Vuoden 1976 keväällä muuttivat Suikit, Huhtasuontie 10:n alkuperäisistä  asukkaista, etelän lämpöön Kanarialle.  Asunto jäi vuokrattavaksi ja kohta kuuluikin huhua, että siihen muuttaisi opettajapariskunta Saksasta pienen lapsen kanssa.
    Muuton määräpäivä koitti ja kääntöpaikalle ilmestyi ilmeisten uusien asukkaitten lisäksi täysperävaunullinen rekka.  Nuppi purettiin muuttomiesten toimesta melko ripeästi ja kuorma sisälsi kaikkea mahdollista normaalia kodin irtainta.  Nahkaliinat heiluivat meidän uteliaitten  naapurien ikkunoissa tiheään, kun näitä ulkomaan eläviä ihmettelimme.  Rekan perävaunu jäi sitten nupin ja etupään lähdettyä ympyrään ja uudet asukkaat kanniskelivat siitä pikkuhiljaa pienempää tavaraa asunnon varastoihin ja pääasiassa autotalliin, jonne ei sen jälkeen ollutkaan autolla enää mitään asiaa kuuteen vuoteen.
    Perhe oli saksalaisella perusteellisuudella selvittänyt eri tarvikkeitten ja ruoka-aineiden hinnat Suomessa ja varannut mukaansa kaiken sen säilyvän, mikä oli Saksassa selvästi halvempaa. Vauvan vaipoista viineihin oli näin varattu useammaksi vuodeksi varastoon.
    Pian selvisi, että hintaeroista huolimatta perhe oli jo valmiiksi asennoitunut todelliseksi Suomen ystäviksi ja  he aloittivat välittömästi syventävät suomenkielen opinnot heti saavuttuaan.  Sirpa leipoi heille tervetuliaisiksi pienen leipomuksen, kun  kävimme tervehtimässä heitä ja toivottamassa tervetulleeksi naapurustoon. Sirpalla oli myös muitakin syitä tutustua perheeseen, sillä antoihan tämä mahdollinen tuttavuus tilaisuuden päivittää keskikoulun aikaista saksankielen taitoa tai mitä siitä oli jäljellä.
    Ystävyyssuhde syntyi miltei välittömästi, sillä Fluchit olivat hyvin miellyttäviä ja huumorintajuisia.  Onnahtavasta kielipuolten suomen, saksan ja englanninsekaisesta keskustelusta riitti hymyn lisäksi nauruksi asti, kun jonkin tankkaamisen jälkeen selvisi, mitä tuli sanottua tai ymmärrettyä milloinkin.  Minunkin saksantaitoani selviteltiin ja totesin osaavani ainakin kolme sanaa saksaa eli “eine kleine meldaljong”.  En muista mistä laulusta lienevät, mutta muistelin sen tarkoittavan: yksi pieni koru ja niinhän se kuulemma sitten tarkoitti. Huomasin pian ymmärtäväni useita muitakin saksankielen sanoja, koska kaikki saksalaisvalmisteiset televisiot ja radiot toimittivat tekniset tiedot ja kytkentäkaaviot ainoastaan saksaksi, joten ne sanat oli sitten osattava, jos mieli laitteita korjata. Tärkein kuitenkin selvisi nopeasti eli Fluchit olivat tulleet Suomeen opettajiksi Helsingin Saksankieliseen kouluun.  Molemmat olivat fysiikan ja matematiikan lehtoreita ja isännän piti aloittaa lukukauden alusta vakinaisena ja rouvan myöhemmin tuntiopettajana.  Herrasväki oli siis jo vuoden alusta, heti Suomen pestin selvittyä, aloittaneet suomenkielen opintonsa ja nyt, tänne muutettuaan, jatkoivat entistä tiiviimmin. Rouva oppikin täysin kelvollisen suomenkielen alle vuodessa ja selvisi heti tultuaankin kaupoissa kaikesta tarpeellisesta. Hän oli myös tietoinen, että varsinkin vanhemmassa ikäluokassa oli yllättävän paljon saksankielen taitoisia ja hän osasi siis kysellä oikean ikäisiltä myyjiltä saksaksi, jos suomentaito loppui.
Perheellä oli siis jo tullessaan kaksivuotias Martin- poika ja rouva odotti uutta vauvaa. Helge- poika syntyikin vielä samana vuonna. Huhtasuontien kääntöympyrä ja Kuukkasten iso hiekkalaatikko sai pian uusia ystäviä, samoin tienpätkän pienimmät lapset uusia leikkikavereita.
    Muiden lasten tavoin myös Fluchienkin lapsilta jäi usein leikkikaluja kääntöympyrään ja meidän hiekkalaatikollemme. Hans Fluchin meille läksiäislahjaksi maalaamaan tauluun, joka kuvasi Huhtasuontie yhdeksikköä ja kymppiä, oli kuvattu Martinin punainen leikkiauto keskelle kääntöympyrää.

Mukavia naapureita muistellen kirjoitteli, Heimo Kuukkanen

P.S. Olemme vielä satunnaisessa kirjeenvaihdossa ja vierailemme toisissamme muutaman vuoden välein. Hans Fluch on sairastui vakavasti ja kävimme siksi Sirpan kanssa heitä 2013 katsomassa parin päivän ajan.  Hän kuoli 2019.  Terveisiä häneltä Suomeen ja Huhtasuontielle, silloisille naapureille. Helge ja Margit kävivät meillä  muutamana päivänä 2018. Helge Japanista asti.  He olivat meillä vieraina myös joulun 2019.

Elokuun lopulla 2015 Martin Fluch morsiamineen kutsui meidät häihinsä, jotka vietettiin Puolassa, morsiamen kotikylässä. Aivan mahtava kokemus meille, olimme kuin kunniavieraita “kaukaa Suomesta”. Nuorempien vieraitten kanssa saatoimme vaihtaa muutaman sanan englanniksi, mutta vanhempien kanssa vain elekielellä tai jonkun tulkatessa. Hauskaa oli silti tai siksikin.

hansin_maalaus

Tässä Hans Fluchin maalaama taulu Huhtasuontien Ysistä ja Kympistä, josta taiteilijan vapaudella on poistettu iso kuusi ja Ysin sauna häiritsemästä rinnakkaiseloa. Kääntöympyrässä näkyy Martinin auto “unohtuneena” siihen, kuten niin usein olikin.

 

martin_ania2015

Martinin ja Anian häät Puolassa 2015. Vasemmalla selin äiti Margit, keskellä Martin ja vierellä Ania. Anian takana Erik. Ania ja Martin ovat myös Suomen ystäviä ja vierailivat viimeksi käydessään myös mökillämme Sipoossa ja ihastuivat kovasti “erämaan rauhaan”  25km Helsingin keskustasta.

Viimeksi päivitetty 12.04.2021 11:41