LLE osa2, -94

Laserle vauhtiin 1994

Laman syvimmän pohjan ja tappiollisen ensimmäisen kauden jälkeen alkoi selvä nousukausi myös meille. Asiakkaita oli rekisterissä jo liki viisisataa ja niistä noin kolmesataa oli jo tehnyt kauppaa kanssamme. Jotkut kerran ja monet useammankin, kun olivat mieleisekseen meidät havainneet.  Keskimääräinen laskutussumma oli reilusti alle tuhat markkaa, mutta kate oli korkea, sillä tähän aikaan suuri osa asiakkaista toimitti omat materiaalinsa.  Laskutus oli siis lähes pelkkää työtä ja koneaikaa.  Heti alkuun perustimme laskutuksen tähän pienerä-ajatteluun eli laskutimme aina toimituserän todelliset kulut ohjelmointeineen ja asetuksineen.  Asiakas sai aina pyytäessään hyvin nopeasti tarjouksen, jopa joskus puhelimessa odottaessaan. Silti hänelle faxattiin se kirjallisena perään. Myös tilausvahvistus lähti faxilla ja valmiiksi hinnoiteltuna.  Toistuvissa töissä saatoimme tietysti alentaa veloitusta, koska CAD-kuva oli jo valmiina.  Kovin usein asiakkailla oli toistuviinkin töihin muutoksia, jolloin  kuvat menivät uusiksi.
Hinnoittelumme aiheutti joskus hieman sanomista, sillä maakunnissa oli lähes kaikki koneet erilaisilla valtion tukipaketeilla hankittuja ja myös muut kustannukset tiloja ja palkkoja myöten siellä olivat aivan eri tasoa kuin meillä pääkaupunkiseudussa ja varsinkin Helsingissä.  Kustannusten tasoero oli 20-40 prosenttia. Aika usein sattui asiakas valmiit osat  kainalossaan käytävillä vastaan ja syntyi seuraavantapainen keskustelu: “Hei, oletko tyytyväinen toimitukseen ja työn laatuun?”.  “Kyllä, kyllä, kiitos vaan.  Sain kyllä merkittävästi edullisemman tarjouksen maakunnasta, mutta …mutta …toisaalta minulla on nämä valmiit osat tässä kainalossani ja se edullisempi tarjous tuli vasta tänä aamuna.  Heiltä kesti tarjouksen tekeminen pidempään kuin teiltä tarjous ja toimitus.  Ja meillä kun on näillä tarpeillamme aina kiire”.
Toimistoon tuli nyt helmikuulla avuksi Sirpa- vaimoni hänen äitiysloma- sijaisuutensa päätyttyä Reumaliitossa.  Hyvään tarpeeseen tulikin, vaikka olihan hän jo autellut oman työnsä ohella meitä aiemminkin.  Kokemus edellisestä yrityksestämme Janavalosta auttoi hänet lentävään lähtöön tuossa tehtävässä.  Vain uusien ohjelmien kohdalle piti saada koulutusta kotikonstein.
Uusia asiakkaita tuli nyt lähes päivittäin ja hyvin tyypillisiä olivat juuri nämä kiireasiakkaat.  Meillä oli eräänä päivänä joku isompi työ meneillään, jolle oli laskettu puolen päivän tunnit kuluviksi.  Ovesta pöllähti hyvin kiireinen mies sisään pari pyöreää laipan kappaletta käsissään ja sanoi tarvitsevansa tällaiset, mutta ehjät ja heti. Yritimme kohteliaasti selittää, että tuo koneella oleva työ kestää lähes iltaan, mutta voimme sitten ottaa tämän työn alle. “No eikö tuota voi keskeyttää ja tehdä tämä nyt heti?”  “Kyllä voi, mutta te joutuisitte maksamaan sekä tuon keskeytyksen että sen uudelleenasennuksen oman työnne lisäksi”, sanoin. “Se tulee aika kalliiksi”.  “Ei se mitään, meillä seisoo nyt mies pannuhuoneessa polviin asti vedessä ja jos odotamme iltaan, hänellä on sitä kaulaan asti ja SE vasta maksaa”.  Teimme mittapiirroksen ja CAD-kuvan asiakkaan kahvitellessa ja keskeytynyttä työtä sivuun siirrettäessä. Kun asiakkaan työhön sopiva  materiaali oli saatu asetettua laserin pedille ja asetukset koneella kohdilleen saatoimme leikata hänen tarvitsemansa osan.  Alle tunnissa oli mies laippoineen paluumatkalla. Tällaisessa tilanteessa voi vain todeta, ettei ole mitään niin mukavaa laskutettavaa kuin hymyilevä ja tyytyväinen asiakas.
Yksi paha virhearvio osui rekrytoinnissa ja sen kruunasi suullisesti tekemäni työsopimus.  Otin myyntitehtäviin hyvillä työtodistuksilla ja vakuutteluilla varustetun henkilön.  Hän vaikuttikin hyvin aktiiviselta ja toimeliaalta,  kunnes kuun lopulla aloin seurata hänen myyntejään ja tarjouksiaan. En löytänyt ainoatakaan kauppaa eikä tarjouksiakaan ollut kuin vähän toistakymmentä.  Selitykset olivat kovasti kevyen tuntuisia ja päätin purkaa hänen työsopimuksensa koeajan puitteissa ja välittömästi.  Hän hermostui moisesta kovin ja vei asian oikeuteen, jossa sana sanaa vastaan tilanteessa jouduin maksamaan sovitellun korvauksen.  Sen jälkeen tein aina kirjallisen työsopimuksen ja laitoin kaavakkeeseen valmiiksi 4kk:n koeajan, ettei sitä tarvitsisi enää jatkossa  muistella allekirjoitettaessa.
Kiireet näkyivät nopeasti myös työpäivän pituudessa, sillä en vielä tässä vaiheessa uskaltanut lisätä henkilökuntaa. Sen sijaan tein ja teimme melko usein kolmessa vuorossa,  joista tein itse yleensä ne kaksi tai kolmekin putkeen. Myös viikonloppuja jouduin ja jouduimme tekemään kiireimpinä aikoina. Oli taas sama tilanne kuin Janavalossa eli keskimääräiset viikkotunnit liikkuivat 70-80- tunnin välillä.
Tämän kaiken kiireen keskellä toimintamme vaikutti ajoittain “sähläykseltä” ja sitä setvimään palkkasin konsultin, joka kävi muutaman päivän aikana läpi työaikojamme ja -vaiheitamme ja niiden nopeita muutoksia.
Hän teki sitten melko kattavan selvityksen eri kohdista työketjua ja haastatteli myös henkilökuntaa.  Loppupäätelmä mahtui lyhyeen yhteenvetoon, jossa olennainen sana oli “palokuntalaistoiminta” eli syöksyimme kiireestä toiseen. Nämä hänen loppupäätelmänsä pitkälti johtivat melko pitkään investointiputkeen erilaisiin jatkojalostusta palveleviin työkaluihin ja koneisiin. Konsultointi 120tmk ja arvelen, että kannatti, vaikka vain ravistelemaan meitä ja minua liikkeelle oikeaan suuntaan. Hankimme koneita rasittavaksi käyvän alihankinnan sijaan.
Loppuvuodesta päätimme osallistua Helsingin Messukeskuksessa marraskuussa järjestettäville Finntec- messuille, joka oli taas uusi ponnistus saada lisää tunnettuutta.  Ensimmäisenä päivänä tuli osastollemme pistäytymään ryhmä kilpailijoitamme, jotka H.Teiskosen suulla kertoivat tulleensa vilkaisemaan, kuka hullu on perustanut laserleikkausyrityksen Helsinkiin.  He olivat laskeneet yhteen työnsä Helsingin alueelta ja saaneet summaksi vajaat neljä tuntia vuorokauteen.  Saimme kehua tekevämme parhaillaan lähes kahta vuoroa keskimäärinkin.  Herrat jäivät hetkeksi ihmettelemään työnäytteitämme, jotka ilmeisesti näyttivät heistä lähinnä näpertelyltä liikelahjoineen, koruesineineen ja mainoskirjaimineen. Eräs näistä yrityksistä oli tulossa Helsinkiin parin vuoden sisällä, mutta ei täällä heiltä sittemmin ole näkynyt kuin laserkaiverrin ja myyntikonttori.  Kynnys Helsingin alueen vaatimissa toimintatavoissa oli ehkä liian suuri ylittää.
Nopearytmiseen työhön tarvitsimme myös nopeat välineet.  Janavalon ajoilta tuttu ja kaupallisia tuotteita verrattomasti nopeampi  tuotannonohjaus-  ja taloushallintaohjelma oli Laserlessakin otettu käyttöön.  Janavaloon sen teki velipoikani Juha kesätyönä joskus -81, -82,  Nokian Mikro Mikko2:n  K-mies ohjelmalla.  Se ei kuitenkaan v.-92 ollut enää silloista nykyaikaa. Laserlessa tekijäksi vaihtui poikani Jyry, joka rakensi samalla periaatteella, mutta Arev- ohjelmatyökalulla tämän Laserlen oman, “ISIS”-ohjelman (tuolloin Isis oli vain egyptiläinen jumalatar). Ainoa oleellinen lisäosa entiseen oli kokonaistyöajan ja kustannusten laskenta laserleikkaukselle. Mitään erikoista automaatiota tai älyä siinä ei ollut, vaan laskenta vaati tuon työn osaavan henkilön arvioita oikeista asetus- ja ohjelmointiajoista. Raaka-aineitten tarve oli myös käyttäjän vastuulla. Ohjelma jakoi sitten nämä peruskustannukset kappalemäärille oikeissa suhteissa.  Erityistä oli myös se, että laserin leikkausradan pituus ja leikkausnopeus saatiin CAM-koodista tarpeen mukaan valittavin parametrein suoraan laskentaa palveleviksi.
Muutamia kaupallisia ohjelmia kokeiltuani totesin tämän “kotitekoisen” lukuisia kertoja nopeammaksi käyttää. Syy saattoi löytyä siitäkin, että se oli tehty vain meitä ja meidän koneitamme varten.  Toinen ja teknisempi syy oli se, että ohjelma oli DOS-pohjainen, joka Windows-maailmaan verrattuna oli nopeudessa aivan omaa luokkaansa.  Mm. kaikki monimutkaisetkin haut tapahtuivat parissa kolmessa sekunnissa. Käyttöömme valikoitui heti alkuun CAD-ohjelmaksi Generic-Cad, joka toimi samalla, todella nopeakäyttöisellä tavalla. Siihen oli koneen myyjä ympännyt CAM-ohjelman, joka muutti piirroksen leikkausradat laserin ymmärtämään muotoon.  Ohjelmien yhteistoiminnan ja käytön nopeuden voi parhaiten osoittaa sillä, että lukuisia tarjouksia tehtiin puhelimitse siten, että asiakkaan selostuksen tai lähetetyn piirroksen mukaan tehtiin puhelun aikana CAD-kuva, “cämmättiin” se ja ISIS laski tuon saadun radan ja materiaalimenekin mukaisesti hinnan pyydetylle kappalemäärälle tai useammillekin eri määrille. Koko homma vei useinkin puhelimessa viidestä kymmeneen minuuttia, jos asiakkaalla oli selvät tiedot.  Kavikassa työssä ollessani testasimme tämän GenericCadin ja Kavikan oman Tops10- ohjelman nopeuseroa siten, että minulle ja kaverille samassa huoneessa annettiin samanlaiset helpohkot laipat piirrettäviksi ja laserille siirrettäviksi. Minulta meni 50 sekuntia ja kaverilta yli kaksi minuuttia.  Lisäksi, jos Topsilla teki pienen virheen, niin joutui aloittamaan alusta asti aina, Genericillä vain virhetilanteesta asti.
Kevään korvalla tarvittiin lisää henkilökuntaa ja eräänä päivänä töitä tuli kysymään myös yksi Laserlen pitkäaikaisemmista työntekijöistä,  Huttusen Jukka, D-insinööri.  Hän kertoi edellisen firman kaatuneen alta ja nyt oli kiire saada töitä, “mitä vain”.  Kerroin, että ainoa tarjolla oleva on CNC-koneen käyttäjän työ eli tuo raaka laserleikkaustyö.  Neuvottelimme hetken palkasta ja muista ehdoista, joista yhdeksi asetin sen, ettei hän voi vaatia mitään erityiskohtelua koulutuksensa perusteella.  Jukka hyväksyi tämän nikottelematta ja ryhtyi välittömästi opiskelemaan alaa.  Olin ehtinyt tehdä jonkinlaisen monisteen MET:n julkaisemasta vihkosesta, jossa oli laserleikkaustekniikan pääpiirteet tiivistettyinä. Olin lisännyt siihen joitakin  parametri- ja leikkausarvotietoja omasta koneestamme. Se nippu annettiin ensimmäiseksi käteen tuleville CNC-miehille kotiläksyksi.  Jukka omaksui hyvin nopeasti niin teorian kuin käytännönkin opit ja avasi sitä kautta tiensä myös myyntitehtäviin melko nopeasti.

Loppuvuodesta teimme Hadwaco-projektin Hackmannille: muovisia, hyvin tarkkoja osia erittäin  kiireesti. Iltaisin ja öisin, koska asiakkaan kuvia piti korjailla vielä ensimmäisten kappaleitten jälkeen.  Aina uudet kuvat siinä koneen käydessä ja saman tien työn alle. Tuntilaskutusta hyvään hintaan, mutta pyrki se silti hieman “rassaamaan” ilta ja yötöinä. Noista muoviosista piti valmistua jäteveden puhdistuslaitteita vientiin, mutta ei lopulta tainnut ottaa oikein tuulta purjeisiin. Muutama koelaitoskin taisi valmistua, mutta taloudellinen menestys jäi puuttumaan.
Kulunut 1994 oli taloudellisesti jo erittäin lupaava ja teimmekin 2,5 miljoonan liikevaihdolla  ja viidellä hengellä  240- tuhannen markan liikevoiton eli ensimmäisen kauden tappiotkin tuli kuitattua..

Kirjoitti, Heimo Kuukkanen

lle_finntec_94_sirpa
Finntec-Messut -94. Osastolla asiantuntijana Sirpa, teknisenä tukena Heimo kameran takaa.  Seinällä kellertävä materiaali on 3mm:n messinkiä ja oikealla oleva “reikälevy” Pompo Oy:n töitten jäterainaa, 1,25mm:n kiiltohehkutettua ruostumatonta terästä (BA). Ilves on aaltopahvia ja reiällinen pyörylä 0.5mm:n my-metallia (huippulaatuista muuntajametallia). Laserlen logo ylhäällä on 22mm:n liimapuuta eli hyllylevyä. Puolikas perhosen siipi Sirpan pään yläpuolella on kiiltohiottua ruostumatonta terästä. Olivathan nuo työt vähän erikoisia metallialan firman esittelymateriaaliksi.

 

 

Viimeksi päivitetty 11.12.2013 18:45