LLE osa3, 1995

  Tuottoa lisää 1995

  Noususuhdanne oli nyt mitä selvimmin menossa ja pyrimme hyödyntämään sitä parhaamme mukaan.  Mainospostituksesta olimme jo luopuneet  lähes kokonaan, vain muutama isompi lehtipuffi ostettiin, olisiko ollut “Teollisuuden Näytelehdestä” tai vastaavasta.  Tämän tyyppisissä,  yleensä messujen yhteydessä jaetuissa ilmoituksissa, saimme yrityksen ja osaamisemme parhaiten potentiaalisten asiakkaittemme tietoon.  Se oli tietenkin kertakustannuksena isolta kuulostava summa, mutta niistä tuli aina selvästi osoitettuja kontakteja.  Jotkut vakiasiakkaatkin saattoivat tilausta tehdessään mainita “hyvästä jutusta” siinä ja siinä lehdessä.
  Mainonnasta tai puskaradiostako johtuen töitä alkoi olla -95  keväällä aika ajoin liiaksi asti ja aloimme kaivata lisävoimia työntekoon.  Jukan vinkistä tuli Lindströmin Mika käymään jossain välissä ja hänen kanssaan pääsin sopimukseen työn aloittamisesta 15.5.  Myös Mika on edelleen Laserlen vahvuudessa, mutta nyt osakkaana.  Syksyllä porukka lisääntyi vielä  Tolvasen Pekalla, joka muistaakseni tuli valmiina laserleikkaajana Maansähköstä tuon yrityksen kaaduttua. Tosi nopeasti selvisi, että työ tuossa sarjavalmistusyrityksessä oli suuresti erilaista kuin se oli täällä meillä.  Siellä oli ollut muutama valmis ohjelma, jotka olivat valmiina koneella.  Ohjelmanumero ja leikattava levy vain vaihdettiin ja painettiin vihreää nappulaa.  Maailmojen ero oli tyrmäävä eikä hänen uransa meillä ollut kovin pitkä.
  Hankimme myös hieman ylisuurin odotuksin  PEPS-ohjelmiston, jonka avulla piti ratketa moni ohjelmointiongelmamme suuritöisissä piirustuksissa, mutta toisin kävi.  Tuli uusia ongelmia, sillä ohjelmisto vaati hyvin perusteellista perehtymistä ja tosiasiassa hidasti CAD-työskentelyä entiseen verrattuna merkittävässä määrin,  runsaasti aikaa vaativien asetustensa vuoksi.  Ohjelma jäi lähes käytöttä vuoden -95 aikana.
Hallimme toinen vuokraaja eli Amerikan lähetystö oli lähtenyt levyseinämme takaa ja me tarvitsimme lisää tilaa.  Se onnistui helposti, mutta jouduimme taas rakentamaan lisää lastulevyseinää. Nyt meillä oli n.600m2 hallitilaa, johon pystytimme käytettyinä ostamiani Kastenin teräshyllyjä levyjen varastointia varten.
  Eräs erikoinen työtapa oli meillä myös käytössä vaikeitten ja kiireisten leikkausten kohdalla.  Jos jompikumpi meistä Kimmon kanssa leikkasi jotain työtä, joka ei syystä tai toisesta onnistunut, niin lyhyen tuskailun jälkeen kiireesti kaveria hakemaan ja teimme leikkaajan vaihdon vauhdissa.  Yllättävän usein leikkaus onnistui tältä tuoreelta mieheltä lähes välittömästi.  Muuttujia oli vaikeissa töissä niin paljon, että yksikin väärä asetus tai ajatus torppasi työn.  Ja laatuhan ei saanut  laskea eli leikkuujäljen ja tarkkuuden piti olla hyvät.  Usein myös  käytimme säästösyistä laserin optiikan  sananmukaisesti loppuun ja se oli tietysti myös ajoittain syy ongelmiin.  Isoilla tehoilla likainen linssi saattoi tuhoutua sekunnissa, jos siihen vaikka osui isompi metallin roiske lävistysvaiheessa. Silloin koko leikkauspää savusi ja keltainen höyry likasi sisäkalut.  Se tarkoitti myös tunnin- parin katkosta leikkaustyöhön.  Vaihtomiesten määrä kasvoi nopeasti, kun Jukka ja Mika pääsivät sisään “taitajien kerhoon”.  Kimmolle oli alkanut kertyä talon parhaan myyjän paineita ja hänen esiintymisensä laserin käyttäjänä harvenivat.
  Liityimme myös tänä vuonna työterveyspalveluitten piiriin ja parikin alan asiantuntijaa kävi meitä ja laseriamme ihmettelemässä.  Suurin huoli oli lasersäteen aiheuttamat mahdolliset silmän- tai ihon palovauriot.  Saimme moneen kertaan vakuutella, ettei koneen säde voi käytännössä koskaan osua suoraan silmiin ja että pellistä tai koneen pohjasta heijastuneena se on enää vain pelkkää lämpösäteilyä eli infrasäteilyä.  Toinen huoli oli, että jos vaikka käsi osuu säteeseen, niin saattaa tulla pahoja palovammoja.  Kerroin, ettei meillä kellään siihen asti ole ollut ainuttakaan säteen aiheuttamaa palovammaa, mutta TV-korjaajana toimiessani 60-luvulla poltin käteni juottimessa ainakin kerran viikossa, eikä kukaan pitänyt juotoskolveja vaarallisina.
  Henkilökohtaisella puolella alkoivat paineet myös kasvaa, sillä omakotitalomme olisi tarvinnut kiireesti ja paljon panostusta kunnossapitoon ja minulla kului vuorokaudet läpeensä ja pyhät arjet tämän yrityksen pyörittämisessä.  Päädyimme Sirpa- vaimoni kanssa hankkimaan uuden asunnon  kerros- tai rivitalosta ja minun ainoa ehtoni oli, ettei siinä saanut olla mitään remontoitavaa lähivuosina. Sirpa- vaimo katsasti asuntovaihtoehdot ja päädyimme puistolalaisiksi neljän perheen rivitaloon. Työmatka oli hieman lyhyempi ja kulkuyhteydet hyvät, joten tein muutaman työmatkan kävellen tai rullaluistimilla.  Jälkimmäisten hankintaan tosin liittyi lisäkustannuksena yksi olohuoneen lasipöytä ensikokeiluissa. Sirpa-vaimon kommentteja en viitsi tähän lainata, mutta Tuhatikkuna Oy Tattiksella valmisti uuden lasin edullisesti.

  Keskimäärin meitä oli seitsemän henkeä vuoden -95 aikana ja teimme 3,8 miljoonan mk:n vaihdolla yli 300- tuhannen tilin.  Suurimpia hankintoja olivat Amada-Promecam CNC-särmäri, yhden kuution ruuvikompressori ja TIG-hitsauskone.

  Kirjoitti, Heimo Kuukkanen
  Viimeksi päivitetty 20.04.2019 21:15

Finntec-96 messuilla oli otsalaudassa jo vesileikkurilla tehty hiiltymätön teksti, “vesileikkaus”.  Näytekaapissa oli myös runsaasti paksuhkoja materiaaleja leikkausmalleina.  Seinälle heijastettu logo saatiin GOBOsta, joita teimme melko paljon mainosfirmoille. Niissä oli materiaalina hyvin ohut ruostumaton pelti. Pompon koru- ja mainoslahjatuotteita oli lasivitriinissä. Näytekaapin päällä oli mallipala inertiatyötä johonkin Moskovan arvokiinteistön parkettilattiaan.