Tervalo käynnistyy 1989
Jo 1988 puolella hain tuotantopäällikköä ja erittäin sopiva mies näytti löytyvänkin, mutta pahasti levällään olevien Airamin neuvottelujen vuoksi en Huopaisen Erkkiä uskaltanut palkata vielä. Erkkipä oli fiksu ja tarjoutui suoraan Airamille ja kaupat tuli. Johtaja Korkka sieltä soitteli, että tunnenko tällaisen Huopaisen ja sanoin tietäväni ja että olisin palkannutkin, jos tilanne olisi ollut toinen. Erkki siirtyi Janavaloon ”Airamin miehenä” ja tarkoituksena oli ”ajaa hänet sisään” taloon, koska minä olin lähdössä parin vuoden sisällä. Erkki oli hyvä valinta, sillä hänellä oli laaja metallialan tuntemus ja hyvät kontaktit.
Tervalon valaisinvalmistus aloitettiin 1.2.-89
Lopelta siirtyi tarvittava määrä henkilökuntaa Tervakoskelle ja käytännössä koko osaston työnvalvonta jäi Martta Rissasen vastuulle. Koko henkilöstö oli Janavalon kirjoissa, koska Tervalon rahoitusta ei oltu saatu kuntoon. Rissasen Toivo teki tarvittavia metallityövaiheita ja kiirepaikoissa myös kytki. Ari Pönkkä maalasi ja teki myös metallityövaiheita. Siellä oli kytkijöinä myös Anneli Seppänen ja Helena Säynäjoki. Aluksi pääosa valaisinten osista valmistettiin Lopella, mutta kaikki mahdollinen yritettiin vähän kerrallaan siirtää Tervaloon. Alkuvuodesta Tervalossa oli 2 henkilöä töissä ja lomien jälkeen jo 5.
Raimo Oila Keravalossa myi valaisimia melko suuriin vientiprojekteihin ja Airaminkin valaisinosaston myynti käynnistyi vähän yskien. Alkuvuodesta Airamilla tehty valaisinbudjetti oli 1,37milj.mk eli n.140tmk/kk, mutta siitä toteutui vain n.40tmk/kk. Keskimääräisinä kappalemäärinä puhuttiin siis noin 10.000 kappaleen vuosimäärästä ja yli 800 kpl/kk ja n.500kpl:een tuotantoerinä. Todellisuus oli synkkä myös noiden tilausmäärien suhteen sillä tilaukset toteutuivat 10-100kpl:een erinä, jolloin tuotantokustannukset olivat jo lähes protohinnoissa. Huvittavinta oli, että Airamin valaisinosaston päällikkö Homasen suurin huoli neuvotteluissa oli ollut, että pystyykö Janavalo aivan varmasti toimittamaan tuon 10.000 valaisinta vuodessa. Toinen ongelma syntyi siitä, että Airam ja Keravalo kilpailivat vielä samoista kaupoista, koska puhevälit eivät toimineet. Alunperin Airamin piti toimia tukkurina ja varastoida valaisintyyppejä, mutta kaupankäynnin kiristyttyä he siirtyivät projektimyyntiin kilpailemaan Keravalon kanssa.
Kirjelmöin ja puhuin kuukausipalavereissa useaan otteeseen näistä ongelmista, mutta tilanne tuntui vain huononevan. Lopulta tilanne paheni niin, että 26.3. Oilan Rami jätti eronpyyntönsä, mutta sain neuvoteltua eropäiväksi toukokuun viimeisen, koska hankalahko vientierä oli pahasti kesken suunnittelussa. Myös Janavalon työntekijöille tilanne alkoi näyttää pahalta ja lähtijöitä alkoi ilmaantua muitakin.
Kesä aikana hydraulinen valaisinrungon kertalävistys- työkalu vihdoin valmistui, mutta ei toiminut lukuisten valmistusvirheitten vuoksi. Saimme sen Laakson Pertin kanssa kuitenkin muutamilla virityksillä käyttökelpoiseksi, mutta valmistajan kanssa ajauduimme raastupaan kustannuksista. Raastuvanoikeuteen muistan tehneeni oikeuden jäsenille pienoismallin puristimen olennaisesta toiminnasta, koska he eivät voineet muuten tuota toimintaa ja sen puutteita ymmärtää. Ilmeisesti auttoi, koska saimme vaatimamme korvauksen.
1989 aikana tehtiin Suomessa 4%:n revalvaatio eli markan ulkoisen arvon korotus. Se hermostutti melkoisesti taas markkinoita kotimaassa, mutta viennissä se ei vielä näkynyt. En muista minkä tukkurin välittämä oli vuoden suurin valaisinprojekti Neuvosto- Virolaiseen lihanjalostuskombinaattiin, Rakvereen, mutta kiire oli silläkin viime vaiheissaan. Olisiko ollut sama syy kuin monessa ennenkin, että rahaa tippui tavaratoimitusten mukaan eli valaisimilla rahoitettiin taas jotain muuta vientiyrityksen toimituserää.
Jossain välissä kevättä oli pari pientä törmäystä Huopaisen Erkin kanssa hänen tutustumisvaiheissaan taloon.
Ensimmäinen osui Ruottisen Veijon kohdalle, kun Erkki oli puuttunut hänen vastuullaan olevaan viikkoaikatauluun. Oli taidettu sanoa pari pahaa sanaakin, koska Veka tuli kuin myrskyn merkkinä toimistooni ja sanoi, että ”mitä minä saan tuolle Ekille sanoa, kun se sotkeutuu ja v-tuilee!”. Olin itse jossain paineisessa hommassa ja tokaisin Vekalle,. ”että sano sille haista v-ttu ja jos hän siihen jotain sanoo, niin käske tulla minulle valittamaan. Asiasta en kuullut sen jälkeen mitään, mutta tilanne näytti rauhoittuneen. Toinen tapaus koski urakkahintoja, kun Erkki oli selvittänyt Kallion Uskon palkkatietoja. Hän tuli luokseni ja tivasi hieman kiihtyneenä, että ”miten on mahdollista, että tuo hitsari tuossa urakassaan tienaa yli minun palkkani. Se on varmasti väärin laskettu”. Sanoin siihen, että ”siellä on viereinen hitsauskoppi vapaana, sopii koittaa pärjätä Unskille”. Kerroin myös, että olen itse kouluttanut kaikki muut talon TIG-hitsarit ja vain tälle Unskille en pärjää urakka-ajoissa. Erkki tyytyi selitykseen eikä siitäkään asiasta kummempaa kuulunut. Juuri tuo oli Erkin pitkä alan kokemuksen hyvä puoli, hän ymmärsi, kun selitettiin. Luonteensa mukaisesti lämpeni kyllä äkkiä, mutta lauhtui yhtä pian, kun tilanne selvisi. Ei tämä henkilökemioiden selvittely oikein tämän tapaiseen tarinaan kuuluisi, mutta tosiasiassa Erkistä puhuttiin talossa noihin aikoihin kovasti ja nämä sekä muutamat muut tapaukset jäivät monelle mieleen. Erittäin nopeasti Erkki pääsi sisään talon tapoihin ja alkoi ymmärtää, että porukka toisiaan osaa ja tekee melkein itsekseen. Se myös, että hallitsin talon kaikki mahdolliset työt, oli hänelle varmasti uutta. Se oli isosta firmasta tulleelle varmasti oudointa oivaltaa. Kesti myös pitkään ennekuin hän huomasi, että toimiston portaikkoon jätetyt sähkötyökalut merkinnällä ”rikki” eivät lähteneet sähkökorjaamoon tai romuksi, vaan minun työpöydälleni ja aamuksi takaisin tuotantoon. Samahan koski joitakin työstökoneita. Veka (Veijo Ruottinen) saattoi huikata kotiin lähtiessään, että ”pikkuprässi ei taas toimi ja aamulla tarvitaan”. Pikkuprässi tai joku muu vastaava toimi taas aamulla noin pääsääntöisesti. Minulla oli varastossa varaosia tai sitten lainasin toisesta joutilaammasta koneesta, kunnes saatiin uusi tilalle.
Tuo edellä mainittu hitsaustyöurakka oli Kavika Oy:n hiekanerotuskaivoja. Hinnoittelin sen kokoonpanohitsauksen kahdella eri hinnalla riippuen siitä, olivatko osat tehty Kavikassa vai meillä Janavalossa. Kavikan tuotantopäällikkö Mutanen soitti eräänä päivänä ja ihmetteli asiaa ääneen. Sanoin hänelle, että tule katsomaan pyttyjä, kun tulet loppuviikosta levykuormaa hakemaan. Hän tuli. Olin laittanut kaksi hitsaamatonta pyttyä lattialle vierekkäin ja Janavalon tekemästä ei läheltä katsomatta erottanut oliko se hitsattu vai ei, mutta Kavikan osista paistoi päivä läpi joka saumasta. Mutanen katsoi pyttyjä hetken ja tokaisi ettei hänellä oikeastaan mitään kysyttävää tuosta ollutkaan. Sillä asia oli selvitetty. Mutanen olikin pitkän linjan metallimies vaikka teknikoksi oli välillä lukenutkin.
Ruottisen Veijo muisti myös erään korjauskeikkani, jota itse en juuri muistanut. Salissa oli ison 100:n tonnin USSR- mallisen särmäyspuristimen ohjauskaappi syttynyt tuleen ja Veka mietti vierellä hetken, että sammuttaisiko vai antaisiko vain palaa, kun huonokuntoinenkin oli jo. Ei antanut, kun olisi voinut tulla oheisvahinkoja ympäristöön ja huonosti se umpirauta olisi palanutkin. Tuli sitten minulle sanomaan asiasta ja että tuskin kannattaa korjata, niin pahalta näytti ”konehuoneessa”. Illalla kuitenkin vilkaisin sitä sähkökaappia ja päätin putsata perusteellisesti, että näkisin vaurioiden määrän. Näytti siedettävältä ja kun löysin romuistani pari käypäistä kontaktoria pahimmin palaneiden tilalle, niin vaihdoin ne. Palaneita kaapeleita löytyi sitten sitäkin enemmän ja uusin niistä suurimman osan. Vekan mukaan olin käyttänyt jo jossain kohtaa peltiliuskaakin kaapelin korvikkeena, mutta en oikein usko … en kai minä sellaista tekisi? Aamuun mennessä sain särmärin kuitenkin kuntoon … Veijon harmiksi? No, paremman hinnan siitä saisi toimivana kuin romuna. Tosin sen suurin arvo oli varmasti raa’an raudan painossa jota sitä siinä oli kymmenen tonnia (10.000kg).
Faktaa: Liikevaihto 5.920.299,51 mk, voitto 33.785,92 mk, varaston arvo 899.316,77 , oma pääoma -442 tmk ja henkilöstöä 26. 1,5 miljoonan markan korilainan kurssivoitto oli nyt 74.651,84 ja korot 108.500, joten laina ei enää ”tuottanut” rahaa, vaan maksettiin 33.848,16 mk korkoa. Kaikkiaan lainoja ja muita velkoja oli tässä vaiheessa edelleen yli 3 miljoonaa mk ja lainojen korot yhteensä n.356.000mk.
Kirjoitti, Heimo Kuukkanen
Viimeksi päivitetty 18.11.2020 15:38
