Lakkoiluvuosi 1986 

  Kotimaiset lakkoilut sotkivat taas totaalisesti taloutemme muuten hyvistä lähtökohdista huolimatta. Toinen maailman laajuinen päänsärky tuli myös meille öljyn hinnan romahduksesta.

  Jossain Ryttylän nurkilla raskaassa peltilastissa ojaan päätynyt Toyota Dyna pakettiautomme korvattiin olosuhteitten pakosta ja tilalle saatiin 30.000 mk:n välirahalla Mitsubishi Canter.  Siinäkin oli hentoiset pakun jouset, johon käynti Vallilan Takomolla Helsingissä auttoi kovasti uusien kuorma-auton jousien muodossa.  Todellinen kantavuus kasvoi 5-6 tonniin papereissa lukevan yhden tonnin sijasta.  Moottorin teho ei tietenkään parantunut, joten pitkässä jyrkähkössä ylämäessä piti hakea kakkosta tai ykköstä silmään kuuden tonnin kuormalla. Riski sakoista ylikuormalla oli melko olematon, sillä vain kerran aamuyöstä Hyvinkään seutuvilla poliisi pysäytti minut tuon vanhan Toyota Dynan kanssa ja kyseli paperien lisäksi kuorman painoa.  Arvelin olevan sopivasti, mutta vinosti hymyilevä naiskonstaapeli sanoi roiskeläppien roikkuvan vähän turhan alhaalla. ”Mutta mene nyt, kun ei tullut puntaria mukaan”.

  Toinen päälle kaatunut hankinta oli uusi levyleikkuri. Pitkin kevättä meillä ”ramppasi”  konekauppias Yonemoto Amadalta, sillä olimme selvästi paremman ja suurempitehoisen leikkurin tarpeessa.  Hän sai vakuutetuksi minut markkinoitten kalleimman leikkurin  paremmuudesta ja niin tuli syksyllä kolmen metrin epäkesko-Amada taloon öljyä vuotavan Safanin tilalle.  No, se Amada oli tosi hyvä leikkuri kaikin puolin. Tarkka ja nopea. hinta 441.123mk.  Siihen piti tosin heti alkuun ostaa myös pitkät etuvasteet 8000mk:lla.  Uutta leikkuria ihmettelivät myös monet asiakkaamme ja eräs usein toistuva kysymys oli, että ”kuinka paksua levyä tuo kuuden millin kone oikein pystyykään leikkaamaan”. Vastasimme sen pystyvän ainakin kuuteen milliin ja koska se on tarkkuusleikkuri ja jos sellaisena aioimme sen pitää niin emme leikkaa paksumpia.  Tosiasiassa ainakin 10mm:n lattarautaa pätkimme työalueen reunalla ilman ongelmia. Konehan leikkasi alle sekunnissa tuon kolmen metrin matkan, joten oli aivan yhden tekevää missä kohden työaluetta leikkaus tapahtui.  Sitä käytettiin hyväksi monesti siten, että pitkien sarjojen väliin aseteltiin joku lyhyempi erä toiseen kohtaan petiä eikä tarvinnut tuon pitkän sarjan asetuksiin koskea.  Samoilla terävälyksillä leikattiin kolmen millin teräslevyä ja 0,3mm:n heijastinalumiinia ongelmitta.
  Merkittävimmät valaisintoimitukset alkoivat myös tänä vuonna eli  Jamburg-kaasukylät 1 ja 2, Siperiassa. Toimitukset jakautuivat vuosille 1986 – 1987.  Kyllä niitä sinne menikin, pitkälti toistakymmentätuhatta yhteensä.
Katteista tuon homman kohdalla ei juuri kannata mainita.  Tappelimme urakan sen ajan suurimpia toimittajia vastaan ja halvalla meni, mutta menkööt. Töitä saatiin kuitenkin porukalle ja palkatkin maksettua. Liikevaihtoa tuo Neuvostoliiton vienti kasvatti noin miljoonalla markalla.  Kilpailun kiristymisen suurin syy oli lienee öljyn hinnan romahdus joka aiheutti sen, että vienti itäisiin öljymaihin hävisi lähes totaalisesti.

  Fresta Oy:n myynti-insinööri, Nummen Pertti, perusti parin kaverinsa kanssa tuohon muutaman kilometrin päähän sähkökeskuksia valmistavan yrityksen nimellä N-Kojeistot Oy.  Parasta asiassa oli, että teettivät meillä keskusten kaapit, kotelot ja muut levyosat.  Myös 10×50-millisten kuparikiskojen taivutukset teimme heille. Varastoitavaksi tuli 1,5mm:n kuviollista stucko- alumiinilevyä runsaasti.

  Alkukesästä, kun Wiedeman Centrum- levytyökeskuksen takuuaika oli umpeutumassa, siinä ilmeni ilkeä vika: vähänkin paksumpaa materiaalia tai isoilla työkaluilla lävistettäessä se sammui totaalisesti.  Uudelleenkäynnistys onnistui kuitenkin, mutta sama toistui, kun reilummin tärähti.  Ei auttanut kuin soittaa Aspoon ja pyytää huoltomiehet paikalle. Pari-kolme päivää meni kahdelta mieheltä ja vika paikoitettiin äitikorttiin, jonka toimitus kestäisi pari- kolme viikkoa plus asennuspäivä päälle. Lisäksi oli riski, että takuuajan mentyä muutaman päivän yli, joutuisin maksamaan siitä reilut 12.000mk plus nämä korjauskulut. Sanoin huoltomiehille heidän lähtöä tehdessään, että älkää ihan vielä tilatko sitä äitikorttia, ilmoitan maanantaina.
  Illalla, talon hiljennyttyä entisen TV-huoltomiehen vaistoni heräsivät ja päätin irrottaa tuon äitilevyn ja katsoa mitä se on syönyt.  Ei tuo aivan outo kapistus ollut, vaikka en TV-huoltomiesaikanani tietokoneita korjaillutkaan.  Aikani vahvalla suurennuslasilla kytkentöjä seurattuani löysin neljät selvät kylmäjuotokset erään sormenpään kokoisen IC-piirin liittimistä. Alle millin kokoiset juotokset olisivat palaneet piloille parin sadan watin juottimellani, joten kiersin sen päähän 2mm paksua kuparilankaa ja juotin sillä langan kärjellä nuo vialliset kohdat.  Iltayöstä asensin kortin paikalleen ja paukuttelin edellispäivänä kesken jääneen pellin valmiiksi.  Ei katkoksia.  Aamulla maanantaina soitin heti Aspoon ja kerroin, ettei äitikorttia tarvitse tilata eikä laskuakaan lähettää, sillä arvelin vian olleen nk. tehtaan valmistusvika. Varmuudeksi olin videolle kuvannut nuo vikapaikat ennen ja jälkeen korjailuni.  Ei tullut laskua. Hyvä, koska siitä rahasta oli nyt kovasti puutetta ilmankin.  Ruottisen Veijo kertoi hänen luonaan Kiteellä käydessämme v.2022, että nuo Aspon huoltomiehet olivat vuosia myöhemmin vielä muistelleet tuota tapausta. Oli se kuuleman mukaan ollut aika erikoinen tapaus, kun heidän ammattimiestensä kolmen päivän työn jäljiltä asiakas itse korjaa koneensa.

  Nokia alkoi kuluvana vuonna ostaa myös muita levyosia MikroMikkoihin ja muutamana perjantai-iltana viiden maissa soitti sitten ostopäällikkö Nokian Kilon tehtaalta ja sanoi tarvitsevansa 1000kpl eräitä pronssijousia tietokoneitten valmistuslinjalle maanantaiksi klo 7.00.  Kyselin epäuskoisena, että ”tiedätkö mikä päivä on ja mitä kello on?  Koko porukka on kodeissaan omissa askareissaan ja osa pojista jo päissäänkin. Ylityötkin alkavat olla osaajilla tapissa. Olen ainoa täällä”.  ”Enhän minä hintaa kysynytkään, vaan että osat pitää olla maanantaina klo 7.00 linjalla”, sanaili tuo ostaja. ”Älä vaan kysykkään” sanoin, ”täällä puhelimessa on talon kallein mies ja joudun itse ne tekemään. Joudun myös selittämään vaimolleni, miksen tule vielä tänäänkään kotiin”.   Hän sai osansa tuotantolinjalle ja melkoisen laskunkin.  Eikä valittanut, mutisi kyllä jotain jostain ”rasvaisesta”.  Tosiasiassa laskin kerran näihin aikoihin, että jakamalla kuukausipalkkani tehdyillä työtunneilla olin tosiasiassa talon halvin henkilö tuntipalkaksi muunnettuna.

  Noista yötöistä johtui myös eräs episodi joka käynnisti Janavalon myynti- ajatukseni:  Olin taas kerran iltayöstä matkalla kotiin Helsinkiin, kun pitkän suoran päässä Hyvinkään kohdilla näytti kuorma-auto tulevan takaperin vastaan. Hämmästelin moista hetken, kunnes ilmeisesti itsesuojeluvaisto heräsi vaikka en ehkä itse vielä sillä hetkellä.  Minulla oli yli 120km/h nopeutta ja kuorma-auto liikkeellä sillä kohtaa laillisella 60km/h vauhdilla.  Sain iskettyä jarrut pohjaan ja vältyin ajamasta lavan alle 60km/h vauhtierollamme. Olisin lyhentynyt kaulan yläpuolelta merkittävästi. Loppumatkan  mietin Janavalosta ja näistä pitkistä työmatkoista luopumista.

  Alla talous- ja lakkotilannetta hyvin kuvaava toimintakertomus:

  JANAVALO OY:n VUOSIKERTOMUS  1986 … on surullista luettavaa taas kerran:
”Kulunut vuosi budjetoitiin raskaan investointi- ja koulutusjakson jälkeen melko tulokselliseksi tilauskannan ja tehtyjen  kapasiteettivarausten  perusteella.   
  Alkuvuodessa valaisintuotantoa kohtasi vakavat vastoinkäymiset:
Öljynhinnan alenemisesta johtunut idänkaupan supistuminen siirsi  tilauskannastamme yli miljoonan  markan toimitukset vuoden päähän.  Näihin tilauksiin olimme jo varautuneet ja tilanneet materiaalit suurelta osin eikä esim. tuontieriä saatu enää peruutettua (mm. heijastinalumiinit Ranskasta).  Lakkoaalto osui myös alalle mitä raskaimmin: kuljetus ja virkamieslakot aiheuttivat kotimaisten tilausten peruutuksia ja siirtoja.  Niiden jälkeen alkanut ja pitkäksi muodostunut sähkömiesten lakko yhdessä romuttivat budjetoidusta myynnistä puolet ja aiheuttivat korko- ja muina kuluina usean sadan tuhannen menetykset.  Lomautettuna oli kymmenen työntekijää kahden viikon ajan.  Lääkkeeksi haettiin uusia asiakkaita ja töitä ohutlevy- alihankintaan, mikä taas syyskaudella ja loppuvuodesta aiheutti ruuhkaa ja ylitöitä pysäytettyjen valaisintoimitusten purkautuessa.

  Edellä mainitut seikat aiheuttivat suuria taloudellisia paineita yritykselle ja vaativat suuren osan yritysjohdon ajasta erilaisille rahoitusjärjestelyille pyörien pyörittämiseksi.  Myös lyhytaikaisen lainarahan korkea korko ostolaskujen ylipäiväkorkojen lisäksi rasitti enemmän kuin aikaisempina vuosina.  Siirtyneet toimitukset nostivat varastoarvoa huomattavasti edellisvuosia korkeammalle tasolle.  Ponnistelumme onnistuivat pankkimme, toimittajiemme ja asiakkaittemme myötävaikutuksella.  Kesäkuun epävirallisen välitaseen tappio n.300.000 mk saatiin kurottua kiinni loppuvuoden aikana.

  Vuoden aikana kasvanut ohutlevy- alihankinnan osuus on aiheuttanut paineita valaisinalihankinnan suuntaan tilojen käydessä riittämättömiksi.  Toistaiseksi olemme huonolla menestyksellä hakeneet laadun ja määrän suhteen toimituskykyistä alihankkijaa.  Muina vaihtoehtoina on harkittu valaisinvalmistuksen asteittaista lopettamista, lisätilan ja sen rahoitusmahdollisuuksien kartoittamista.

  Osakkaiden palkat olivat yhteensä 206.454,-  mk eikä osinkoa jaettu. Lopella 18.01.1987 Heimo Kuukkanen”.

  Faktaa: Liikevaihto 4.659.272,68 mk,  voitto 23.431,23 mk, varaston arvo 642.156,66 , oma pääoma -410 tmk ja henkilöstöä 29.
(Oma pääoma oli lähes vuosittain ”pakkasella” ja tilintarkastaja oli jo luopunut huomauttelemasta asiasta koska olimme ainoat omistajat vaimoni kanssa)

Kirjoitti,  Heimo Kuukkanen

jvosafankorj_hs_hk
Safan-leikkuria taas kerran korjaamassa Syrjäsen Hannu ja Kuukkasen Heimo

004
Huippukone; Amada epäkeskoleikkuri, täyssähköinen, epäkeskotekniikalla.  Ei vuotavaa hydrauliikkaa. Keskellä takana takavasteen ohjelmointikaappi. Keltaiset palkit ovat osa pitkää etuvastetta.  Leikkaaja saattaa olla Ari Rahikainen, korjatkaa, jos muistan väärin.

 

.032
Levytyökeskus WiedemanCentrum 1000 ja Koskisen Mikko v.-90  Taustalla punainen Amada-särmäri 2.5m 80t

Seija Tuhkanen ja Marja-Leena Laine kytkennässä. Olisivatko nuo valaisimet menossa Jamburg-kaasukyliin Siperiaan? En muista.

Viimeksi päivitetty 19.11.2020 16:59