Tyttö bussin sillalta Runoilijoitten rakkaustarinoissa morsio löydetään kuun sillalta, mutta meidän prosaistien tarinoissa hänet löydetään bussin takasillalta jossa ei siihen aikaan ollut yhtään istumapaikkaa. Se oli sitä aikaa jolloin nuoret eivät myöskään istuneet bussissa vaan istuimet olivat aikuisille, vaivaisille tai vanhuksille. Näin kävi minulle: Syksyllä 1959 osuin töihin mennessäni vahingossa aikaisempaan bussiin kuin millä tavallisesti…
Lahja-äitini kävi töissä ompelijana rouva Kurton ompelimossa ja heitti minut aina aamusta päivähoitoon mummolaan Kirstarille. Joskus kolmen neljän vanhasta eteenpäin, siis sodan loputtua, kuljin matkan yksin. Reitti kulki Läntisen Brahenkadun päähän, talon numero 12 ja silloisen Shellin bensa-aseman (nykyään Työläisäiti-puisto ja veistos) välistä, yli Sturenkadun, yli kallioiden, joilla nyt on kerrostalot ja sitten oltiin…
Tämä tarina kertoo ensimmäisistä “ sankariteoistani” joita pentuna piti tehdä vain näyttääkseen kavereille, että on “ kova kundi” ja joskus kenties hieman yllytyshullukin. Yllytykseksi yleensä riitti kaverin sanomana, että jotain tota ei sitten kukaan uskaltaisi tehdä. Erilainen nokittelu tai suoranaiset tappelut kuuluivat silloisen Hesan kaupunkiympäristön pihapiireissä, kortteleissa ja kaupunginosissa “ pelin henkeen” ihan niinkuin…
Näinä vuosina lapsilla oli leluja hyvin vähän nykyaikaan verrattuna ja jos oikein tosissaan vertaillaan, niin ei juuri mitään. Ne vähät lelut joita oli, pidettiin visusti sisätiloissa eikä viety ulos, koska ne olivat arvotavaraa. Oli myös aina mahdollisuus, että joku omii ne itselleen, kun silmä vähänkin vältti. Kyllä saatettiin ottaa ulos uusi leikkiauto tai uusi…
Vuoden -47 keväällä olivat Viljo-isä ja äiti saaneet ostaa kaupungilta valtion subventoiman rintamamiestontin kaukaa Helsingin liitosalueilta Vartiokylästä. Puotinkylän nimellä se taisi vielä silloin kulkea. Tontti oli turpeista peltoa, entistä merenpohjaa sanoivat, mutta multaa oli paksulti ja loppu hapanta suoturvetta. Pinta-alaa oli noin 1500m2 eli 30m x 50m. Alue oli ilmeisesti ollut joskus jossain viljelytarkoituksessa, ehkä…
Talven riemuja 1948, -49 Talvisiin leikkeihin kuuluivat Brahenkadulla mahtavien lumilinnojen rakentaminen. Lumiset talvet takasivat talonmiesten työllisyyden ja lumilinnojen raaka-aineen. Heti ensimmäisten suojasäiden tultua alkoi armoton lumipallojen pyöritys. Me pienimmät teimme pienempiä palloja varastoon ja isoja pyöritimme kaksi tai kolme lasta yhdessä. Isoimmat pojat, joita oli kolmesta viiteen mieheen, kokosivat aina varsinaisen, pihan yhteisen linnan…
Ihan pienestä pitäen olin kova poika hiihtämään ja varsinkin kilpailemaan. Silloinen hiihtosponsorini eli isäukko oli valmistanut sukseni aikuisten umpipuisista vanhoista risoista katkaisemalla niistä kärjet käyttööni. Niihin hän sitten oli kiinnittänyt nupinauloilla ja liimalla nahkaremmit siteiksi. Siihen lenkkiin sitten jalka työnnettiin ja hiihdettiin sitten sinne minne suksi kulloinkin vei. Jos oli sattumalta hyvä valmis latu,…
Olin jossain välissä 1948, seitsemän vanhana, Demarien Nuorten Kotkain harrastetoiminnassa muutaman kuukauden mukana ja siihen liittyy eräs kohdallani ikimuistoinen tapaus. Oli Vapun aikaa ja meille lapsosille annettiin kerhotyön tukemiseksi myyntiin jotain sinivuokko- rintamerkkejä. Muistini mukaan sadan merkin kartonki. Sainkin myytyä muutaman ja kolikoita kerääntyi taskun pohjalle. Harmi vaan, kun eivät olleet omia. Naapuritalon kaverit keksivät…
Oli jotain asiaa mummolaan. Isovanhemmat isän puolelta asuivat tuolloin Vallilassa, pari- kolme korttelia Mäkelänkatua Velodromin suuntaan Sturenkadun risteyksestä. Matkaa Brahikselta vajaat puolitoista kilometriä. Saattoi olla, että olin matkalla hakemaan jotain mummon lupaamia vihanneksia tai omenia. Heillä kun oli siirtolapuutarha Kumpulassa. Kaverikseni houkuttelin parhaan kaverini, Salosen Masan, joka asui Läntinen Brahenkatu kymmenessä, saman talon kolmannessa…
Brahenkatu 10 oli minun ja noin kolmenkymmenen muun lapsen kotitalo Helsingin Kallion kaupunginosassa. Sen sisäpiha oli leikkikenttä, pelikenttä, halkovarasto ja pyykinkuivatusalue, jotka asiat eivät aina oikein sopineet yhteen. Pyykkiä kuivattavat perheenäidit vartioivatkin yleensä hyvin tarkasti pyykkiensä kuivumista joko ikkunasta, jos ne olivat pihan puolelle tai sitten parvekkeilta. Tarkimmat istuivat hyvillä ilmoilla jollain pallillaan pyykkien vieressä…
Tämän tarinan tapahtuma-aikaan elettiin vuotta 1951, jolloin olin noin kymmenvuotias. Kevät oli alkanut tavalliseen tapaan auringonpaisteen ja vesisateen vuorottelulla. Oli sinne väliin mahtunut muutama pakkasyökin, mutta eivät ne estäneet kevään etenemistä ja jäiden lähtöä vesistä. Salosen Matti, joka asui L.Brahenkatu 10B kolmannesta kerroksessa ja minä kuudennesta, olimme molemmat juuri lukeneet Väinö Riikkilän poikakirjan; “Lautalla yli…
Joskus vuoden 1948 syksyllä olin kaverieni kanssa seikkailumatkalla silloisten Vesilinnan kallioiden luolissa. Olin silloin noin 7-vuotias. Nykyään kalliot kulkevat Leninin puiston epämiellyttävällä nimellä ja tuon luolaston kohdalla kutakuinkin on Kulttuuritalo eli Kulttis. Nykyään myös tutumpi nimi olisi Linnanmäen kalliot, mutta silloin ei Linnanmäen huvipuistoa vielä ollut ja me huvittelimme siis ilman sitä. Tuolla seikkailumatkalla meitä…
Tällä kertaa aloitan kronologisessa järjestyksessä eli siitä, kun Sirpa, Heimo ja Jari 6v. sekä talonvahti Taru, muuttivat Huhtikselle v.-69 , pian Jyry- pojan syntymän jälkeen elokuun alussa. Käätypolku 11:n pieni ja viihtyisä omakotimökki oli alkanut ahdistaa eli vaikuttaa liian pieneltä kasvavalle perheellemme. Lisä- tai uudisrakentaminen Käätiksen tontille ei tullut kysymykseen, koska yrityksen pyörittäminen vei ajan…
Huhtasuontie 9 Vartiokylässä oli tien viimeinen tontti suuren kuusen juurella. Tosi rauhallinen tienpätkä kasvattaa kasvavaa perhettä ja mukavia naapureita löytyi sieltäkin. Ensimmäisenä oli entisen työkaverini, Kiikan Voiton perhe ja pian tutustuttiin muihinkin. Muuton jälkeen alkoi arki. Kylmä vesi tuli nyt keittiön kraanasta, mutta likavesi piti täälläkin kantaa ulos. Puita pilkottiin ja kannettiin sisään keittiön lieteen,…
Vartiokylässä, Huhtasuontie 9:ää vastapäätä, oli ollut tyhjä tontti, mutta keväällä -72 alkoi tapahtua. Tontin oli ostanut joku rakennusyhtiö Suikki, jonka tarkoituksena oli rakentaa paikalle kahden perheen paritalo. Mukava pihanjatke naapuriston lapsille lakkasi olemasta. Koneet ja miehet kaivoivat monttua kallioon. Työ eteni verkkaisesti, sillä yhtiö käytti tämän talon rakentamiseen vain muun rakentamisen välisiä “joutoaikoja”. Montusta tuli…
Vuoden 1972 lopulla olin vihdoin saanut yösähkölämmityksemme käyttöönottoa vaille valmiiksi ja viime hetkillä, sillä vilpoiset yöt alkoivat painaa päälle ja talossa ei ollut enää puu- tai öljylämmitysmahdollisuutta. Piipunhormisto kun oli purettu pois WC:n ja suihkun tieltä. Töistä kotiin tultuani pistin säiliön täyttymään. Öljykriisi osui kohdalle vuotta myöhemmin ja “aiheutti” hillittömän höyrypilven Huhtikselle, mutta se on…
Vuoden -74 kieppeillä mietimme Sirpan kanssa hiekkalaatikon paikkaa tontille ja päädyimme ison kuusen juurella olevan kukkapenkin uusiokäyttöön. Kaivoin pintamaan lisäksi hieman monttuakin ja vuorasin pohjan rakennusmuovilla. Reunoille asentelimme isoja kiviä ja pienempiä välien täytteeksi. Betonilla yhteen, niin eivät karkaa kivet tai hiekka. Sitten tilaamaan parasta leikkihiekkaa eli merihiekkaa Sasekalta Vuosaaresta nykyisen Paulingin tehtaitten kohdilta. Kolmen…
Kun vanhassa talossa on vanha huonokuntoinen huopakatto ja piippukin tuli purettua pois yösähkölämmitykseen siirryttyämme, niin tuli kohtuullinen kiire keksiä uutta katetta katolle. Oli tulla myös henkilövahinkoja. Keväällä -76 huomasin kattohuovan reunojen repeilevän ja pahan näköisiä murtumia ja ryppyjä oli varsinkin Huhtasuontien puoleisella aurinkoisella sivulla. Piipun kohdalle tekemäni paikkakin repsotti hieman reunoiltaan ja ainoalta fiksulta ratkaisulta…
Vuoden 1976 keväällä muuttivat Suikit, Huhtasuontie 10:n alkuperäisistä asukkaista, etelän lämpöön Kanarialle. Asunto jäi vuokrattavaksi ja kohta kuuluikin huhua, että siihen muuttaisi opettajapariskunta Saksasta pienen lapsen kanssa. Muuton määräpäivä koitti ja kääntöpaikalle ilmestyi ilmeisten uusien asukkaitten lisäksi täysperävaunullinen rekka. Nuppi purettiin muuttomiesten toimesta melko ripeästi ja kuorma sisälsi kaikkea mahdollista normaalia kodin irtainta. Nahkaliinat heiluivat…
Käätypolulta on monta villiä tarinaa, muuta ei tämä Huhtasuontien talommekaan ihan osattomaksi jäänyt. Satu tyttäremme kävi tässä perheineen eräänä viikonloppuna ja muistelimme vanhoja hyviä aikoja. Tarinan vuosi lienee 1977 tai niillä main. Tulin eräänä perjantai- iltana uupuneena töistä tehtaaltamme Leppäkoskelta (Riihimäen ja Turengin välissä, Helsingistä n.85km) Arvelin voivani pitkän viikon ja puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen…
Huhtasuontie yhdeksästä tuli v.-81 alkuvuodesta nelikerrostalo ihan sananmukaisesti. Siellä asui hiukan pöllöjä kolmessa alimmassa kerroksessa ja aivan pöllöjä ylimmässä eli neljännessä kerroksessa. Aivan pöllöt talonvaltaajat muuttivat katon harjan alle avaamaani tuuletustilaan omistajilta lupaa kysymättä. Myöhemmissä, lintututkija Tapio Solosen, tutkimuksissa selvisi, että kyseessä olivat naimaikäiset lehtopöllöt Lyyli 2v. Anjalankosken Sippolasta ja Leevi 3v. Sipoosta. Pariskunta oli…
Muutto Huhtasuontieltä 1995 Tuli sitten sekin päivä, kun omakotitalon ylläpito kävi ylivoimaiseksi meille. Me molemmat Sirpan kanssa teimme pitkää päivää firmassa ja taloa ja pihaa olisi pitänyt kunnostaa. Sirpa alkoi katsella uusia asuntoja nyt, kun niiden hinnat olivat laskeneet roimasti laman jälkeen. Muutama vuosi sitten tästä tontista olisi saanut lähes miljoonan markkaa ja nyt vain…
Syksyn lehtiä Olemme Sirpan kanssa tällä nykyisellä Tapaninkylän tontillamme taistelleet valtavien havunelasmäärien kanssa jo kahdeksantoista vuotta. Keräämme pitkin kevättä makedonianmäntyjemme neulasia, sitten kävynsuomuja kesällä oravien jäljiltä ja uudelleen neulasmattoa taas syksyllä. Alkuvuosina 40-50kpl 200 litran säkkiä per vuosi ja niistä on lehtipuiden osuus enintään kolmannes. Vartiokylän Huhtasuontie yhdeksässä lehtien keruu keskittyi syksyyn ja ne olivat…
Tammelundin eli nykyisen Tammisalon vierailujen parhaita muistoja olivat serkkutyttöjen tapaamiset Savolaisten puolella. Isovanhempieni ja Savolaisen Nipan ja Jennyn tontit olivat kulmanaapureita ja kapea kävelypolku kulki tontilta toiselle. Siellä oli aina leikkikavereita, jos seuraa halusi. Oli Säde, Anneli ja myöhemmin Aila- pikkuinen, minua 6-vuotta nuorempi. Ihmettelin usein miksi en tavannut Anjaa, vaikka hänenkin piti siellä asua,…
Kalastajavaari, Toivo Johan Nämä muistikuvani alkavat jostain 1946, -47 kieppeiltä, jolloin isovanhempani isän puolelta asuivat jo Tammisaloon (siihen aikaan Tammelund) rakentamassaan omakotitalossa. Kävimme siellä usein vaikka omakin tonttimme Vartiokylässä oli jo raivausvaiheessa. Itse olin tuolloin viiden- kuuden vanha. Tämä tontti oli isovanhemmillani ollut ilmeisesti ainakin vuosilta 1927, -28 alkaen, sillä siitä asti olen löytänyt kuvia,…
Reinon Mercury 300 Kesällä, joskus 1956-57 ollessani noin kuudentoista-ikäinen, soitti pikkuserkkuni Reino Marjonen (24v) Tammelundista, jossa hän asui isovanhempieni luona opiskellessaan. Hän oli juuri ostanut Mercury 300- henkilöauton entiseltä erikoisluokan kilpa-ajajalta, Flink’iltä joka asui Sipoossa silloin. Reino kysyi haluaisinko lähteä pienelle koeajolle ja minähän tahdoin. Kysyin myös samaan hengenvetoon, että saisiko kaverini Kosti tulla myös…
Isovanhemmat Tammelundissa olivat tärkeä osa lapsuuttani. Siellä asuivat sodanjälkeisessä maailmasssani myös serkkujani eli isäni siskon, Jennyn, perhe Niilo-isänsä kanssa. Jospa aloittaisin henkilögallerian vanhimmasta päästä eli Toivo Johanista. Hänen syntymäpäivänsä ei ollut likikään niin merkittävä tapahtuma kuin oli hänen nimipäivänsä Johan tai Johannes, kumpi noista sitten olikaan oikeampi, sillä monissa surullisen sisällissodan jälkeisissä dokumenteissa molemmat nimet…
Reino Marjonen Reino on tai oli Afrikkaan “kadonnut“ pikkuserkkuni vuosikymmenten takaa. Hän tuli minulle läheiseksi keskikoulun kieliopintojen yhteydessä opettaessaan kovapäiselle ja 8 vuotta nuoremmalleen englanninkielen alkeita. Ei se tietysti auttanut, kun en niitäkään tehtäviä tai läksyjä, joita häneltä sain, “ehtinyt” harrastuksiltani tekemään. Ehdot tuli parina keväänä peräkkäin ja kyläilin Tammelundissa (Tammisalo) isovanhempieni luona asuvan Reinon…
Myymälämme Puhoksessa 1971 – 1974, SP osa7 Puotinharjun ostoskeskus eli Puhos oli aikansa edistyksellisimpiä betoniluomuksia, jonka suunnittelija oli muitakin Helsingin ostoskeskuksia suunnitellut arkkitehtitoimisto Erkki Karvinen. Puhos oli siis aikoinaan suurin ostoskeskus koko Suomessa. Kun se perustettiin 1964- 1965, ei Suomessa vielä ollut yhtään tämän kokoluokan ostoskeskusta. Puhos oli aikaansa edellä myös siinä, että sinne sijoitettiin…
Matkalla Puotinharjun ostarille, SP6 Tässä osassa Sähkö- Puodin tarinaa liikutaan (noin) vuosivälillä 1966 – 1970 Puotiharjua rakennettiin v.-62 -65 ja siinä välissä valmistui myös ostoskeskus eli Puotinharjun Puhos. 1966 -67 vaiheilla Puotinharjussa aloitti monta uutta yritystä toimintansa vanhojen tunnettujen ketjujen lisäksi. Sähkö- ja radiopuolella aloitti Sähkö- Puhos Oy, jonka omistaja oli eläkkeelle jäänyt Idman Oy:n…
Myymälä Puotilan ostoskeskuksella SP osa5 Radio- ja Sähköliike, T:mi H.Kuukkanen, oli pahassa kriisivaiheessa, varsinkin se H.Kuukkanen. Olin ostanut Puotilan Radio ja Sähkön koko loppuvaraston, mutta myymäläosake oli menossa ohi suin huutokaupassa. Suhteet pankkimaailmaan olivat juuri hieman tulehtuneet (katso juttu: SYPin talossa) eikä irtorahaakaan ollut näkyvissä eikä mitään, millä sitä tekisi sitä paljon ja äkkiä. Neuvottelin…
Kolmas Sähköpuodin toimipaikka, Sypin talo Silloin eleltiin muistamani mukaan vuosia 1965-66, kun silloisen Pohjoismaiden Yhdyspankin PYP:n ja myöhemmin Suomen Yhdyspankin eli SYP:n Vartiokylän konttorin talosta lopetti Maanviljelijäin Maitokeskuksen myymälä. Vinkin saatuani kiirehdin kyselemään, josko tila olisi vielä vapaa vai olenko ehkä myöhässä, koska maitokaupan tiloja oltiin jo tyhjentämässä. Ei hätää ja vapaa oli. Edulliset ehdotkin…
Joskus ikivanhaan v.- 48, kun isäukko oli tontin ostanut sieltä Käätypolulta, hiihdimme ekana talvena katselemaan paikkoja. Olin silloin siis seitsemän ikäinen eli iso mies ja kelvollinen hiihtämään mänttiremmisuksilla reilut kymmenen kilsaa Sörnäisistä Vartiokylään ja takaisin. Ja hiihdinhän minä. Tällä retkellä oli parasta se, että isä sitoi mänttiremmisukset apuhihnoilla jalkoihin kiinni, etteivät sukset koko ajan irtoilleet….
Vuoden 1951 lopputalvesta olivat mäet jäätyneet vähän reippaammalle kelkkailulle sopiviksi. Jäiset mäet antoivat Vesilinnan kallioilla kelkoille huiman vauhdin ja laskijoille mustelmia ympäri kehoa kelkan kaatuessa tai törmättyä esteisiin. Kaikki lähimäet tuli taas kerran testattua ja kehuskelun alettua kilpailtiin siitä, kuka isoimmasta mäestä on laskenut. Kaikki olivat lopuksi sitä mieltä, että ei täällä kunnon mäkiä oikein…
Siinä v.1952, 11 vuotiaana, kun Vartiokylässä omakotitalomme kivijalkaa valettiin, olin apupoikana vähän joka hommassa. Vedin nauloja laudoista ja hakkasin niitä suoriksi, kärräsin hiekkaa betonimyllylle portilta, jonne kuorma oli kipattu tonttitien upottavuudesta johtuen. Varsinaisessa valussa hommiani oli toimia senaikaisena täryttimenä eli kävellä ja hyppiä seinän valumuottien välissä polkemassa betonia tiiviiksi kivien väleihin. Saappaat piti olla jaloissa,…
Reviiriemme rajamaita: Vallinkallio ja iso liidokki Vallinkallio oli noina aikoina myös lähes “erämaata”. Sen ympäristössä oli hyvin harvassa asutusta ja kallio oli todella kiehtova kiipeilyharrastuksen kohde. Siellä oli jokaisen kyvyille sopivia kiipeilyseiniä ja korkeutta riittävästi, että kunnioitus ja vaarantunto säilyi. Suositelen poikkeamista vieläkin, vaikka ihan varta vasten. Vakkalan Kosti muisti lennokkiharrastuksemme herättyä, että veljellään Paavolla…
Tämä leikki oli taas niitä poikain seikkailuleikkejä, mutta tyttöjä oli usein mukana ja muistan heidän joskus leikkineen sitä keskenäänkin. Tietysti siitä tuli tosi jännää vasta sitten, kun porukkaa oli paljon ja mukana myös meitä isompia poikia. Silloin leikistä tulikin jo totinen kisa. Tässä tarinassa ollaan vuosien 1954-1955 tietämillä. Leikin vetäjän eli johtajan piti kulkea alussa…
Vuosi 1955-57 on muistamani mukaan tuon kuunnelman ja Käätypolunlaakson pimeiden syysiltojen leikin vuodet. Voin muistaa väärinkin. YLEn arkiston ja Wikipedian tiedot ovat vuodelta 1966 ja niiden täytyy olla uusintoja, koska olin silloin jo naimisissa ja kolmivuotiaan Jaripojan isä. Cox-kuunnelma alkoi vihelletyllä tunnusmusiikilla ja sanoilla : “Hyvää iltaa – nimeni on Cox”. Tuolla vihelletyllä kappaleella oli…
Hyviäkin harrastuksia meillä Vaikka me, Seppo, Kosti (Seppo Häkkinen, Kosti Vakkala) ja Heimo, olimmekin naapuruston mielestä pääasiassa kelvottomia poikaviikareita, niin kenelläkään ei ollut pahaa sanottavaa, kun opetimme ja innostimme nuorempia perhosten keräilyyn. Haaveja tehtiin kulmakunnalla joka toisessa kodissa, ostettiin eetteriä apteekista, perhosneuloja kirjakaupasta ja tehtiin perhosten levityslautoja. Ne, joilla ei ollut varaa tai muuten mahdollisuutta…
Vuosi lienee nyt 1958 ja vuodenaika loppusyksyä (olen 17v). Mylliksen (Myllypuron) kaatis oli siis meille Käätypolun laakson ja ympäristön lapsille ja nuorille, jopa aikuisillekin, varsin tuttu paikka ja lukuisten tarvikehankintojen antoisa lähde. En siis voinut käsittää todeksi, kun sinne sitten kasan päälle alettiin myöhemmin rakentaa asuntoja. Arvelin kuitenkin, että varmaan ovat tutkineet ja pahimmat syvälle…
Kasvien keräilyä. Kouluaikanani innostuin kasvien keräämisestä ja niiden tunnistuksesta. Tosin ammuin ehkä vähän yli siinäkin, sillä ensimmäisenä kouluvuonna keräsin kyllä nuo vaaditut 50 kasvia, mutta seuraavana innostuttuani jo 150. Kolmantena vuotena kasviossa oli prässättynä ja nimettynä 350 kasvia eli reilusti kaksi kertaa enemmän kuin olisi ollut pakko kerätä. Meneillään oleva vuosi oli kutakuinkin 1955 ja…
Omenavarkaissa -56 Omenavarkaudet olivat silloin ja kenties ovat vieläkin, lasten ja nuorten harrastuksia. Nykyään omenien arvostus on melkolailla alemmalla tasolla kun tuolloin, 50-60- luvuilla, jolloin niillä oli aivan eri merkitys taloudelliselta kannalta. Ei ollut “etelän hedelmiä” saatavissa C-vitamiinilähteeksi, vaan se piti saada näistä kotimaisista lähteistä pimeän talven varalle. Tavallisimmin talviomenat pakattiin yksin kappalein paperiin tai…
Sirpan säynävät Kokeilijan ja keksijän keittokirjasta, osa 4 Jossain välissä 60-lukua siellä Käätypolunlenkillä oli taas kaunis kesäpäivä. Siivosimme Sirpan ja Jaripojan kanssa omakotitontin pihamaata ja poltimme ajan tavan mukaan roskat keskellä pihaa peltitynnyrissä. Tietysti katsoimme ensin, ettei lähimmillä naapureilla ollut pyykkejä ulkona kuivumassa. Iltapäivän lopulla poikkesi pihaan Härkösen Pekka naapurista, parin aidan takaa ja heilutteli…
Sibakoffin talossa 1965 Vartiokylässä oli noina vuosina vain yksi baari, jossa voileipien ja omelettien lisäksi sai keskaria, mutta ei keskikaljaa ilman voileipiä tai omelettia. Kylällä oli myös toinen anniskelupaikka, mutta se oli jo vallan ravintola ja nimeltään Ravintola Kuisti. Molempien yrittäjä-omistajat olivat topakoita naisihmisiä, mutta tällä kertaa pitäydyn rouva Isakovin baarin tietämissä. Vuodet kuluivat ehkä…
Kesätienesteillä Kosan kanssa -56 Keväällä -56 Vakkalan Kosti (15v) oli saanut tietoonsa, että Riskutien ja Linnanherrantien välillä maatilan omistava, maanviljelijä Edvard Ingraeus, tarvitsisi pari koululaista kaalin istutuksiin. Meillä oli tietenkin alituinen rahapula harrastustemme vuoksi ja tässä tarjoutui ilmeinen konsti paikata tilannetta. Lähdimme siitä paikasta isännän puheille. Ingraeus syynäsi meitä pitkään ja kyseli sitten, tekisimmekö mieluimmin…
Moottoripyörät (Heimon) 1957 -62 Ammattikoulun jälkeen aloitin työt Posti- ja Lennätinlaitoksen Radiolaboratoriossa Helsingin Lauttasaaressa, sen Särkiniemessä sijaitsevassa pienteollisuustalossa. Sinne oli olevinaan huonot ja hitaat bussiyhteydet Vartiokylästä, joten arvelin tarvitsevani moottoripyörän. Täytettyäni vuoden vaihteen 57-58 jälkeen 16 vuotta hain ja sain harjoitteluluvan moottoripyörää varten. Työkavereista jollakin oli tietoa kukkarolleni sopivasta ajopelistä ja niin lähdimme katsomaan sellaista. …
En eläessäni ole nähnyt painajaisia pommeistani tai silmille tulleista raketeista enkä vaarallisista kanoottiretkistäni, saati sitten auto-onnettomuuksistani, mutta eräästä antenniasennuskeikasta kylläkin. Hannu-veli eräällä tarinallaan herätti ne taas henkiin. Eräs Hannu-veljeni antenniasennustapaus herätti pari pahempaa muistoa minullekin noiden asennuskeikkojen tiimoilta. Ensimmäinen ja ainoa painajaisia moneksi vuodeksi aiheuttanut sattui 1957 Albertinkadulla. Olin silloin PLH:n radiolaboratoriossa työkaverinani olevan, Erik…
Sukelluskilpailussa 75m Ollessani ensimmäisessä työpaikassani PLH:n radiolaboratoriossa kesällä -57 innostuivat työkaverini sukeltamaan kilpaa pituutta. Laji sopi minulle hyvin, sillä olin suurimman osan ikääni ollut uimataidoton, mutta sensijaan pärjäsin hyvin veden alla sukelluksissa kaikissa sen ajan vesileikeissä. Olin ainakin 12-13- vuotias ennenkuin opin uimaan nenä pinnan yläpuolella, mutta sukelsin silloinkin mieluimmin. Lauttasaaren kärjessä, olisiko ollut Ryssänniemi…
Lemmikkikanit 1965 Olisiko ollut Käätypolun omakotitontillamme rajanaapuri Tirkkosten kanien poikasia, joita Jarille (2v.) hankittiin “kavereiksi” v,-1965-67. Niitä oli alunperin yksi valko-ruskea ja pari harmaata. Ensimmäinen kanikoppi oli vanha jääkaapin peltikuori, johon laitettiin kanaverkkoa kanneksi. Seuraavat, vähän väljemmät olivat kokonaan kanaverkosta ja useammankin karkaamisen seurauksena ymmärsin asentaa myös pohjanverkon. Silti ne aika ajoin pääsivät jostain läpi….
Malkana isäni silmässä 1957 Tämä tarina kertoo eräästä työkomennuksestani Lauttasaaressa silloisen Posti- ja Lennätinhallituksen (PLH) Radiolaboratorion alaisuudessa, johon isäni joutui tahtomattaan ja tietämättään todistajaksi. Hannu-veljeni toimi muistuttelijana tästäkin tarinasta. Olin tehnyt tuolloin 1957, heti ammattikoulun jälkeen jo paljonkin erilaisia antenniasennuksia, niin TV:n kuin PLH:nkin puolella. Jälkimmäisellä 50 – 120 metrin korkuisissa VHF- ja radiomastoissa. Edelliset…
Armeijan harmaissa, osa 1 Suomen armeijaan alokkaaksi. Vartsika.com- sivuilla ei kukaan meistä pojista ole kajonnut armeijan aikaisiin kokemuksiinsa, mutta nyt se korjaantuu. Siirsin tarinat myös tänne henkilökohtaisiin tarinoihin, kun kaikki tutut eivät osaa niitä Vartsikasivuilta hakea. En päässyt lapsuusvuosinani lastentarhaan tai leikkikouluun vaan kurkin kateellisena Sturenkadulla sijainneen ruotsinkielisen leikkikoulun menoa, jossa oli kalterien takana mm….
Sähköruohonleikkurilla turpeita -67 Polttomoottorilla käyvät puutarhakoneet ovat ikäni kaiken käyneet hermoilleni. Jos ei pelkästään sen pärinänsä vuoksi, niin sitten sen jatkuvan käyntiin kiskomisen ja käryn. Olivat ne muutenkin sähkö- ja telkkarimiehelle turhan öljyisiä ja kädet likaantuivat niitä rassatessa. No, en kyllä pidä bensankaan hajusta. Tv- ja radiohuollon perustettuani v.-63 en paljoakaan koti- tai puutarhatöissä ehtinyt…
Armeijan harmaissa, osa 2 Alokkaana Suomen Turussa Viestikomppaniassa alkoi nyt arki, jossa alokkaista alettiin valmistaa murhaavan tehokkaita puhelinkaapelinvetäjiä ja tappokoneita viestivälinevaraston ja -huolto-osaston käyttöön … mahdollisen konfliktin varalle ulkomaalaisten kanssa. Alokasajan kesto oli kaksi kuukautta, jonka jälkeen olisi sotilasvala, jonka jälkeen taas sotaväen rikoslaki astuisi voimaan kaikessa mahdollisessa ankaruudessaan. Ensimmäinen herätyksemme kello 6:lta aamulla oli…
Armeijan harmaissa, osa 3 Viestiasentaja- aliupseerikurssi 3/61 Olin 10.4.-61 Riihimäen Viestikouluun tullessani viestimies, mutta jo samana päivänä aliupseerioppilas ja ompelin valkoisia poletteja olkapäille ja kauluksiin. Meitä oli täällä kolmisenkymmentä, mutta vain kaksi pomomiestä: Edelliseltä kurssilta jäänyt kouluttaja-alikersantti eli “santsari” ja kersantin arvoinen komppanian päällikkö. Isompia arvomerkkejä näin pääasiassa vain pehmeän leivän korttiani esitellessäni päälliköitten pöydässä…
Iltakävelyllä 1969 Todella harvinaista herkkua tuohon aikaan oli päästä koko perheen voimin vaikkapa vain iltakävelylle. Päivät venyivät yrittäjällä pitkiksi ja omakotitalon ja -tontin ylläpito tahtoi viedä kaiken lopunkin vapaa-ajan. Kevätkesästä eräänä kauniina ja lämpöisenä sunnuntai-iltana saimme kuitenkin lähdetyksi tuollaiselle iltakävelylle. Käätypolku 11- portista lähti tuolloin Sirpa, Heimo ja Jari 6v. Lähdimme Helytielle päin, jolloin heti…
Armeijan harmaissa, osa 4 Viestiasentaja-alikersanttina Turun Sirkkalassa. Palailin arjen alkaessa Turkuun ja Sirkkalan viestikomppaniaan asentaja- aliupseerina. Samaan aikaan me kaikki kolme tuon kurssin käynyttä ilmoittauduimme vääpelin kansliassa. Meidät opastettiin ilmoittautumaan alimmassa kerroksessa sijaitsevaan viestivälinekorjaamoon, joka tulisi olemaan lopun ajan työpaikkamme. Minun kohdallani kävi kuitenkin toisin. Osaksi aikaa pääsin tai jouduin muutaman kilometrin päässä olevalle kiinteälle…
Poju Vuoden 1980 kieppeillä vuokrasimme lasten talvilomaksi mökin Polvijärveltä, Höytiäisen pienestä saaresta. Itse mökkireissu ei ollut kovinkaan kummoinen tarinaksi, mutta sieltä mukaan tarttunut koira jäi kyllä mieliimme. Saimme mökin vuokraajalta postin kautta aivan käypäiset ohjeet ja kartan tapaisenkin lopputaipaleelle, koska olimme menossa tiettömään saareen. Kommelluksitta perille päästyämme purimme autosta lapsikatraan ja tavaramme lumenpeittämän järven rannassa. …
Ensinmäinen Sähköpuodin myymälä Vartiokylässä Vuosi oli 1964, kun silmiini osui ” Vuokrataan”- ilmoitus silloisen Vartiokylän postin ja apteekin alapuolella, Tiilaksen “liiketalon” ikkunassa. Siitä oli tekstiilimyymälä lopettanut ja nyt oli tila vapaana. Marssin talon takapuolelle, jossa omistajat asuivat ja kyselin vuokraehtoja. Nämä saatuani kävin pikaisen neuvottelun perhepiirissä eli Sirpa-vaimoni kanssa ja niin T:mi H.Kuukkanen päätti vuokrata…
Sähköpuoti, osa1 60-luvun yrittäjyys oli totista ja todella työllistävää hommaa. En väitä, etteikö se olisi sitä vieläkin. Sähkö-Puodin seuraava omistaja, Pyry Louhisto, tuli meille huoltoon harjoittelijaksi, muistaakseni v.-64 tai -65, Käätypolku 8:n kellariin ja eteni omistajaksi 1974 ystäväni Pekka Pinomaan kanssa. Yrityksen perustamiskustannukset olivat Helkama Oy:stä saamani lopputilin kokoiset, sillä maksaessani tukkuliikkeessä huoltolaukun täyden varaosia…
Ruosteiset rautanaulat Hannu-veljeni lupaili joskus, aikapäiviä sitten, kertoa tarinan isäukkomme säästäväisyydestä vaiko jo aivan saituudesta. Ei ole näkynyt, mutta säästäväisyys oli siihen aikaan eli 40-50-luvuilla joskus ihan elinehto. Ei siitä ehkä tänäkään päivänä haittaa olisi. Oli miten oli, niin meillä kuitenkin omakotitalon työmaalle ostettiin sekä saatavuus että säästösyistä käytettyjä lautoja rakennustyömailta. Pääasiassa ne olivat betonivaluissa…
KK 1, Koulu- ja työpaikkakiusaamisia 1948-58 Esipuhe Olen tässä vuosien varrella seurannut julkista keskustelua koulu- ja muusta kiusaamisesta omaa kouluaikaani muistellen. Mietin siinä yhteydessä muiden tavoin usein, kuinka paljon itse aiheutin sitä tahattomasti tai tahallani varomattomilla puheillani ja teoillani tai lahjaksi saadulla ulkomuodollani. Valitkoon lukija mieleisensä variaation seuraavien tarinoitteni perusteella kansa-, oppi-, ammattikoulu ja työpaikkakiusaamisista….
KK2 Koulukiusaamisia kansakoulussa 1948-52 Samana vuonna -48, kun isäukko osti tontin Vartiokylän Käätypolulta, alkoi koulunkäyntini Aleksis Kiven kansakoulussa. Heti alkuun selvitti silloinen opettajamme Hellin Tynell oppilaittensa osaamistason ja pian selvisikin, että luokalla oli neljä lukutaitoista oppilasta. Lukutaitonsa koulun alkaessa osoitti pari tyttöä eli Orvokki ja Marja-Leena sekä pojista Sänkiahon Ripa ja tämä Heimo. Tavaamisen tai…
KK3 Koulukiusaamisia keskikoulussa Tässä tarinassa tapailen tapahtumia vuosiväliltä 1952- 1956. Kävin silloin Kallion Yhteiskoulua vaihtelevalla menestyksellä, koulunkäynnin selvästi haitatessa harrastuksiani. Elin myös jonkinlaista kaksoiselämää, sillä kotipuolessa, Vartiokylässä, olin tussari-, pommi- ja rakettimies, mutta koulussa sarjakuvapiirtäjä, (taide)maalari ja näyttelijä. Luokat olivat myös ainakin tässä koulussa siihen aikaan suuria; lähelle neljää kymmentä ja ylikin keskikouluni aikoina eli…
KK4 Koulukiusaamisia ammattikoulussa 1956-58 Ammiksen kävin Radio- ja TV- linjalla silloisella “Linjojen ammattikoululla” aivan Ensimmäisen Linjan perällä Hakaniemestä katsoen. Siellä oli tuohon aikaan vanhat puutalot koulurakennuksina, mutta 1958 jälkeen muistaakseni siirtyivät Vallilan Ammattikouluun Sturenkadulle tämän koulun kaikki luokat. Myös Maalariammattikoulu. Puhelin- ja radioluokat olivat yläkerrassa ja maalariammattikoulu alakerrassa. 1956 ammattikoulua aloittaessani olimme jo pari vuotta…
KK5 Työpaikkakiusaamisia 1957-58 Työpaikoilla oli siihen aikaan varsin usein tapana, varsinkin niinkutsutuissa ammattimiespiireissä, viljellä porukan keskeista “työpaikkahuumoria”, joka kohdalle osuneen uhrin mielestä sitä harvoin oli. Varsinkin nuoret oppilaat tai oppipojat joutuivat koville näissä “huvituksissa”. Tuskin se on täysin loppunut vieläkään. Olin selvittänyt ensimmäisen vuoden ammattikoulua ja pääsin isän suhteilla Yleisradion työpajalle Tehtaankadulle metallimiehen hommiin. Siellä…
Yleislakko 1956 Yleislakko alkoi 1.3.1956 klo 6.00 Meille pitkämatkaisille koululaisille useimmille lakon alkaminen oli pikemminkin mukavaa vaihtelua tai ylimääräinen talviloma. Paitsi tietysti niille, jotka pääsivät kävellen, hiihtäen tai muulla kyydillä kouluihinsa kulkeutumaan. Itselläni matka Vartiokylästä Kallion Yhteiskouluun olisi ollut kohtuuton jalkapatikassa liikenteen seassa eikä Helsingin kaduilla hiihtelykään oikein houkutellut. Lakko alkoi ensimmäisenä maaliskuuta raivokkaitten neuvottelujen…
Heiskan kanootti Yksi niitä surullisen puolen tarinoita. Keväällä, jäiden lähdettyä 1958, keksimme Häkkisen Sepon kanssa hankkia kanootin, kun Häkkisten silloisella vuokralaisrouvalla oli tietoa halvasta käytetystä. Seppo oli silloin 15v. ja minä 17v. Kävimme sitä katsomassa Trutholmenin saaressa tämän rouvan kanssa ja kurjaltahan se näytti, mutta runko ja rimoitus osoittautui terveeksi. Hinnan sain tingittyä kukkarolleni siedettäväksi,…
Pia-koira “Nyt voitasi saada mukavasti koira”, sanoi isä-Viljo eräänä perjantai päivänä kotiin tultuaan. “Työkaverilla, Närväsellä Rajakylässä, on pentue newfoundlandinkoiria ja niitä voisi käydä huomenna katsomassa.” Vuosi saattoi olla 1956. Huomenna käytiin katsomassa koiraa ja otettiin kaikkein pienin ja surkein, kun halvalla saatiin. Närvänen kyllä varoitteli, ettei siitä ehkä näyttelykoiraa tule, kun on vähän heikko ja…
Pia-koira meripelastajana Ensimmäinen reissumme Vartiokylänlahdelle Mattorantaan uimaan vajaan vuoden ikäisen Pian kanssa oli myös ikimustettava. Koira oli tietysti meressä alta aikayksikön eli heti, kun vettä näki, mutta ongelmia syntyi sen pelastuvietin kanssa. Newfoudlandinkoirat ovat meripelastajia ja niillä on luonnostaan räpylän kaltaiset levikkeet varpaittensa välissä. Niillä on myös korvakäytävät sulkeva ihopoimu, joten niiden korviin ei mene…
Pia-koira uppotukin sukeltajana Newfoudlandinkoira Pia oli tässä tarinassa jo reilut parivuotias, kun Hanskin kanssa päätimme testata sen sukeltajan ominaisuuksia. Olimme aiemminkin kokeilleet kivien heittämistä veteen ja jos se vain ne näki, niin kyllä ne takaisin saatiin. Haistelu, kun ei veden alla oikein onnistu etevältäkään koiralta, niin vain näkö jää jäljelle. Ideana oli heittää veteen joku…
Taru-koira Kotikäyntejä tekevänä TV- ja radiohuoltomiehenä minut kutsuttiin kerran Puotinharjussa perheeseen, jossa TV oli ollut useita kertoja peräkkäin rikki ja koneen myyneen liikkeen korjaaja ei enää “ehtinyt” tulla korjaamaan. Laittelin siinä sitten koneen kuntoon ja tuli laskun aika. Emäntä sanoi, että on nuo korjausrahat nyt vähän vähissä, mutta kelpaisiko tuo koira maksuksi. Katselin siinä hetken…
Koiramaisia juttuja Vartiokylän ympäristöstä 1950-60-luvuilta Tässä häpeäkseni täytyy tehdä joitakin tunnustuksia nyt, kun ne ovat jo rikosoikeudellisesti varmasti vanhentuneita. Tuoreimmat tarinat ovat TV-huoltomies ajaltani 60-luvulta ja tapahtumapaikat sen aikaista Vartiokylää, jossa asuimme. Vanhimmat 50-luvulta. Tässä tarinat: Ensimmäinen liittyi siihen naapuristossa vartioivaan Vinnarin susikoira Moppeen, joka kävi tosissaan yhteen aikaan myös minun hermoilleni, kun jouduin jostain…
Ensimmäinen autoni oli v.-60 naapurimme Karin Soikan vanhemmilta ostettu Standard Vanguard farmari, vuosimallia joku 1945. Se oli ekoauto vain siltä osin, että sen moottoritilassa pesi västäräkki ja peräkontissa hiiriperhe. Vankku olisi kuluttanut bensana nuoren miehen kuukauden tilin parissa viikossa, mutta onneksi se ei käynnistynyt läheskään joka päivä jolloin myös rassaamista eli hyödyllistä arkiliikuntaa riitti iltapuhteiksi….
Lumeen hautautuneet 1973 Muistelen tässä tarinassani erästä lumista talvea Sähkö-Puodin taipaleelta. Olihan noita tosin siihen aikaan nähty lähes vuosittain, mutta tuo -73 kevättalvi jäi erityisesti mieleen, jolloin lunta oli pahimmillaan yli 80 senttiä. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi lunta tulla lähes päivittäin ja siellä sitten ajan tavan mukaan seikkailtiin milloin minkäkinlaisin renkain lumikinoksissa pitkin Vartiokylää ja ympäristöä. …
Nord-Agent ja Stereotukku Vietettyäni muutamia kuukausia Janakkalassa vuoden 1973 alussa, Janavalon käynnistämistöissä, alkoi Sirpa- vaimoani tympiä kotiäidin osa. Kyllä hänellä töitä riitti kolmen lapsen ja omakotitalon hoidossa puutarhoineen, mutta selvästi resursseja oli enempäänkin. Myös yhteydet ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin, kuin muutamiin omaisiin ja lähimpiin naapureihin, alkoivat houkuttaa. Hän halusi töihin kodin ulkopuolelle. Mietittyämme asiaa pari…
Pikku pursimies Kaadan, kaadan sata halavaa purren uljaan teen. Kaaret siihen panen katajaa saarnet varppeeseen. Silkkaan silkkiin taklan teen. Kokkaan veistän kotkan pään Täysin purjein yli ulapan kiidän purrellain. Merten helmaan kenpä uskaltaa, vaaraan suureen käy. Laineet huuhtoo kantta keinuvaa. Missään maat ei näy. Vaan jos välttää vaaran muun joutuu miekoin kamppailuun. Tuon kun tunnet…
LLE osa2, -94 Laserle vauhtiin 1994 Laman syvimmän pohjan ja tappiollisen ensimmäisen kauden jälkeen alkoi selvä nousukausi myös meille. Asiakkaita oli rekisterissä jo liki viisisataa ja niistä noin kolmesataa oli jo tehnyt kauppaa kanssamme. Jotkut kerran ja monet useammankin, kun olivat mieleisekseen meidät havainneet. Keskimääräinen laskutussumma oli reilusti alle tuhat markkaa, mutta kate oli korkea,…
LLE osa3, 1995 Tuottoa lisää 1995 Noususuhdanne oli nyt mitä selvimmin menossa ja pyrimme hyödyntämään sitä parhaamme mukaan. Mainospostituksesta olimme jo luopuneet lähes kokonaan, vain muutama isompi lehtipuffi ostettiin, olisiko ollut “Teollisuuden Näytelehdestä” tai vastaavasta. Tämän tyyppisissä, yleensä messujen yhteydessä jaetuissa ilmoituksissa, saimme yrityksen ja osaamisemme parhaiten potentiaalisten asiakkaittemme tietoon. Se oli tietenkin kertakustannuksena isolta…
Raketteja ja varjoteatteria. Omatekoisten rakettien valmistamisen alettua tuli melko nopeasti ongelma rahasta. Vaikka ruutien hiili olikin ilmaista, niin kaikki muu maksoi, rakettien väritulien materiaalit erityisesti. Me kaikki kolme eli Häkkisen Seppo, Vakkalan Kosti ja minä säästimme kaiken mahdollisen saamamme rahan ostaaksemme näitä materiaaleja. Minä sain kotoa rahaa päivittäiseen teekupilliseen Karhupuiston viereisessä kuppilassa eväiden syömistä varten….
LLE osa4, vesileikkausta 1996 Vuosi 1996 Kuten vuoden -95 hankinnoistamme varmaan selvisi, olimme joutuneet asiakkaitten painostuksesta panostamaan myös tuotteitten jatkojalostukseen eli valmiimpiin osiin. Olimme aiemmat vastaavat paineet ohittaneet käyttämällä alihankkijoita, mutta näitten toimitusajat alkoivat pidetä ja meidän aikaamme kustannusten ohella vei myös edestakainen kuljettelu. Toimitusaikoihin saimme hieman parannusta suorastaan kiristämällä: “Tee nyt tämä työ meille…
Tussarit n. V.-54 N. v.-54 Samaan aikaan, kun aloimme Sepon ja Kostin kanssa valmistamaan omia rakettipolttoaineita, teimme myös ensimmäiset tussarit. Tässä kohtaa pitäisi olla se Hannuveljeni tavallinen varoitus, että älkää hyvät lapset tai aikuisetkaan tehkö perässä. Tosiasiassa se, että olen edelleen hengissä, näkevä ja kädellinen, on pitkälti pelkkää hyvää tuuria. No, -saattoi siinä olla hieman…
LLE osa5, -97 Katetta kuparilla v.1997 Vuosi 1997 alkoi laserleikkauksen kohdalla normaalein kuvioin, mutta vesileikkurilla puhkuttiin kolmea vuoroa, niin leikkauksissa kuin jälkikäsittelyssäkin. Asiakas Pickering oli erittäin työllistävä ja yhtenä erikoisuutena oli myös alati vaihtuvat ja tosi suuritöiset työkuvat. Nuo kupariset häkkyrät olivat magneettikentän kehittäviä käämityksiä ja siksi aivan erikoisia. Muoto noissa osissa oli kuin ihmisen…
Lännenmies ja kuudestilaukeavat Harrastelusarjassamme “tussarit” oli ollut pieni tauko ja Rakettiremppalaisten kiinnostus oli suuntautunut uusiin kohteisiin. Kostia oli alkanut kiinnostaa tytöt (yök) ja Seppo präkäsi sähköpuolella Leydenpullojen ja plasmapurkausten kanssa suurjännite -induktorillaan. Minullakin oli menossa radio- ja sähkötekniset harrastukset, mutta niiden kohdalla tuli vastaan usein kiusallinen rahapula. Muistin sitten pari keskeneräistä tussaria ja laitoin ne…
LLE osa6, -98 Kiinteistö- ja konekauppoja 1998 Uusia asiakkaita tuli jatkuvasti nyt myös laserleikkauspuolelle. Omalta osaltaan siinä auttoivat juuri nuo vesileikkaustyöt, koska pystyimme nyt palvelemaan monipuolisemmin asiakkaitamme. Monessa tapauksessa myös tarvittavat levykoot kasvoivat. Se aiheutti työn hidastumista ja käsittelyvaikeuksia laserimme pienellä työalueella. Aloimme harkita isomman laserlaitteiston hankintaa jo alkuvuodesta. Kolmivuorotyö ei houkuttanut varsinkaan ammattitaitoista väkeä,…
Rakettirempan koulut Taisi olla menossa vuosi -55, kun Vakkalan Kosti alkoi tussareita ja raketteja väsätessämme puhua tulevaisuuden ammatinvalinnastaan. Kosa oli silloin kuudennella eikä ollut aikonutkaan mennä keskikouluun, saati lukioon. Hänellä oli kuitenkin mielestään vähän sukurasitusta poliisin tai nimismiehen virkaan ja ala tuntui muutenkin kiinnostavan. Kyselin sitten ohimennen, että miten ajattelit poliisikouluun päästä, kun sinulta jää…
LLE osa7, -99 Kaivuu- ja valutöitä sekä kaasua ja ylitöitä v.1999 Aloitimme tämän vuoden omassa hallissa…tai tarkkaan ottaen 90%:sesti pankin hallissa ja Arlakoneen muutettua pois saimme purkaa pois vaivalla rakentamamme väliseinät. Tuota materiaalia käytettiin myöhemmin eri tilojen väliseiniin, joten ei mitään mennyt hukkaan. Kevään tullessa havaitsimme, että kahdella laserilla ja kahdella työvuorolla leikkuukaasujen menekki kasvoi…
Sytytyslankaa v.-55 Viallista sytytyslankaa oli Ilotulitus Oy heittänyt roskiin todella suuria määriä ja me tietysti Sepen ja Kosan kanssa olimme ahkerasti keränneet niitä ja jopa muutamat pikkujunnutkin olivat siinä suhteessa kunnostautuneet. Kaksimetrinen piikkilanka-aita ei auttanut, kun lankojen välistä osattiin pujottautua kepakoilla niitä tukien. Muistuu mieleeni yksi juttu, joka oli kovasti Hannu-veljeni kertoman tapauksen kaltainen, mutta…
Laserle osa 8, v.2000 v.2000 Työt myöhässä kolmessa vuorossa. Eivät kaatuneet vuodenvaihteen milleniumissa ainakaan Laserlen tietokoneet enkä kuullut ongelmia muiltakaan. Pelotteluja oli luettu lehdistä ja kuultu muista tiedotusvälineistä koko edellisvuosi ja olin kyllä tarkkana varmistusten kanssa “varmuuden vuoksi”. Radikaali ISIS- tuotannonohjausohjelmisto kaatoi kyllä verkkomme silloin tällöin, mutta se johtui DOS-pohjaisuudesta eli se pyrki ottamaan…
Lennokki rakettimoottorilla. Alias Kuitunen ja suihkumoottori Vartsikasivuilta. Tämä juttu alkoi tietysti raketeista ja Kuitunen oli tuttu kaveri Kosalle ja Sepelle eli kenties samasta koulusta. Hän oli kysellyt, että olisiko meillä sopivaa rakettimoottorin tapaista hänen lennokkiensa moottoriksi. Kävimme sitten heillä muutamana päivänä neuvotteluja, esittelemässä muutamia raketteja ja hän esitteli koneitaan. Hän oli kehitellyt deltasiipisen koneen juuri…
LLE osa 9, aherrusta ja lopputili 01-03 v.2001 – 2003 Tasaisen tappavaa aherrusta ja lopputili V. 2001 Teimme koko vuoden keskimäärin puoltatoista vuoroa, joka tuntui varsin mukavalta edellisvuosien kahteen ja kolmeen vuoroon verrattuna. Alkuvuosi meni tosin melko kiireisenä, mutta viimeisellä neljänneksellä myynti romahti yllättäen lähes 25%. Sen alkuperä oli talousviisaiden mukaan Yhdysvaltojen suprime- kriisi…
Kuuraketti vm.-57 Rakettiremppa, Seppo, Kosti ja Heimo, seurasivat myös aktiivisti sen aikaisen maailman tapahtumia. Saimme lukea lehdistä ja kuulimme myös radiosta uutisia, jossa itäinen naapuri, Neuvostoliitto, oli lähettämässä raketin avaruuteen. Päätimme, ettemme ole pekkaa (neukkulaa) pahempia ja aloitimme kiireelliset kuuraketin valmistelutyöt heti syyskuun alussa -57. Raketin koko määräytyi kasaan saamiemme rahavarojen puitteissa noin metrin pituiseksi…
MaTaPuPu-lehti 7.2.2001 N:o 11 Huipputeknologiaa Tattariharjussa Laserle leikkaa vedellä ja valolla Tattariharjussa, Valuraudantien päässä sijaitsevan LaserleOy: n johtaja Heimo Kuukkanen täytti tammikuussa 60-vuotta. Vaimo Sirpa ja toinen poika Jari ovat myös Laserlen leivissä. – Perustin Laserien laman keskelle 1992. Silloin synkimpinä vuosina lähes joka toinen työtila oli tälläkin alueella tyhjillään tai omistajat ja vuokralaiset vaihtuivat…
Kolmivaiheraketti Aivan erityisen mielenkiintoinen rakennusprojekti oli noista isompien poikien avaruusrakettien laukaisukuvista mieleeni tullut kolmivaiheraketin rakentaminen. Tuossa vaiheessa olin ja olimme jo ratkaisseet raketin palotapahtuman hallintaan liittyvät ongelmat eli raketit eivät enää olleet kovinkaan räjähdysherkkiä. Olimme siirtyneet sokeriruudin käyttöön. Kehittelin mielessäni melko pitkään luotettavaa tapaa kiinnittää eri vaiheet toisiinsa ja lisäksi hallita irrotuspanos niin, että raketin…
Viimeinen rakettini v.-58 Viimeinen rakettini vuonna 1958 tuli sitten kohdalleni ja se oli myös se vihoviimeinen mokani tällä saralla. Olin juuri aloittanut ammattikoulun jälkeen vakinaisessa työpaikassani Posti- ja Lennätinhallituksen Radiolaboratoriossa. Siellä olin ystävystynyt diplomi insinööri Ove Jägermalmin kanssa, joka kuultuaan rakettiharrastuksestani lainasi minulle alaa käsittelevän pienen kirjasen. Asiat tuntuivat siinä olevan jo minulle tuttuja kuusi…
HEISKAN POMMIT Pommierä nro 1 Tarina liittyy vanhempieni omakotitalon rakennusvaiheisiin Helsingin Vartiokylässä vuodelta -53. Talon rakenuspaikan keskellä oli sellainen kolmen- neljän kuution kivi. Pari metriä joka suuntaan, mutta pyöreähkö ja umpigraniittia. Se piti paloitella ja käyttää sitten tietysti rakentamisessa raaka-aineena. Isä-Viljo osti laatikollisen kantopommeja, 100-300-500g (Forsiittipommeja), niihin sytyttimet eli nallit ja tulilankaa. Viralliseksi ampujaksi sopi…
Nitroglyseriiniä Tarinasarjasta “Heiskan pommit” jäi puuttumaan pari aivan olennaista kemiallista koetta, joista pumpuliruuti (nitroselluloosa) kiinnosti erityisesti Sepeä, mutta nitroglyseriini meitä kaikkia kolmea. Tarina kuuluu sarjaan: “Älkää kokeilko kotona” tai muuallakaan, sillä kaikilla ei voi olla yhtä hyvää onnea. Ei minullakaan; lue 12.osa “Viimeinen rakettini v.-58” https://www.heimovanhin.fi/viimeinen-rakettini-v-58/ Itsetehtyjen rakettien ja niiden väripanosten lisäksi teimme paljon muitakin…
LOPEN LEHTI Keskiviikkona 9. tammikuuta 1991 Heimo Kuukkanen 50 vuotta Janavalon toimitusjohtaja Heimo Kuukkanen pyörittää ohutlevyalihankintaan keskittynyttä yritystä kantatie 54:n pohjoispuolella. Maanantaina 14.1. Heimo Kuukkanen ei ehdi paneutua työasioihin, sillä silloin vietetään hänen 50-vuotispäiviään, joille hän kutsuu loppilaiset työkumppanit, ystävät ja tuttavat juhlistamaan tapausta Janavalon tiloissa. Heimo Kuukkanen on maltillisen tuntuinen, tärkeilemätön mies, joka löytää…
Välivuosi 1991 Tammikuun puolivälissä, 50-vuotisjuhlissani ja läksiäisissäni Janavalon Lopen tehtaalla, jäin hetkeksi puheisiin myös alihankintapäämiehemme Kavika Oy:n omistajien kanssa. Tj. Kari Kavonius ja hallituksen puheenjohtaja Viljo Kavonius kyselivät jatkosuunnitelmistani Janavalon jälkeen ja kerroin etten ole mitään vielä lyönyt lukkoon. He ehdottivat, että tulisin heille laserleikkauspalveluita myymään ja vähän muihinkin tehtäviin. Mikäpä siinä minun kohdaltani; ennestään…
Laman oireita näkyvissä 1990 Vuonna 1989 tapahtuneen markan revalvaation jälkeen alkoi 1990-luvun taloudellinen kriisi näkyä seuraavana vuonna myös teollisuustuotannon lievänä supistumisena. Teollisuustuotannon pieneneminen johtui myös monesta muusta samanaikaisesta tekijästä: idänvienti tyrehtyi miltei kokonaan. Rakveren toimitustemme loppuja lähti alkuvuodesta aikataulun mukaan ja uusikin oli käynnistymässä Neuvostoliiton Chistopoliin, joka sijaitsee Uralin tällä puolen, Kazanin kaupungista kaakkoon. Rakvere…
Tervalo käynnistyy 1989 Jo 1988 puolella hain tuotantopäällikköä ja erittäin sopiva mies näytti löytyvänkin, mutta pahasti levällään olevien Airamin neuvottelujen vuoksi en Huopaisen Erkkiä uskaltanut palkata vielä. Erkkipä oli fiksu ja tarjoutui suoraan Airamille ja kaupat tuli. Johtaja Korkka sieltä soitteli, että tunnenko tällaisen Huopaisen ja sanoin tietäväni ja että olisin palkannutkin, jos tilanne olisi…
Airam astuu kuvioihin 1988 Heti vuoden 1987 tilinpäätöksen raakaversion saatuani päätin yrittää uudelleen rahoittajaosakkaan hankkimista tai yrityksen myyntiä ja 24.1.-88 sunnuntain Hesariin laitoin 2x40mm:n pikkuilmoituksen MYYDÄÄN LIIKEYRITYKSIÄ- osastoon. Kehuin ja kerroin, mitä nyt tuohon tilaan mahtui ja vastauksia tuli yhteensä 13 kpl poste restante- osoitteeseeni Helsingin pääpostiin. Niistä puolet sain heti heittää roskiin, mutta loput…
Tervaloa rakennetaan Heti alkuvuodesta löimme Oilan Ramin kanssa viisaat päämme (päämme ainakin) yhteen ja päätimme selvästi näkyvistä riskeistä huolimatta perustaa valaisinvalmistukseen oman yksikön. Siedettävän hintaisia vuokratiloja oli vapaina Tervakoskella joten yrityksen nimeksi tuli automaattisesti TervaloOy. Kummallakaan meistä ei ollut irtorahaa pääomaksi, joten yrityksen omistajiksi tulivat Janavalo ja Keravalo 45%:lla ja me henkilöosakkaat 5%:lla eli 5000mk/nenä….
Lakkoiluvuosi 1986 Kotimaiset lakkoilut sotkivat taas totaalisesti taloutemme muuten hyvistä lähtökohdista huolimatta. Toinen maailman laajuinen päänsärky tuli myös meille öljyn hinnan romahduksesta. Jossain Ryttylän nurkilla raskaassa peltilastissa ojaan päätynyt Toyota Dyna pakettiautomme korvattiin olosuhteitten pakosta ja tilalle saatiin 30.000 mk:n välirahalla Mitsubishi Canter. Siinäkin oli hentoiset pakun jouset, johon käynti Vallilan Takomolla Helsingissä auttoi kovasti…
Uusinta teknologiaa Lopella 1985 Valaisinrintamalla oli tässä kohtaa taas vaihteeksi synkkä vuosi. Kilpailu oli veristä, joka tarkoitti monien suurempien yritysten kohdalla jopa tappiolla myymistä. Sitä se alkoi olla jossain määrin myös meillä, sillä valmistuserät pienenivät jatkuvasti ja valaisinvarastoa pidimme vain Keravalolle jonkin verran kalustamattomana eli ilman sähköosia. Kevään korvalla saapui vihdoin tilaamani Wiedeman Centrum C1000-…
Vaativia asiakkaita Janavalolla 1984 Keravalon perustaminen edellisvuoden lopulla osoittautui myös onnenkantamoiseksi, sillä Frestan tilauskanta romahti taas keväällä pahasti. Oma mallisto aiheutti tosin suunnittelu- ja varastointikustannusten merkittävän kasvun. Myös Kavikan ostot vähenivät huomattavasti alan heikentyneen kysynnän vuoksi. Esille tulleisiin investointitarpeisiin ja vanhojen vekselilainojen maksuun tarjosi SYP:n pankinjohtaja V.J.Tarkiainen 1,5miljoonan edestä edullista koriluottoa, jossa oli useampia valuuttoja,…
Taidot karttuvat 1983 Henkilökunnan vaihtuvuus väheni lähes olemattomiin ja ammattitaito kehittyi suorastaan silmissä. Myös tuotantopalkkio- projektin aikana opitut uudet työtavat kehittyivät, samoin henkilökemiat. Nyt oli ihan normaalia ja jokapäiväistä, että seuraavan työvaiheen tekijä kävi tarkistamassa edeltävän työvaiheen heti ensimmäisten palojen valmistuessa. Esimerkiksi kanttaaja kävi leikkurin takaa sieppaamassa ensimmäiset putoavat palat tarkistaakseen, että mitat ovat piirustusten…
Tuotantopalkkiokokeiluja 1982 Lopella Tuon edellisvuoden raskaan tappiollisuuden jälkeen oli pakko keksiä uusia lääkkeitä vaivaan. Niitä löytyi tosin jo asiakkaitten lisääntymisen myötä, mutta myös uusin ponnistuksin henkilöstön kohdalla. Päätimme aloittaa tuotantopalkkion maksamisen ja sen alkuperäinen syy lähti muutaman maalariveljeksen mielipiteistä, joiden mukaan he eivät voineet ymmärtää miten tehdas voisi olla tappiollinen vaikka johtaja kerää miljoonia taskuunsa….
Vakavia käynnistysongelmia Lopella 1981 Loppusyksystä -80 oli jo selvinnyt, että yli kolmannes henkilökunnasta ei lähtisi töihin Lopelle asti, sillä Turengin suunnassa, lyhyemmän työmatkan päässä oli nyt hyvin töitä saatavana. Tilanteen selvittyä sain Helsingin suunnasta sukua, tuttuja ja tutuntuttuja hommiin. Lopulta näitä Hesalaisvahvistuksia oli maalari ja monitoimimies Nylanderin Juha, koneasentaja Hietasen Vesku ja velipoika yleismies Kuukkasen…
Muutto “vauhdissa” Lopelle 1980 Muuton suunnittelu otti melko koville, sillä koko toiminta piti siirtää Lopelle “vauhdissa” eli koneet kävivät Leppäkosken tehtaalla lähes koko perjantain, kun jo marraskuun alettua maanantaina niiden piti olla toiminnassa Lopen tehtaalla. Henkilökuntaa oli samalla vähenemässä, koska tuleva työmatka koettiin liian pitkäksi. Epäilijöitä riitti omasta väestä ja asiakkaistakin, mutta niin vain kävi,…
Halli nousee Lopelle 1980 Teräshallit Oy:n 30.5.-79 annettu alustava tarjous Lopelle rakennettavasta hallista hyväksyttiin edullisimpana. Toteuttamisehdoksi jäi tietenkin, että saamme Valtion Investointirahaston ja Lopen kunnan lainat 700tmk ja 500tmk eli yhteensä 1.2 miljoonaa mk. Inran lainan saannin ehtona oli talvirakentaminen joka kyllä tuli pirun kalliiksi monestakin syystä. Rakentamissopimus Lopen kunnan kanssa allekirjoitettiin 16.10.1979, mutta tilanne…
Kotokulma- lehti syyskuussa 1979 Leppäkoski menettää valaisintehtaan ! Vihreä välkkyy Janavalolle Lopella Leppäkoskella toimiva loistevalaisintehdas JanavaloOy muuttaa ensi vuoden syyskuuhun mennessä Lopelle. Lopen kunta myy yritykselle noin puolentoista hehtaarin teollisuustontin Uusi-Uotilan alueelta kirkonkylän läheisyydestä. Kunta myöntää yritykselle 600.000 markan luoton, joka kiinnitetään ensisijaisesti teollisuuskiinteistöön. Loppurahoitus, 600.000 markkaa taataan Inran kautta Postipankille. Laina-aika on kymmenen vuotta…
Helsingin Metron valaisimet v.1979 Alkuvuoden hiljaisen hetken mentyä tuli Frestasta Glamoxiin työpaikkansa vaihtanut Wiklundin Kurre (Kurt Wiklund) taas käymään ja tällä kertaa asiana oli Helsingin metrojunien valaisimet. Hän esitteli piirustuksia ja tarjouspyynnön teknistä puolta laveasti ja oli syytäkin, sillä vaatimuslista oli pitkä kuin nälkävuosi. Piti olla pölytiivistä, piti olla sinkittyä peltiä, piti olla ilkivallan ja…
Ahtaus ahdistaa Leppäkoskella 1979 Vuodet tuntuivat nyt vihdoin olevan ainakin työllisiä ja kyllä sitä tulostakin näytti hieman syntyvän. Liian vähän tosin mielestäni työn määrään nähden. Laskeskelin vuoden alussa päivänä muutamana, että tällä Leppäkosken tehtaallamme kahdestakymmenestä työntekijästä 3-4 pelkästään kantaa tai siirtää tavaraa paikasta toiseen tilanahtaudesta johtuen. Viime vuonna olimme hukkua valaisimiin Irakin toimituksen aikanakin ja…
Hämeen Sanomat 1978. Juttusarjasta Kanta-Häme Yrittää Vienti pelasti työpaikat Leppäkoskella toimivan Janavalo Oy:n toimitusjohtaja, henkilöstöpäällikkö, lähetti ja kirjanpitäjä Heimo K u u k k a n e n, 37, kertoo ottavansa mieluummin stressin liiasta työstä kuin työttömyydestä, jos yrittäjän tuollainen on yleensä otettava. Tällä hetkellä Janavalo Oy:ssä ainakin on työtä parille kymmenelle työntekijälle kiireen kanssa,…
Janavalo osa 10 Vientiä Irakiin miljoonalla 1978 Irakilaisiin ammattikouluihin tarvittiin yli 20.000 kpl valaisimia. Kaupan saamiseksi tehtiin taas töitä olan takaa ja lähes yötä päivää, sillä muitakin halukkaista toimittajia oli yllin kyllin. Ensimmäisen tarjouskierroksen päättyessä päämiehemme Fresta oli noin 10 prosenttia kalliimpi kuin halvin seuraava. Myynti-insinööri “Kurre”, Kurt Wiklundin kanssa tätä ongelmaa ratkottiin “hiki päässä”…
Janavalon tarinat v.1972 -1991 “esipuhe” Aloita tästä Hyvä lukija. Olet Janavalon aikani, itse kokemieni ja miten kuten muistamieni ja kertomieni tapahtumien alussa. Olen pitkän kaavan yrittäjä, joka tarkoittaa sitä, että en kouluttautunut yrittäjäksi, vaan vain ajauduin. Se taas ei tarkoita sitä ettenkö olisi joutunut hyvinkin alkuvaiheessa perehtymään liiankin kanssa yrityselämän lainalaisuuksiin. Pitkää työpäivää tehdessäni lohduttauduin…