Airam astuu kuvioihin 1988

  Heti vuoden 1987 tilinpäätöksen raakaversion saatuani päätin yrittää uudelleen rahoittajaosakkaan hankkimista tai yrityksen myyntiä  ja  24.1.1988 sunnuntain Hesariin laitoin 2x40mm:n pikkuilmoituksen MYYDÄÄN LIIKEYRITYKSIÄ- osastoon.  Kehuin ja kerroin, mitä nyt tuohon tilaan mahtui ja vastauksia tuli yhteensä 13 kpl poste restante- osoitteeseeni Helsingin pääpostiin. Niistä puolet sain heti heittää roskiin, mutta loput olivat  yllättävän mielenkiintoisia.   
  Ensimmäiseksi yhteyden päätin ottaa Airam / Aitec Oy:öön, koska se vaikutti parhaalta Janavalo- konsernin kannalta eli myös valaisinvalmistus olisi heitä kiinnostavaa. Neuvottelut etenivät melko nopeasti ja nopeasti selvisi myös, että Airam tahtoi koko konsernimme Candelaa myöten oman aloittelevan valaisinosastonsa käyttöön. Candelan osto kaatui päällemme pakosta sen velkaantuessa Keravalolle lähes hallitsemattomasti, kun Oivan Rami ei ehtinyt myynti- ja suunnittelukiireiltään sitä vahtia.  Keravalon kohdalta Oilan Raimo oli kovasti myyntiä vastaan.  Yritin hänelle selittää tilannetta kannaltani, mutta ymmärsin myös Ramia, koska tuo firma ja sen valaisinmallisto olivat suurelta osin hänen luomuksiaan.  Samaan aikaan rakensimme Tervalon laitteistoa ja  painoimme ”päät märkinä” valaisintoimituksia sekä Frestan, että Keravalon välittämiin vientikohteisiin.
  Näihin aikoihin Rami kehitti myös erään aivan huipun erikoisvalaisimen Moskovan pääkirjaston varastoihin.  Sinne kun piti saada valoa 20-metrisille käytäville, mutta valo ei saanut osua kirjoihin eikä lämpöä juurikaan saanut muodostua. Vähän erikoista lamppua ja vielä erikoisempaa heijastinta virittelimme muutaman yökauden Janavalon hallissa ja ruokahuoneessa. Hyvä tuli ja kaupaksi meni. Hintakin asettui parempaan päähän vaikka ei se olisi saanut maksaa mitään tilaajan mielestä.  Tämän vuoden mittaan kehitimme Ramin kanssa myös muutaman muunkin uuden valaisintyypin. Työvaloksi 125W:n elohopealampun peltikoteloon, jossa oli iso kahva ja takaseinässä kunnon pidikkeet kaapelille, jota oli 5 metriä.  Toinen samantyyppinen oli kolmikulmainen valaisin 28W:n PL-lampulla. Kun sen pisti kantilleen, niin se kävi istuimesta tai jakkarasta jonka päälle sai isokin henkilö astua tai istua.  Elektro-Sähkön piti markkinoida molempia yksinmyyntioikeutta vastaan, mutta eivät tainneet mainostaa juuri lainkaan, vain esitteen tekivät.  Ainoaksi sarjaksi jäi 200kpl.
  Hurjin koitos oli 10,5m:n korkuinen työmaamasto ja sen valaisin, jossa oli pitkä ja leveä valokeila 400W:n suurpaine- natriumlampulla. AMO10 oli tyyppi. Kun pystytimme maston Janavalon pihaan eräänä iltayönä ja kytkimme virrat, niin koko kohdalla oleva pätkä Ojajoentietä ja pusikko koki valaistuksen.  Puut olivat tosin silloin paljon lyhempiä ja lyhyetkin lehdettömiä, mutta matkaa liki 100-metriä. Masto oli tuettu leveällä kolmijalalla ja vaijeriharuksin.  Ei sitäkään kovin montaa kappaletta saatu myydyksi, vaikka laadukas olikin.  Työtapamme oli sellainen, että Rami ideoi ja piirsi Keravalossa tai kotonaan ja tuli sitten Lopelle tekemään kanssani prototyyppiä.  Usein mitat muuttuivat tuossa vaiheessa paljonkin, kun piti saada edulliseksi ja helpommaksi valmistaa. Proton teko alkoi illalla, kun tehdas hiljeni ja koneet olivat vapaina. Huomenissa tahi ensi viikolla tehtiin sama uusiksi, jos muutettavaa tuli paljon.  Mielenkiintoisia tuotekehitysprojekteja, mutta palkoille noissa ei juuri päästy.

  Ruottisen Veijo muisteli myös näitä yötöitä joita osui usein myös hänen osalleen. Erästäkin kesälomaa vasten hän oli tehnyt monet yöt läpeensä ja oli aivan poikki loman kynnyksellä ja osti tarpeeseen pari pulloa viinaa, muuta se ei pysynyt yhtä ryyppyä pidempään sisällä.  Stressiä, sanoi lääkärikin, mutta onneksi oli loma edessä.

  Aitec:in Sarparanta kävi kevään mittaan muutaman kerran paikkoja ja papereita katsastamassa ja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Hän laati myös laskelmia Aitec:in oman tuotannon lisäämiseksi Janavalossa. Nuo suunnitelmat näyttivät minusta vähän ”ekonomi Rätymäisiltä”  eli  hieman yliampuvilta, mutta mitäpä minä tiesin heidän tarpeistaan.  Huhtikuussa tuli Airam-Aitecilta ensimmäinen kirjallinen tarjous jatkoneuvottelujen pohjaksi joita käytiin sitten pitkin kevättä käynnein ja faxein puolin ja toisin.
  Sarparannalta sain myös erikoisen tarjouksen, jonka vakuudeksi hän näytti Aitec’in varastossa n.20kpl erilaisia teollisuusrobotteja. Olivat kertyneet eri konepajoilta ”tilinpäätöshankintoina” ostettuina eikä sitten kukaan a.o. firmoissa osannut tai oppinut niitä käyttämään. Minua Sarparanta pyysi laittamaan ne käyttökuntoon ja tekemään niille käyttöohjeet. Oli kuullut jostain, että osaan korjata mitä vain, mutta ”tapeltuani” voiton levytyökeskuksemme ongelmista osasin kieltäytyä kohteliaasti vedoten tämän yrityskauppamme kiireisiin. Suosittelin palkkaamaan koulusta pari nuorta insinööriä tehtävään. En tiedä, miten kävi.

  Kesäkuun lopulla vantaalainen konsultointiyhtiö Melti teki kartoituksen tilanteestamme, mutta ei se sitä miksikään muuttanut.   Panivat paperille sen minkä minulta kyselivät ja vastailin. Se oli johonkin koulutustilaisuuteen liittyvä konsultointi eikä rahaakaan palanut sen enempää. Olipahan paperilla Airamille valmiina.  Muistelin samalla erästä aiempaa konsultointipyyntöäni, jossa edellisen ja hyvänkin raportin tuottanut konsultti ei halunnut ottaa yhteyttä pyynnöistäni huolimatta.  Soitin sitten eräänä iltana hänelle kotiin ja puhelimeen vastasi hieman nautiskellut konsulttimme.  Kysyin miksei hän vastaa soittopyyntöihini ja hän sanoi hetken mietittyään, että ”kuule, teillä siellä on kaikki ne helpot hommat tehtynä enkä mä jaksa niitä perusteellisia kellokallehommia enää.  Taidat itse osata ne paremmin”.  Niitä koetettiin sitten erään Riihimäkeläisen koulutuskeskuksen kautta ja jonkinlaista selvyyttäkin tuli, mutta lopputoteamus oli ettei merkittävää korjattavaa ollut työmenetelmissä tai -ajoissa.
  Tein syyskuussa Hackman Metoksen kanssa kaupat hyvähintaisista juustoleikkureista, aineena ruostumaton teräs.  Aivan ensin olin yhteydessä Mate&Punch:iin Amerikan maahan, joka valmisti hyvälaatuisia työkaluja nopeilla toimitusajoilla levytyökeskukseemme.  Kysyin faxissani minkälaisella työkalulla voisimme lävistää 3mm:n ruostumattomaan teräkseen 1,5mm:n reikiä ja 5-milliseen 3mm:n reikiä.  Illansuussa, kun amerikkalaiset aloittivat työpäivänsä, tuli vastaus hintoineen ja tilasin noita ihmevärkkejä yhden kumpaakin lajia ja pari terää varalle. Eivätkä olleet edes kalliita.  Noilla alkuperäisillä terillä lävistettiin useita tuhansia reikiä noihin paksuihin materiaaleihin ja varaterätkin jäivät käyttämättä.
  Terien toimitus tuli alle viikossa DHL:llä ja Transpointin kuski tuli viime hetkillä ennen viimeistä määräaikaa isolla perävaunullisella rekalla pihaan ja vaati heti tarkistamaan kellosta ja paperista, että hän oli ehtinyt ajoissa.  Koko rekassa ei ollut muuta tavaraa kuin tuo kahden nyrkin kokoinen nyssykkä ja ilmeisesti vain DHL:n sanktiouhat myöhästymisestä saivat tuon ihmeen aikaan.

  Tilausta työvaiheiksi purkaessani aloin aavistella kohtuullista projektin hallintaongelmaa. Se oli näyttänyt ihan selvältä sitä laskiessani, mutta huomasin tilauksen saatuani, että osia, reikiä ja reikäjakoja oli aivan ylen määrin vähän joka suuntaan. Se tarkoitti melkoista määrää CAD- ja CNC-ohjelmia sekä työläitä laskelmia ja aikataulutusta.  Niissä oli myös melkoinen määrä hitsausta ja viimeisen päälle tarkkaa hiomista – ruokatehtaaseen, kun olivat menossa.
  Kuin tilauksesta, halliin käveli päivänä muutamana Kurkon Olli / Olavi Kurko joka oli hiljan joutunut työttömäksi rakennusyhtiön konkurssissa.  Olli oli konkurssin jälkeen jäänyt selvittämään firman tilannetta konkurssipesän hallinnolle, mutta nyt oli sekin pesti ohi.  Hänen työnsuunnittelijan ammattinimikkeensä osui hyvin tähän saumaan ja sanoinkin, että tässä olisi yksi testiprojekti ja jos sen selvität, niin jatkopaikka on taattu.  Teimme Ollin kanssa kättäpäälle työsopimuksen ja siinä vaiheessa hän varoitteli, että ”pakko kai minun on varoittaa: minulta on kolme yritystä kaatunut alta melko peräkkäin. Uskallatko silti ottaa töihin?”  Uskalsin minä eikä tarvinnut katua. Hän kyseli myös tietysti palkastaan ja pienessä paineessa sanoin hänelle, että ilmoita Sirpalle palkkasi, mutta sano sellainen, että työsuhde jatkuu myös tämän projektin jälkeen. Olli aloitti 1.marraskuuta ja  loppuvuosi  menikin häneltä melko tarkkaan tuossa projektissa.  Tuossa vaiheessa oli vähän kytkettävää, joten kytkennässä oli vapaata kapasiteettia puolen millin pianolankojen pujottamiseksi noihin juustoleikkureihin, jotka olivat mitoiltaan metristä puoleentoista kanttiinsa.  Pianolankaa niihin pujoteltiin sentistä kahteen ruudukkoihin joissa oli tuota lankaa kaikkiaan 60-200:aan metriä. Raejuustoleikkureita olivat kuuleman mukaan. Tuo työ vaati tarkkuutta joka vaiheessaan, mutta niin Olli kuin koko muukin porukka selvisi siitä aivan yli odotuksieni. Aika-ajoin oli ahdasta yläkerran ruokasalissakin, kun juustoleikkureita oli pitkin ruokapöytiä vaiheissaan alakerran tilojen loputtua.
  Toimintakertomuksessa on pelkistettynä tuo Airamin mukaantulo ja sitä seuranneet rahoitusjärjestelyt. Tässä vaiheessa se antoi työrauhaa myyntiin ja tuotantoon.  Myös tavaran toimittajiin päin alkoi luottamus parantua, josta  seurasi ostohintojen aleneminen.  Myös melko korkeista viivästyskoroista pääsimme eroon.  Airamin myöntämän lainan korko oli siihen aikaan nähden tavattoman alhainen, vain 5 prosenttia. Normaalit lainakorot kun pyörivät 12-15%:ssa.

Lainojen vakuustilanne minulla alkoi olla myös melko tapissa, sillä olin joutunut jo pyytämään Lahjaäitini asunnon osakkeita avuksi 200-tuhannen edestä. Ennestään oli omakotitalomme vakuutena piipunhattua myöten, kesämökkimme Sipoossa sekä vanha halli Leppäkoskella. Myös kaikki Janavalon kiinteä ja irtain omaisuus oli vakuuksina eri lainoissa yrityskiinnityksenä. Hiki alkoi nousta otsalle.
________________________________________

  TOIMINTAKERTOMUS 1988  JANAVALO OY
  Yhtiön taloutta on koko kuluneen vuoden rasittanut hitaasti  käynnistyvä  Tervalo- projekti.  Valaisinkapasiteetti on otettu kokonaisuudessaan Lopen tehtaan tuotantoresursseista ja melko suuristakin vientieristä Neuvostoliittoon selvisimme hyvin sekä tuotannollisesti että taloudellisesti. Talous ei kuitenkaan  pitkällä  tähtäimellä näyttänyt nykyisten omistajien tai yhtiön resursseilla korjaantuvan suhteellisen suureksi kohonneen lainapääoman ja  korkokannan yhteisvaikutuksesta.  Tästä  syystä aloitimme alkuvuodesta neuvottelut  joiden  tarkoituksena oli  laajentaa  rahoitus ja / tai omistuspohjaa. Kontaktien tuloksena käynnistyivät syksyllä  optiosopimukseen johtaneet neuvottelut  Airam Oy:n ja Aitec Oy:n kanssa. Sopimus on kolmivuotinen ja sen alkuvaiheessa, v-89 alussa on Aitec Oy:l la tarkoituksena investoida valaisinvalmistukselta vapautuviin tiloihin fosfatointilaitos ja siirtää osa laitekotelovalmistuksestaan Haukiputaalta Janavaloon.   Airam Oy ostaa vastaperustetun valaisinosastonsa bulkkituotteet Janavalosta  ja Tervalosta.  Taloudenhoidon osalta saamme  Airam Oy:ltä sekä rahoitus- että hallinnollista tukea.  Ensimmäisinä konkreettisina toimina Janavalo Oy:n teollisuushalli myytiin loppuvuodesta Lopen kunnalle takaisinvuokrattavaksi Janavalo Oy:lle,  jolla  toimenpiteellä pienennettiin kokonaisvelkoja n. l,8:lla milj.markalla. Lisäksi Airam Oy myönsi 0,5 milj.mk:n lainat. Henkilökuntaa on ollut keskimäärin 26  henkilöä  joista 4 oli toimihenkilöä. Palkat olivat yhteensä 1.712.074  mk. Hallituksen  ja  toimitusjohtajan palkat  olivat  yhteensä mk. 211.175.
  Lopella 19.04.1989  Heimo Kuukkanen
________________________________

  15.1.1988 Tulostin taas seinälle organisaatiokaavion vastuualueineen, joka vahvisti voimassa olevan käytännön:
Hallitus: Sirpa ja Heimo Kuukkanen, Tj.Heimo Kuukkanen, konttoripääl. Sirpa Kuukkanen, (tuotantopäällikön paikka oli auki eli Vivolinin Matti oli lopettanut jo tuolloin). Puhelinkeskus ja levytyökeskusohjelmointi: Mirja Eronen / varalla Jorma Lehto. Työnjohto: Veijo Ruottinen / varalla Ari Nousiainen.
Osastoesimiehet: Metallityöt Ari Nousiainen / Usko Kallio. Kytkentä ja lähettämö: Martta Rissanen / Tiina Tolkkinen.  Osastovastaavat: Maalaamo: Sari Hiltunen / Jukka Rissanen.  Pistehitsaamo: Heli Valtonen,  Aila Kasanen. Mig/Tig-hitsaus: Usko Kallio / Jorma Lehto. Levynleikkaus: Pentti Halttunen / Ari Nousiainen. Levytyökeskus: Jorma Lehto / Mikko Koskinen. Työkaluhuolto: Usko Kallio. Höyrypesu: Raimo Ahola. Tehdaspalvelu ja kuljetukset: Jari Kuukkanen / Juha Piiroinen.  Luottamusmies: Sari Hiltunen.  Työsuojeluvaltuutettu: Usko Kallio.

  Tuossa kaaviossa oli lisäksi eritelty kuhunkin työtehtävään liittyvät asiat ja alueet. Esimiesnimikkeille oli myös kirjattu tulosvastuu.  Varamiesjärjestelmä helpotti monasti loma- ja sairaspoissaolo- tilanteissa, kun saattoi listalta katsoa, kenen puoleen kääntyä, jos vakituinen ei ollut paikalla.  Samoin lomalle lähtijä tiesi kenelle selvittää keskeneräisiä asioita.  Kaiken kaikkiaan hyvän henkilöstön ansiosta tuo toimi myös käytännössä enkä joutunut juuri noihin asioihin puuttumaan.
________________
. Faktaa: Liikevaihto 5.920.299,51 mk,  voitto 33.785,92 mk, varaston arvo 899.316,77 , oma pääoma -442 tmk ja henkilöstöä 26.  1,5 miljoonan markan korilainan kurssivoitto oli nyt 74.651,84 ja korot 108.500.  Kaikkiaan lainoja ja muita velkoja oli tässä vaiheessa edelleen yli 3 miljoonaa mk ja lainojen korot yhteensä edelleen n.500.000mk.  Vaihtovelkakirjalaina allekirjoitettiin 21.9.-88  296.000+200.000mk 5%:n korolla

Kirjoitti,  Heimo Kuukkanen

Viimeksi päivitetty 16.11.2020 17:12

Finncoilin tehtaan syväsäteilijät olivat Keravalon mallistoa
Useampi sata niitä oli noissa Finncoilin halleissa n.6m:n korkeudessa.
Työvalomainos: perinteinen halogeeni 300W:n  ja 28W:n PL-lamppu = uusinta uutta Keravalolta (ja Janavalolta)
Puistovalaisin 345, elohopehöyrylampulla HQL 80-125W, joka oli erittäin suosittu