Heimo-Vaijan tarinoita

  Laman oireita näkyvissä  1990

  Vuonna 1989 tapahtuneen markan revalvaation jälkeen alkoi 1990-luvun taloudellinen kriisi näkyä seuraavana vuonna myös teollisuustuotannon lievänä supistumisena.  Teollisuustuotannon pieneneminen johtui myös monesta muusta samanaikaisesta tekijästä: idänvienti tyrehtyi miltei kokonaan. Rakveren toimitustemme loppuja lähti alkuvuodesta aikataulun mukaan ja uusikin oli käynnistymässä Neuvostoliiton Chistopoliin, joka sijaitsee Uralin tällä puolen, Kazanin kaupungista kaakkoon.  Rakvere taas on Virossa noin 60 kilometriä Tallinnasta itäänpäin.  Chistopol oli löytämieni paperien mukaan Are Oy:n työ ainakin sähköasennusten osalta.  Se, kumpi projektin sai lopulta meille tehtäväksi, Keravalo vaiko Airam jäi minulta hieman epäselväksi.  Olisiko tämä projekti juuri se, mikä sai Oilan Ramin jättämään Airam- yhteistyön, koska hän voimakkaasti kritisoi Airamin puuttumista projektivientiin ja ennenkaikkea kilpailemasta samoista töistä.  Ramin irtisanouduttua jäi minun tehtäväkseni myös valaisinsuunnittelu siltä osin, kun tilaaja vaati muutoksia vakiotyyppeihin.  Rami oli käsittääkseni tarjonnut vakiotyypein tuon kaupan, mutta Airamin saatua sen, valaisimien tyypit oli muutettu osittain erikoisvalaisimiksi.  Kohteessa oli korkeat hallit ja valoa piti saada lattiatasoon ”halvalla”.
  Vähennettiin kaksiputkiset yksiputkisiksi ja toisen putken sijasta leveä voimakkaasti  alaspäin suuntaava heijastin. Myös vesitiiviisiin, kaksiputkisiin valaisimiin, piti tehdä samanlaiset, niin kutsutut syväsäteilevät heijastimet. Ins.tsto Majurinen oli suunnitellut ja VTT testannut, mutta tulos ei täyttänyt tilaajan vaatimuksia.  Rami ei suostunut enää suunnitelmia tekemään joten ”Airamin miehenä” se kaatui minun niskoilleni.  Onneksi oli Ramin kanssa öitä prototyyppien kanssa touhutessa jäänyt jotain päähän noista periaatteista ja rakentelin sitten malliheijastimet VTT:n testattavaksi. Kokeilin sitä tietysti ensin hallissa yöllä valaistusmittarin kanssa ja hyvältä näytti. Läpi meni VTT:llä, mutta ongelmia seurasi, kun selvisi, että valaisimet olisi pitänyt tehdä niiden alkuperäisten vakiotyyppien hinnoin.  ”Ei käy”, sanoin Airamin Homaselle ja tein hinnastot uusien tyyppien mukaan.  Jouduin tekemään vielä toisetkin hinnastot ja laskelmat, joista hänelle selvisi, miksi nämä erikoisvalaisimet maksavat enemmän kuin vakiot.  Minulle ei koskaan selvinnyt saivatko he lisähintaa asiakkaaltaan vai menikö lahjaksi.  Ilmeisesti Airamin myyjillä oli käsityksenä, että yksiputkinen on automaattisesti halvempi vaikka tilalle tulisi leveä erikoisheijastin. Ei kannattanut edes kysyä ennen kaupan tekoa, eihän?  Eihän se työ tehtaassa mitään maksa!  15 eriasteista ja -suuntaista kanttausta oli noissa heijastimissa per kappale. Työmäärä oli noin nelinkertainen vakioon verrattuna ja hyvin paljon tarkempaakin. Kaiken kaikkiaan Chistopoliin toimitettiin 38 kollia joissa oli yhteensä 2483 kpl valaisimia. Keskimäärin kollissa oli 70 valaisinta. Kollit painoivat hieman alle 300 kg ja olivat mitoiltaan P170 x L115 x K115 cm.

  WIKIPEDIA kertoo:  Tšistopol eli Çístay on kaupunki Tatarstanin kaakkoisosassa Kamajoen varrella, 114 kilometriä pääkaupungista Kazanista itään. Tšistopol on Tšistopolin piirin hallinnollinen keskus, mutta ei silti kuulu sen piiriin vaan muodostaa oman hallintoyksikkönsä. Noin 2000km Helsingistä kaakkoon.  Ei päästy käymään.

  Kevään lopulla soitteli kunnansihteeri Voitto Saraneva ja sanoi huomanneensa, että: ”Janavalon pihassa seisoo vielä se väliaikaiseksi taukotuvaksi merkitty mökki.  Se pitäisi nyt sieltä poistaa, mutta nyt se on hallin kaupan mukaan kunnan omaisuutta.  Mitä tehdään?”  Sanoin yrittäneeni sitä useampaankin otteeseen myydä, mutta aina on kaupat päättyneet sen liian korkeisiin kuljetuskustannuksiin. Hinnan alennuksetkaan eivät olleet auttaneet. Kerroin myös alkuperäisen ajatuksen olleen, että sen pienen 24m2:n taukotuvan olisin voinut ostaa isäni tontille Sipooseen, mutta tämä  56m2:n ”omakotitaloksi” muuntunut oli liian suuri ja vielä kallis kuljetettavakin. Saraneva sitten kysyi, ettenkö kuitenkin voisi sen lunastaa vaikka uuden mökin tarpeiksi ja purkaa pois.  Tingimme hetken hinnasta ja päädyimme 7000mk:aan.  Sitä mökkiä sitten Jari- poikani kanssa purettiin iltaisin ja pari viikonloppuakin, että saatiin kattopellit ja harjarakenteet ehjinä irti.  Seinistä sisältä piti lisäksi avata levyjä runsaasti, että saatiin pulttaukset näkyviin mökin halkaisemiseksi kuljetusosiksi.  Rekkafirman omistaja, joka oli luvannut kuljetuksen hoitaa, kävi katsomassa  etukäteen paikan päällä ja sanoi, että toinen puolisko on vielä katkaistava kertaalleen, koska auton Hiabin viiden tonnin tehot eivät riittäisi muuten toisessa päässä alaslaskuun.
  Mökki saatiin sitten lopulta onnellisesti Sipooseen ja lohkojen lasku alustalle sujui juuri ja juuri, sillä kuskin ennuste mökin painosta ja Hiabin tehosta oli todella arvostettavaa. Laitimmainen neljännespala mökkiä osui  juuri pilareilleen ennenkuin Hiabin varoventtiili petti parkaisten sydäntäsärkevästi.  Vain yksi kotikuusi ja yksi betonipilari katkesivat.
  Olin vaatrannut kannatuspilarit letkuvaa’alla mielestäni millilleen ja siksi jäin ihmettelemään, miksi mökin palat eivät osu kohdilleen. Pitkän tutkinnan jälkeen huomasin, että mökin perusta hallin pihalla oli ollut epätasainen ja siksi runkoa oli kiilailtu sieltä ja täältä rakennusvaiheessa.  Jouduin viettämään pari pitkää viikonloppua konttailemassa mökin alla, ryömimässä ja kiilailemassa sitä oikeaan tasoon, että sain lopulta kokoonpanopultit kiinni.
  Sirpa- vaimo olisi halunnut minua näkyvän myös kotosalla viikonloppuisin ja nyt näytti kuitenkin siltä, että loppukesä menisi mökkiä kootessa ja kunnostettaessa.  Mahdolliset sateetkin pelottivat vaikka jonkinlainen pressu katon paikan peittikin.  
  Janavalossa työtilanne oli kuitenkin kehittynyt sellaiseksi, että päätimme pistää ovet kiinni pariksi viikoksi. Tämä taas aiheutti muutamalle uudelle työntekijälle vaikeuksia, kun heidät piti lomauttaa tuoksi aikaa.  Kurkon Olli sitten vinkkasi, että eikös hän voisi tulla auttelemaan siinä mökin kasaamisessa,  kun on vähän rakennusalan miehiä valmiiksi.  Sehän sopi minulle ja saimmekin kahteen pekkaan melko ripeästi sen siedettävään kuntoon ennen lomapätkän loppua.  Ja saihan sitä aurinkoa siellä mökin katollakin melko runsaasti.

  Alkusyksystä oli jonain viikonloppuna Lopen torilla toritapahtuma johon toivottiin osallistujia Lopen Yrittäjistä vaikkapa vain kirpputorimyyntiin.  Innostuimme Sirpan kanssa mahdollisuudesta vähentää kotinurkkiin kertynyttä kamaa ja niin parkkeerasimme ”Koppimopon” eli pienen Suzuki- pakettiaton myyntipaikalle. Mukana oli myös Satu- tyttäremme, joka oli tullut Janavaloon tuttuja tapaamaan ja torille myymään.

  Tässä ”osastomme”: Koppimopo ja innokkaat myyjät Sirpa ja Satu. Valitettavasti suurin osa kuormasta palasi takaisin Helsinkiin, mutta ihan hauskaa oli ja vielä kaunis päiväkin.  Tarkkasilmäisimmät huomannevat, että auton katolla on pari pylväsvalaisinta ja sivuoven kohdalla pari perusrunkoa ja kaksi valkoista postilaatikkoa. Tuo keltainen koppa niiden vieressä on Kone Oy:lle tehtyjä konesuojuksia.

  Syksyn lopulla alkoi lopullinen Janavalo- kaupan toteutusvaihe, jossa ensin kaikki ”konsernin” yhtiöt siirtyivät Airamille. Seuraava vaihe oli Tervalon myynti  Airamilta  Mäntsälän Metalli Oy:lle ja Idman Oy:lle.

  Jo keväällä ja kesällä oli MMO:lle tehty alihankintana keittiövalaisinten kokoonpanoa kytkentöineen ja sieltä oli jokaisen rekkakuorman mukana tullut mukana valaisinosaston työjohtajia katsomaan; miten oli mahdollista tehdä tuo työ meillä edullisemmin kuin heillä, hienoilla liukuhihnoillaan.  Hehän laskivat kokoonpanomme kustannuksiin myös tuon edestakaisen kuljetuksen osuuden.  Arvoitus ratkesi, kun oma Tervalon porukkamme pääsi excursiokäynnille MMO:n tehtaalle.  Palatessaan he vaativat virne suupielessä ja pilke silmäkulmassa ”ainakin 30% lisää palkkaa”, sillä he ovat kuuleman mukaan ”ainakin sen verran nopeampia, kuin Mäntsälän porukka hienoilla linjoillaan”. Tottahan se olikin, sillä ”meillä” työt tehtiin ennakoiden ja ilman joutoaikoja, joita näytti MMO:n linjoilla syntyvän linjan hitaimman lenkin mukaan.  Myös kaikki linjan häiriöt hidastivat koko linjan henkilöstöä ja siis tuotantoa.
  Varsinainen syy tuon työn saamiseksi oli kuitenkin siinä, että tuo 8000:n valaisimen tilaus tuli MMO:lle yllättäen Neuvostoliiton maasta kovasti jälkijunassa, koska he olivat jo ehtineet purkaa sen oman kokoonpanolinjansa.
  Vuoden lopulla Tervalo ja sen omaisuus siirtyi Idman Oy:n omistukseen ja kaikki kovalla työllä rakennetut laitteistot purettiin pois. Pääosa meni MMO:lle Mäntsälään ja loput romuksi.

  Vuoden 1991 tammikuun puolivälissä järjestimme ”lähtiäisiksi” 50-vuotisjuhlani parille päivälle eli asiakkaille ja henkilökunnalle.  Vähän oli jo haikeata,  mutta hyviin käsiin Janavalo jäi eli muutaman kiemuran jälkeen Huopaisen Erkin omistukseen.  Onnea jatkoonkin hänelle ja kaikille tutuille työntekijöille.

  Taloustaustoja tarinoille:

  Vuosina 1957 ja 1967 suoritettiin yli 30 prosentin devalvaatio. Vuosina 1977-1978 markka devalvoitiin kolme kertaa, 5-8 prosenttia kerrallaan, vajaan vuoden kuluessa välillä ja vielä kerran 1982. Vuonna 1989 tapahtuneen markan 4%:n  revalvaation jälkeen alkoi 1990-luvun taloudellinen kriisi näkyä seuraavana vuonna myös teollisuustuotannon lievänä supistumisena. Teollisuustuotannon pieneneminen johtui myös monesta muusta samanaikaisesta tekijästä: idänvienti tyrehtyi miltei kokonaan Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena ja samanaikaisesti länsivientikin supistui. Lisäksi kotimaiset investoinnit ja kulutus romahtivat. Vuonna 1991 teollisuuden tuotanto pieneni noin 9 prosenttia. 15.11.1991 tehtiin 14%  devalvaatio ja 1992 markka päästettiin lopullisesti kellumaan.  Vuoden 1991 pakkodevalvaation jälkeen vuoden 1992 kellutuksen seurauksena markka devalvoitui yhteensä noin 40 prosenttia suhteessa Saksan markkaan ja USA:n dollariin.  Kaikki nämä heiluttelut vaikuttivat kustannuksiin monin tavoin. Oli melkoista uhkapeliä hinnoitella tuotteita ja töitä vuodeksi eteenpäin, kun raaka-aineiden ja muiden tuontitarvikkeitten hinnat muuttuivat jatkuvasti. Raaka- aineklausuuli tarjouksessa oli arvossa arvaamattomassa.  Ulkomaiset luotot ja lainat kaatoivat tuhansia yrityksiä, mm. Airamin ja Radio-Mikron, näistä tarinoista tutuiksi tulleista.

  Vaikka talous oli kriisissä, 15.11.1991 tehdyn devalvaation seurauksena, Suomen vienti alkoi kasvaa erittäin nopeasti. Teollisuuden tuotannon kasvu alkoi uudelleen jo vuonna 1992, vaikka muut talouden sektorit kärsivät vielä pitkään laman seurauksista. Eräs tärkeä tekijä teollisuustuotannon kasvussa oli juuri viennin kasvu: vuoden 1991 jälkeen viennin osuus bruttokansantuotteesta kasvoi voimakkaasti ja oli vuonna 1997 jo noin 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuoden 1992 jälkeen teollisuustuotanto kasvoi erittäin nopeasti koko 1990-luvun ajan vuoteen 2000 asti. Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995 ja Euroopan talous- ja rahaliiton jäseneksi vuonna 1998, millä on ollut suuri vaikutus myös Suomen teollisuuden kehittymiseen, suorastaan pelastus, jos meiltä yrittäjiltä kysytään  … liian harvoin kysytään ja tyhmimmät vaativat eroa EU:sta ja vielä tyhmemmät markkaa takaisin.

  Tämänmoisissa oloissa Suomi, minä ja me, yritykseni Sähkö-Puoti ja Janavalo (myöhemmin Laserle Oy:kin), seikkailimme noina aikoina.  Tämän päivän Eurossa eläminen on suorastaan onnelaa monessa suhteessa, koroista puhumattakaan, sillä noihin aikoihin yritysten korot liikkuivat 7 – 18% välillä. Lyhytaikaisten vekselien vuosikorko saattoi olla kuluineen liki sata prosentteja ja niinhän se on nykyäänkin.  Asuntolainaa sai prosenttia – paria  halvemmalla.  Omakotitalomme hinta-arvio v.1989 oli vielä n.1 miljoona markkaa, mutta viisi vuotta myöhemmin saimme siitä enää 500- tuhatta.  Vuodessa parissa lama korjasi hintatason järkeväksi.  Harmitti se silti tietenkin vaikka yhtä edullisesti saimme uuden rivitalon pätkän.  Laserle Oy oli silloin alkutuskissaan ja siihen piti kaikki voimavaramme kohdistaa ja omakotitalon remontointi olisi ollut silloin jo liikaa … minullekin.

  Elokuussa 2023 tulin toimineeksi yrittäjänä 60- vuotta.  Enkä kadu päivääkään.  Sitä se ikä teettää…muisti heikkenee ja vain parhaat muistot jäävät lopulta jäljelle…toivon.

  Kirjoitti,  Heimo Kuukkanen