LLE  osa6, -98

Kiinteistö- ja konekauppoja 1998
Uusia asiakkaita tuli jatkuvasti nyt myös laserleikkauspuolelle.  Omalta osaltaan sitä auttoivat juuri nuo vesileikkaustyöt, koska pystyimme nyt palvelemaan monipuolisemmin asiakkaitamme. Monessa tapauksessa myös tarvittavat levykoot kasvoivat.  Se aiheutti työn hidastumista ja käsittelyvaikeuksia laserimme pienellä työalueella. Aloimme harkita isomman laserlaitteiston hankintaa jo alkuvuodesta.
Kolmivuorotyö ei houkuttanut varsinkaan ammattitaitoista väkeä, joten vaihtuvuus oli melko suurta, jos heitä saatiinkin. Myös jälkityöstössä oli vaihtuvuutta henkilökunnassa huomattavasti samasta syystä. Oli pari erikoisempaakin tapausta, kun juuri palkattu 30-kymppinen särmääjä tuli ensimmäisenä päivänä työhön ja opetin hänelle työhöntuloleimausta hallin tietokoneella.  Kaveri katseli hetken opetustani, käveli muutaman metrin pitkin käytävää ja takaisin. “En minä rupea näiden tietokoneitten kanssa pelaamaan”, hän sanoi sitten ja käveli ulos.  Toinen tuli myös särmärin työtä hakemaan, mutta nähtyään tietokoneohjatun koneen kääntyi takaisin. Yritin selittää, että näitä nämä nyt alkavat olla joka firmassa ja että opettelet vaan. Ei auttanut; “tuolla Tattarisuolla on ainakin vielä niitä vanhoja”.

Investoinnit olivat kuluneena vuotena taas varsin merkittävät.  Aivan vuoden alussa vuokranantajamme City-Paikoitus Oy ilmoitti nyt myyvänsä kiinteistön ja tiedustelivat olisinko vielä kiinnostunut siitä.  Olin tietysti ja kysyin siis alkajaisiksi mikä olisi lopullinen pyyntinne.  2,2mmk oli lukema ja “se on tiukka hinta”.  Selvitin sitten pienessä paniikissa naapurustossa tehtyjä kauppoja joita ei lopulta löytynyt kuin yksi, mutta hyvä sekin, sillä arvelin tuolla tiedolla saavani hintapyynnön alennettua kohtuulliseksi.
Kävin pankissa taas neuvotteluja ja perustelin hankinnan pariltakin kannalta:  “Tarvitsemme aivan näinä päivinä lisää tilaa ja muutto lähellekin maksaisi parin vuoden vuokrat”.  Tein myös aiemman tapani mukaan heille laskelmavaihtoehdot molemmista ja yhtäkkiä se olikin pankille helppo ratkaisu. Edellisvuoden hyvä tulos paransi myös neuvotteluasemaani.  Sain lainapäätöksen 2,1mmk:aan asti.  Tarjosin myyjille tasan 2mmk ensin faxilla ja sitten heti perään puhelimessa ja toisessa päässä oli hetken hiljaista: “ei se varmaan riitä, mutta neuvottelemme”, sanoi sihteeri  Kerroin naapurissa myydystä hallista ja sen hinnasta. Sihteeri lupasi välittää tiedon. Loppurutistus tapahtui myös puhelimitse 13.1.  Hpj.O.Rautio itse tuli puhelimeen ja ilmoitti myös yks’kantaan, ettei hän saa näin alhaista hintaa läpi hallituksessa. Kerroin uudelleen tietoni toteutuneen kaupan hintatasosta naapurissa ja että en saa lainaakaan pyytämääni enempää. “Ainakin leimavero teidän pitää maksaa”, hän sanoi, mutta tuosta tinkimisestä innostuneena kiristin sen puoleen eli 40tmk:aan. Kaupat tuli, mutta nyt oli myyjällä jo kiire.  Kaupat piti tehdä heti eli 23.1. ja sain tingittyä heidät tilaamaan ja toimittamaan tarvittavat haltijavelkakirjat pankkiin, tosin meidän laskuumme. Käsiraha 20tmk piti olla tilillä 16.1. ja loput 23.1. Aikataulu ei kuitenkaan sopinut pankille ja sain lisäaikaa loppusuoritukselle 2.3. asti  Kirjalliseen esisopimukseen vaadin myös, että City-Paikoitus irtisanoo yläkerran vuokralaisen, jonka kanssa olimme hieman huonoissa puheväleissä.
RofinSinair- laserimme kanssa meillä oli levynpaksuuksissa käytännön raja n.10mm:ssä, mutta jos jouduimme leikkaamaan heikkolaatuisempia teräksiä, niin tuokin paksuus oli liikaa, että leikkausnopeus olisi ollut taloudellisesti järkevä laadun lisäksi.  Kerran sitten saimme “jäännöserän” 10mm:n terästä Kontinosta, joka levy leikkaantui kuin “tyhjää vaan”.  Soitin heti myyjälle ja tivasin, mitä levyä se oli ollut ja onko vielä. Ei ollut enää ja oli tullut Norjasta.  Puolta vuotta myöhemmin osui taas kohdalle erä samaa laatua ja soitin taas myyjälle, tällä kertaa Aspoon. Erä oli tullut heille Belgiasta, mutta hän ei tiennyt siitä muuta. Sitten sattui silmiimme himmeä painatus levyn pinnassa “Rautaruukki”ja joku tyyppinumerokin. Soitin uudelleen Aspoon ja kysyin tuosta tyyppimerkinnästä. Se ei sanonut heille mitään. Sitten soitin Rautaruukin myyntipäällikölle, jonka tunsin MET:n toimialaryhmästä.  Hän kertoi levytyypin menevän pääasiassa Saksan markkinoille ja että Suomessa sillä ei ole kysyntää.  Kerroin, että kyllä sillä olisi, jos vain olisimme tienneet moista olevan tarjolla. Hän lupasi ottaa asian esille heillä.  Patistin myös Aspon ja Kontinon myyjiä tilaamaan levyä varastoihinsa ja tarjoamaan sitä kotimaisille laserleikkaajille. Niin tapahtui ja Rautaruukin “Laserlevy” rantautui myös kotimaahansa muutamassa kuukaudessa.
Varaston arvo kasvoi raaka-ainevalikoiman kasvaessa lähinnä vesileikkauksen tarpeisiin.  Suurin osa konehankinnoista keskittyi loppuvuoteen ja alkupäässä oli tuon 6 vuotta vanhan laserin leasinglunastus rahoitusyhtiöltä 15tmk. Tuosta GVD-rahoituksesta kävi myös rahoituspäällikkö tuomassa pullon kallista punaviiniä lahjaksi “hyvin hoidetulta leasingajalta”. Niitä ei kertomansa mukaan ole montaa tarvinnut jakaa. Myös Osuuspankki Itäkeskus johtajansa persoonassa kävi samoissa merkeissä. Mukavia pankkimiehiä kerrankin.
Loppuvuodesta asennettiin  vapautuneeseen hallitilaan 5 vuotta käytetty, mutta täyskorjattu  saksalaisen SLS Scönwälder Laser Servicen myymä ja toimittama Trumpf-laseri 1,5m x 3,0m:n työalueella ja vaihtopöydällä. Tehoa 1,5kW Hintaa oli 1,2mmk. Jälkeenpäin todettiin, että täyskorjaus oli ilmeisesti koskenut lähinnä vain itse laserin tehoyksikköä, sillä muualla riitti korjaamista. Heti asennuksen alkaessa todettiin myös, että laite tarvitsee paljon enemmän ja paljon parempilaatuista paineilmaa kun mitä meillä oli käytössämme, joten hankittavaksi tuli  kiireellä Tamrockin 1,1m3:n ruuvikompressori 33tmk.  Onneksi yksi oli heillä valmiina varastossa joidenkin messujen jäljiltä.  Samoihin aikoihin hankimme käytetyn Daly- merkkisen  laserkaivertimen, jolla pääsimme merkkaamaan joidenkin asiakkaitten töitä heidän merkinnöillään.
Konsulttiakin taas käytettiin eikä palkkio mennyt hukkaan, sillä saimme päivitettyä laatukäsikirjan asianmukaiseen kuntoon ja moni asia aukesi uudessa valossa koko henkilöstölle.  Rahaa paloi myös koneiden korjauksiin ja esimerkiksi Rofinin etäisyyden tunnistinpää kaikkineen maksoi 30tmk  ja kaikki konehankinnat yht. 1,5mmk.   Mainontaan ja markkinointiin meni 50tmk, konsultin palkkioon 120tmk ja varaston arvo kohosi 92tmk:lla 195tmk:aan.
Lainoja 2,9 milj.mk ja muita velkoja 750.000mk ja lainojen korot ja kulut 200tmk eli n.7%. Tuon aikaisten lainojen korot pyörivät 5-7 prosentissa ja koneitten leasing- korot yleensä siinä yläpäässä.
Henkilöstöä oli 11  ja  voittoa kertyi 240tmk

Kirjoitti,  Heimo Kuukkanen
Viimeksi päivitetty 21.04.2019 13:00

Yhteensä 1300m2 teollisuushallia toimistoineen. Kuva v.uodelta 1999. Vaatimattomat kuljetuspelit kuvassa: “Koppimopo” Suzuki-paku ja peräkärry  max. 500kg (teoriaa, teoriaa, pahimmillaan ainakin tonni päällä ja jouset pohjassa)