Talon tiilirungon murtuma
Ostaessamme 2000-luvun taitteessa 70-luvun omakotitalon, oli sen hinnassa huomioitu mm. maan painumisesta johtuvat tiilirungon murtumat. Pahin murtumakohta oli uuden ja vanhan osan liitoksessa, jossa oli tehty sekä suunnittelu-, hyväksymisprosessi- että rakennusvalvontavirheet nipussa mikä tuntuu olevan “maan tapa” vieläkin. Uusi, paalutettu osa, oli rakennettu osittain vanhan maavaraisen päälle ja varaan. Vanhassa oli jo painumaa kirjattu pariinkin otteeseen tuon ensimmäisen 10-vuoden aikana, mutta silti suunnittelija suunnitteli uuden osan toisen kerroksen tiiliseinineen vanhan rungon varaan. Painumaa syntyi pääasiassa maaperän kosteuden vaihtelujen seurauksena keväin-syksyin n.0,5-1mm/vuosi, koska rakennuspohja oli savea ja kaupungin hulevesiviemäröinti oli salaojien yläpuolella se olisi vaatinut jatkuvaa pumppausta ympäri talon. Lisäksi kaupunki oli hulevesiviemäröinnin tehtyään sallinut oikealla tasolla olleiden avo-ojien täytön umpeen. Tonttien rakennuskannan tiivistyessä myös ojien pinta-ala otettiin käyttöön eli umpeen vaan ilman putkituksia. Painuvaa vanhaa paaluttamatonta osaa talossa on n.250m2.
Reilut 10-vuotta ehdimme asua ennenkuin murtuma alkoi hermostuttaa ja lähetin oheiset kuvat H:gin kaupungin rakennusvirastoon kysyäkseni, miten toimin ennenkuin seinä kaatuu päälle. Ohjeet tulivat nopeasti: Z-lupa haettava ja korjaus pätevän valvojan valvonnassa. Purkamisen saa aloittaa heti.
Päätin heti, että tiiliseinä puretaan kokonaan niiltä osin, kun se on vanhan osan kuormana ja uusi seinä tehdään kokonaan puusta. Vain yhden takaseinän murentuneen ikkunanpielen muurasin uudestaan vanhoilla tiilillä ulkonäön vuoksi. Energiasäästöjäkin saimme, sillä tiiliverhoilun sijaan saimme reilun vuorivillaeristeen sen tilalle.
Työjärjestyksenä meillä oli, että sitä mukaan, kun puretaan, seinä myös suojataan tai tehdään valmiiksi. Yhtään kastumiselle arkaa kohtaa ei jätetty suojaamatta. Tosiasiassa kesän mittaan Z-luvan saanti kesti ja kesti, joten seinät oli jo maalattukin ennenkuin lupa lopulta tipahti postilaatikkoon juuri ennen syyssateita.
Valvoja poikkesi pari kertaa projektin kestäessä ja teki loppukatselmuksenkin huomautuksitta. Erilaisia ehdotuksia ja muita tai huomiota hän teki noilla käynneillään ja ihan hyvä niin vaikka meillä omasta takaa oli myös kokemusta Jari poikamme kanssa ihan kohtuullisesti.
Koko seinä oli poikki ikkunan vierestä katolle asti
Tässä mittakaavaa tilanteesta eli painumaa n.40mm. Noin 1mm/vuosi.
Tässä kuvassa on jo leka ja porakone valmiina.
Tässä kuvassa mittakaavaa seinän suunnasta ulos “pursuavista” tiilistä.
Eristeissäkin ja niiden asennuksessa olisi ollut huomauttamista jo rakentamisvaiheessa. Tuo “päällekaatuminen” oli jo lähellä, sillä purettaessa selvisi, että osa tiiliseinän tukilangoista oli kiinni vain eristevilloissa toisesta päästään. Villanpalatkin oli tungettu vähän sinne tänne näytteeksi. Kelvottomia olivat siis muuraritkin siinä missä eristäjätkin.
Tässä purkutyö on edennyt jo 2/3-osaan. Takaseinä on jo ummessa.
Mineraalivillaa tiilen sijaan ja uudet tuulensuojat päälle ja vielä rimoitus pintalaudoitukselle.
Tässä kuvassa viimeistelemme julkisivua. Molemmille puolille saimme samalla ikkunat, sillä tuo yläkerta oli vain yhden pienen kattoikkunan valaisema päivänvalolla ja hätäpoistumisteitä ei ollut lainkaan! Nyt on: Ikkunasta pääsee vanhan puolen katolle turvallisesti ja sieltä on palotikkaat talon takaosassa.
Kaikki käyttämämme työkalut ja koneet saimme kätevästi ja edullisesti: https://www.kivilinna.com
Pintamaalia vaille valmis. Maalausta helpotti valmiiksi pohjamaalatut seinäpaneelit. Laudoitus vietiin yli koko julkisivun ihan vain ulkonäkösyistä. Väriksi valikoitui tiilenkeltainen öljymaali. Kuvassa vielä valmiiksi pohjamaalatut laudat.
Kirjoitteli ja rakenteli Heimo Kuukkanen ja Jari Kuukkanen