Heimo-Vaijan tarinoita

  LLE  osa7, -99

  Kaivuu- ja valutöitä  sekä kaasua  ja ylitöitä v.1999

  Aloitimme tämän vuoden omassa hallissa…tai tarkkaan ottaen 90%:sesti pankin hallissa ja Arlakoneen muutettua pois saimme purkaa pois vaivalla rakentamamme väliseinät. Tuota materiaalia käytettiin myöhemmin eri tilojen väliseiniin, joten ei niistä mitään mennyt hukkaan.
  Kevään tullessa havaitsimme, että kahdella laserilla ja kahdella työvuorolla leikkuukaasujen menekki kasvoi haitallisiin määriin. Vaikka ennakkoon tilattiin hyvissä ajoin, niin aina ei ehtinyt kuorma meille ennenkuin kaasut loppuivat.  Myös Tattarisuolla ollut Agan jakelupiste tyhjennettiin irtopulloista monen monta kertaa.  Ajelua riitti myös Agan tehtaalle Kiloon ja takaisin. Myös pullokorien (12pl) vaatima tila alkoi muodostua ongelmaksi. Nyt piti ryhtyä radikaaleihin toimiin asian suhteen.  Kyselin muutamalta maahantuojalta tarjouksia typpigeneraattoreista, joilla tuo typen tuotto olisi ollut varsin edullista, mutta parin kierroksen jälkeen selvisi, että typen puhtaus noissa laitteissa ei ollut meille riittävä, sillä jo melko pienellä epäpuhtaudella syntyi ruostumattoman teräksen leikkausrailoon helposti erottuva värikirjo.  Se taas aiheutti virheitä ulkonäön lisäksi TIG-hitsaukseen.  Oli pakko kääntyä säiliövaihtoehdon puoleen.  Aga teki edullisen tarjouksen, sillä olin juuri viime vuoden lopulla kilpailuttanut sitä Voikosken kanssa vastakkain noista pullokaasuista. Aga voitti senkin kisan ja nyt hierottiin vielä suuremmista määristä vuositasolla.  Säiliö oli vuokrasäiliö ja kaasun täyttö maksoi kiinteän kuljetushinnan ja kilohinnan nestemäiselle kaasulle. Tuosta oli melko helppo laskea useampaakin kautta, että typpikaasun hinta putosi puoleen ja kova rahtaaminen kaasupullokorien kanssa jäi enää vain hapen ja laserleikkurien tehoyksikön erikoiskaasujen osalle.

  Roudan sulamisen jälkeen tasoittelimme käsipelillä hallin sivulle 5x5m:n plaanin nestetyppisäiliötä varten ja asettelimme sille pari betoniverkkoa ja kuorman betonia käsipelillä levittäen.  Hyvä tuli, sanoi Agan työmestari.  Agan puolesta oli myös haettu luvat säiliölle ja laatalle sekä sen aitaukselle.  Aidan sisäpuolelle en ole huomannut kenenkään pyrkineen. Ehkä varoitusmerkit ja -tekstit jatkuvan sihinän ja jopa voimakkaitten tuhahdusten kera pelottelevat uteliaita. Säiliön alaosa oli myös yleensä jäässä tai huurteessa oli sitten kesä tai talvi. Kaasuputkistoon ja laserin sähköasennuksiin kului 75tmk ja sähköliittymän kaivuu- ja asennustöihin 26,8tmk plus korjaustyöt asfalttipihan läpi ja talon alle parille ranteenvahvuiselle sähkökaapelille kaivettuun ojaan, kun sähkötehon tarpeemme oli merkittävästi kasvanut.

  Tämän vuoden aikana useampikin asiakasyritys kiristi vyötään ja Valmetkin uhkaili tarkistaa alihankintaketjunsa hintoja.  Neles oli kovakouraisempi ja vähensi väkeään eläkkeelle ja muutamia tylysti suoraan tien päälle.  Meidän yhteyshenkilömme Neleksellä katosi myös yllättäen. Oli ollut kuuleman mukaan puoli päivää aikaa tyhjentää työpöytä ja lähteä eläkkeelle.  Tilalle tuli nuori insinööri suoraan koulusta ja ilmoitti ensi töikseen, ettei hän ymmärrä näistä hommista mitään.  Kaveriksi pantiin toinen samanlainen eikä tilanne siitä parantunut. Tilasivat sitä mitä tuotanto pyysi ja aina liian myöhään ja aina liian vähän. Kalliiksi tuli.  Sitten vaihtui vuosikertaa vanhempi teknikko tuota postia hoitamaan ja sanoi melkein samat sanat eli toimittakaa samanlaisia eriä kuin ennenkin, mutta vuosimäärät on pilkottava kuukausille, jolloin valmistuserät pienenivät edelleen.  Minä veloitin pien’erien mukaiset hinnat. Vaadittu varaston arvo siis heillä pieneni, mutta osien hinta kaksin- tai  kolminkertaistui. Vaikeaa oli ymmärtää tuon lajin säästöjä millään laskutavalla, kun osat eivät vieneet tilaa nimeksikään edes varastossa.  Toimitin myös pariin kertaan uudet hinnastot pienenneille määrille ja pikatoimituksille.  Sitten tuli muutaman kuukauden tauko tilauksiin ja luulin jo homman loppuneen, kun tämä henkilö taas soitti. Hänen piti välillä kilpailuttaa muita alan yrityksiä ja ostaa niistä, mutta tuotannosta tuli kovasti huonoa palautetta.  Myös raaka-ainekulut enemmänkuin moninkertaistuivat noissa koitoksissa,  joten päättivät sitten tilata meiltä niinkuin ennenkin.  Neleksen tilaamissa prikoissa käytettiin Stelliittilevyä (25 – 33 % kromia, 5 – 20 % volframia, 20 – 55 % kobolttia), joka maksoi keskimäärin 6000mk/m2 (1600€/m2) tai 600mk/kg (160€/kg). Kämmenen kokoinen pala maksoi 60mk(16€) ja sen kokoisen prikan leikkaus 10mk (2,7€). Kun leikkasimme prikkoja niinkuin hellanrenkaita sisäkkäin, niin säästö oli melkoinen materiaalissa.  Kaikki pienemmät kun olivat ilmaisia materiaalin suhteen. Menetelmä vaati tosin jonkin verran erikoisosaamista eikä sopinut useimpien kilpailijoittemme koneilla tehtäväksi.

  Työt alkoivat lisääntyä loppuvuotta kohden taas merkittävästi ja koneita käytettiin kahdessa vuorossa. Helsingin rautatieaseman 1-vaiheen kävelykatokseen teimme 10mm:n RST:stä pienosia Kart Oy:lle, jonka ”asiamiehenä” meihin päin toimi ”Kaitsu”  RustWorks:sta. Toimitukset alkoivat jo v.-98 puolella.
Marraskuulla piti muutamalle työntekijälle anoa liitosta erityinen ylityötuntien ylityslupa 250-tunnista 330-tuntiin/vuosi.

  Ensimmäinen naispuolinen työharjoittelija oli kuluneena vuotena täyden kesän töissä ja pärjäsi poikaporukassa kuin ”hyvä jätkä” ainakin hentoisesta olemuksestaan huolimatta. Kuivalaisen Jaana oli selvä piristys hallin ankeassa ympäristössä kaikin puolin. Fiksu ja osaava harjoittelijaksi.  Hän oli myös koulussa tottunut poikaporukoihin ja antoi takaisin sanan sanasta ja välillä useammankin.  Jaana oli meillä myös seuraavan kesän v.2000.
Uusi, mutta pitkäaikainen työntekijä tuli Igor Pöllästä, joka Sergeyn tavoin oli nk. ”Koiviston paluumuuttajia” entisestä Neuvostoliitosta. Hyvä suomenkieli oli meille suositus ja entisen yrittäjän eli maanviljelijän statuksen havaitsin eduksi hänelle.

  Syksyllä tein merkittävän virhearvioinnin ottamalla tuotantopäällikön tehtävään  harjoittelijan työvoimakoulutuksen kautta.  Tämä DI- henkilö oli ollut tunnetussa metallialan tehtaassa johtajana ja odotukseni paperien ja haastattelun perusteella oli hyvinkin positiivinen.  En kuitenkaan osannut arvata etteivät hänen tietonsa pienyrityksen käytännön työstä olleet ”tältä planeetalta”. Palkanlaskenta, kustannuslaskenta, hinnoittelu, budjetinteko, nuo kaikki osoittautuivat aiheiksi, joista hänellä ei ollut mitään käytännön tietoa.  Edellisessä firmassa oli ollut joka tehtävään ”ammattihenkilö” eikä hänen ollut tarvinnut tietää niistä mitään. Tiemme erosivat harjoittelujakson päättyessä ja se oli hyvä molemmille osapuolille.

  Konehankintoja oli kuluneella vuodella vähän, mutta tulevalle oli jo hankinnassa toinen vesileikkuri ja 3D- laseri. Nyt hankittiin vain 2 tietokonetta yhteensä 25tmk ja Rofin Sinair- laserin roots- pumppu 16,5 tmk vaihto- osana.  Muuta factaa: Liikevaihto 6,26mmk, lainat 3,7mmk muut velat 1,3mmk, eli yhteensä 5mmk.  Varaston muutos 270tmk ja arvo 465tmk, voitto  390tmk. Korot edelleen 5-7%:n haarukassa.
  Henkilöstöä keskimäärin 12.

  Kirjoitti,  Heimo Kuukkanen