävästi.  Vielä 1994 oli ollut tyypillistä, että asiakas toi aamulla levyt tullessaan tilausta tehdessään ja halusi ne valmiina takaisin illalla töistä lähtiessään ja viimeistäänkin seuraavana aamuna töihin mennessään. Varastoon sitoutui nyt lisää yli 40.000 mk.
  Toimiston yläkertaan oli tullut myös vuokralainen ja heille piti erottaa  hallin toisesta laidasta oma varastoalue.  Emme kuitenkaan suostuneet  tilanahtauden takia läpikulkuun meidän työtilamme läpi, joten heidän käyntinsä kävi ulkokautta.
  Keväällä  saimme henkilöstöömme valmiin taitajan Riihimäeltä  eli Heikkisen Harrin  ProLaserista.  Hänen ristikseen tuli heti alkuun opetella tuon tuskalliseksi osoittautuneen PEPS-ohjelmiston käyttö.  Hyvin hän siitä selvisikin, mutta itse ohjelman hitautta ei hänkään saanut selätettyä.  Jäi sellainen vaikutelma tuosta PEPSistä, niinkuin monesta muustakin kaupallisesta ohjelmasta, että ovat tarkoitetut liian suurelle alueelle erilaisia käyttäjäkuntia ja siitä seuraa monimutkaisuus ja hitaus. Toinen sarkastisempi ajatus on, että ajatellaan enemmän ohjelman tekijää tai myyjää, kuin loppukäyttäjää.
  Lyhyen kahden viikon kesälomamme aikana ehtivät kuitenkin murtomiehet ahkeroimaan ja meiltä vietiin yksi tietokone kuudesta mahdollisesta eli se uusin, juuri ennen lomia asennettu.  Ammattimiehiä.  Muutamat työkalutkin olivat kelvanneet ja alkuvuodesta yläkerran vuokranneen  Arlakoneen viikonlopuksi jättämä 3000mk:n käteiskassa. Sisään oli tultu sekä taka- että etupuolelta taloa ja poliisien mielestä vielä eri porukat jäljistä ja tavoista päätellen. Parin päivän päästä huomasin myös kahden koodilukollisen salkkuni kadonneen.  Niissä oli lähes kaikki yrityksemme  asiapaperit.  Etsin tehtaan lähiympäristöstä, jos vaikka olisivat heittäneet pois avattuaan, mutta mitään ei löytynyt.  Parin viikon kuluttua lähdin iltayöstä happihypylle talon takaiseen metsään ja osuin muutaman sadan metrin päässä polulla vilkaisemaan leveähkön kuusen alle ojaan.  Jotain valkoista pilkotti oksien välistä ja molemmat salkut löysin sieltä rikottuina. Ilmeisesti ne oli hakattu vasten lähintä koivunrunkoa lukkojen avaamiseksi ja paperit kaikki olivat lentäneet levälleen sinne ojaan. Onneksi ei ollut satanut kuin sen verran, etteivät kosteina lähteneet tuulen mukana.  Mitään ei puuttunut.  Raudoitimme kalterein toimiston sivuoven eli tavan mukaan parempi myöhään, kun ei ollenkaan  Tilasin myös huokeimman vartiointipalvelun, että saimme ainakin varoitusteipit ikkunoihin.  Se tuntui tepsivän eikä murtoja enää tapahtunut. Sampo-yhtiö maksoi 18.199mk.

  Tuon kesäloman tapaisen jälkeen alkoi talouteemme purra yhdistelmävaikeudet.  Asiakkaat jarruttivat hankintojaan,  alan palvelujen tarjoajia tuli lisää markkinoille ja kilpailun kiristyessä alkoivat nämä lähestyä myös pääkaupunkiseutua tarjouksineen.  Samoihin aikoihin osui kohdallemme vielä RofinSinair- laseriin neljä peräkkäistä konerikkoa ja niiden jäljiltä  77.000mk:n korjauslasku ja lisäksi tuotantomenetykset.
  Lähitulevaisuuden  hankintojen kärkeen alkoi sijoittua kotimaista valmistetta olevat vesileikkauskoneet,  joista kuitenkin edullisempi jäi valinnasta pois tuossa vaiheessa liian vähäisen tarkkuutensa vuoksi meidän tarkoituksiimme.  Jäljelle jäi Alikon laitteisto, jonka tiukat hinta- ja laatuneuvottelut  aloitimme jo  vuoden alussa.  Lopullinen hankintapäätös tehtiin 4.2 x 2,1 metrin työalan koneesta, jonka kokonaisuuden toimittajaksi tuli Dignum Oy.  Kaupan ehtoihin kuului myös, että saamme myös koneen parametritiedot, koska halusimme sen toimivan samoilla CAD/CAM-ohjelmilla kuin laseritkin. Ja hyvin lopulta toimikin.
  Itse vesileikkuri oli ja on niinkutsuttu abrasiivi- eli hioma-ainetta käyttävä vesileikkuri.  Siinä käytettävä veden paine on noin 3000-4000 baaria ja leikkaushiekka seostetaan veteen juuri ennen kovametallista leikkaussuutinta.  Vesi suihkuaa suuttimesta alle millin levyisenä suihkuna noin äänen nopeudella ja meteli on siitä syystä korvia huumaava. Alapuolella on allas täynnä vettä ja sen syvyys on noin 80cm.  Kun suihku osuu altaan pohjaan ja kimpoaa takaisinpäin, niin vesi kuohuu komeasti. Suuttimen halkaisija oli meidän käytössämme 0,8mm. Laitteella voidaan leikata jopa 50mm paksua terästä ja itse leikattava materiaali säilyy täysin huoneenlämpöisenä.  Kastuu kylläkin.  Tällä koneella saatoimme laajentaa hyvin huomattavasti leikattavien materiaalien määrää, laatua ja paksuuksia ja siten myös asiakaskuntaa.
  Yksi erittäin tärkeä hankintaperuste oli myös lievemmät seuraukset laserin mahdollisista konerikoista, kun olisi edes toinen ”syömähammas” olemassa.  Kone asennettiin lokakuussa ja töitä oli jo valmiina vieressä odottamassa.  Koulutus ja asennustyö vaativat melko runsaasti resurssejamme, sillä rakensimme koneen yläpuolelle teräspalkkikerroksen, johon korkeapainepumppu ja hiekkavarastot sijoitettiin lattiatilaa viemästä.  Korvaukseksi ponnisteluistamme saimme jo marraskuun Finntec- messuilla huomattavan määrän uusia asiakkaita.  Yksi näistä oli magneettikuvauslaitteita valmistava Picker Nordstar. Heidän kolmen millin kuparileikkauksiaan ja jälkityöstöään tehtiinkin sitten pahimpaan aikaan lähes jatkuvana 3-vuorotyönä heti vuodenvaihteen jälkeen.
  Syyskuussa vuokranantaja tarjosi hallia ostettavaksemme.  Arvelin kuitenkin, että rahkeemme eivät olisi riittävät ainakaan tässä vaiheessa, mutta sovimme, että teen tarjouksen ennen vuoden loppua, jos saan pankista ”vihreää valoa”.  Pyysin Huoneistomarkkinoinnilta epävirallisen arvion hallin hintatasosta ja se asettui 1,9 – 2,1mmk välille. Pankki ei luvannut luotottaa,  mutta tarjosin hätäpäissäni 1,8mmk ja omistajat onneksi hylkäsivät sen.
  Jatkojalostukseen kuitenkin investoimme melko käytetyn, mutta meille välttävän jyrsinkoneen. Tarvetta oli varsinkin erittäin kovien Hardox-levyjen jälkiporauksessa ja senkkauksessa Lemminkäiselle ja muutamalle muullekin kulutusta kestävien levyjen käyttäjälle. Kuljetustarpeisiin ostimme sähkötrukin ja lisätilaamme kuormalavahyllyt  34.000mk:lla. Isohkon 150x1500mm tasonauhahiomakoneen teetimme jälkityöstöön 18.000mk:lla.

  Laserin konerikko ja  merkittävien tilausten väheneminen yhdessä veivät taloutta alaspäin ja edellisvuoden 300-tuhannen voitto putosi alle 20-tuhanteen markkaan.  Voittoa silti.  Henkilöstö kasvoi kymmeneen. Investointeja oli nyt siinä määrin runsaasti, että oli pakko panna taas vakuutukset uuteen uskoon.  Koko konekannan vakuutusarvoksi tuli runsas viisi miljoonaa markkaa ja keskeytysvakuutukseenkin kirjattiin 2,2 miljoonaa.

Kirjoitti, Heimo Kuukkanen