Metsällä Taru-koiran kanssa Vuosien 1975-76 kieppeillä pääsin parikin kertaa metsälle Tarun kanssa. Ensimmäinen reissu oli mieleenpainuvin Pesosen Villen perheen tiluksilla ja mökillä Kuusamossa, jossa oli määrä ampua metsäkanalintuja ihan syötäväksi asti eikä vain lystikseen. Taru ei ollut koskaan aiemmin ollut mukana missään moisessa toiminnassa vaikka yrittikin muutaman kerran siepata kitaansa fasaanin lennosta … fasaani vähän lähdössä myöhässä…
Kekräsalmella 1945 – 47 (olen 4-6v.) Ensimmäinen muistamani kesä Savossa sukulaisissa on tuo 1945. Olin 4-vuotias ja vilkkaanpuoleinen pikkumies. Talon töissä koin auttavani, kun keräsin kananmunia tallin vintiltä, ruusupuskista ja aitan alta. Joskus talonväen usko kykyihini kasvoi niin, että pääsin yksin hakemaan lehmiä illansuussa lypsylle, jos ne eivät itsekseen tulleet. Eipä muuta kuin risun kanssa…
Käätypolku 11, ensimmäinen oma kotimme Tällä tontilla asui alkujaan vanhan Ilvosen pariskunta. Sittemmin 60-luvulla, tontin puutarhoineen ja pienen mökkimäisen puutalon ostivat itselleen Heimo ja Sirpa Kuukkanen. 1969 tontti siirtyi Urpo Vaahtokarin perheelle, joka muutti siihen Sormuspolulta. Nyttemmin paikalla on tiilinen paritalo. Avioiduttuamme huhtikuulla -62 Sirpa ja minä (Heimo) asuimme aluksi entisessä yläkerran poikamieskämpässäni Käätypolku 8:ssa….
Kerroin armeija-ajan tarinoissani kolmista kihlajaisistamme Sirpan kanssa joista kahdet viimeiset järjestin vain lomia armeijasta saadakseni sekä alokasaikanani että AU-koulun aikana. Ne olivat sen aikaisia “syylomia” armeijasta ja ihan hyvä syyhän tuo olikin minun mielestäni. Hauskaa oli myös armeija-ajan kavereillani, kun saivat tietää tosiasiat. Tarjosin molemmissa paikoissa kihlajaiskahvitkin oman tuvan porukalle. Mentyämme Sirpan kanssa naimisiin keväällä…
Tarinoita Laserhallit Oy:n ajalta Laserhallit 2012 – 2013 Kaasutintie Taas olevinaan töistä pulaa jossain välissä Valuraudantie 15- hallin vuokrauksen jälkeen ja aloin katsella hallien myynti-ilmoituksia lähikulmilta. Tattarisuolla, Kaasutintiellä 23:ssa oli pienehkö halli myynnissä eli pohjaltaan n.250m2 plus toimistokerros 130m2. Hallissa oli valmiiksi jo vuokralaiset ja saimme sovittua, että voimme remontoida aina jokin osa kerrallaan. Hinta…
Tarinoita Laserhallit Oy:n ajalta 2007 -2019 Laserhallit 2007 – 2019 Valuraudantie 25:n halli oli nyt paikattu ja parsittu vuokralaista tyydyttävään kuntoon ja pitihän meikäläisen “eläkeläisen” tietysti etsiä uusia haasteita. Niitä tuli tarjolle, kun saman kadun varrelta tuli myyntiin Famonin halli numero 15:sta, 1300m2. Halli vaikutti sopivalta vuokrattavaksi vaikkapa useammallekin yritykselle, koska siinä oli useita erotettavia…
Tarinoita Laserhallit Oy:n ajalta 2004 – 2007 Laserlen kaupan yhteydessä yhtiön toimitilat eli Valuraudantiellä oleva teollisuushalli jäi myyjälle, koska ostaja ei halunnut sitä rahoitettavakseen. Vanhan Laserle Oy:n nimen muutin Laserhallit Oy:ksi ja siitä tuli siis vuokranantaja Laserle Oy:lle. Tuo kiinteistön omistaminen oli helppo homma sinänsä, sillä mitään isompia murheita ei talon kunnon tai ylläpidon suhteen…
Ystävämme Pive. Tapasin Piven (Pertti Järvinen) ensimmäisiä kertoja urheiluseura Mellunkylän Kontion Majalla iltamissa. Olin mukana järjestämässä kyseisiä iltamia v.1958 Huvitoimikunnan nimissä. Karin Soili (nyk. Alava) eli Soikka, oli minut sinne houkutellut vaikka en urheilusta paljon perustanutkaan, mutta tämä tanssien järjestely sopi hyvin. Soikkahan oli ollut Kontiossa Piven kanssa tuttu jo vuosia tuohon mennessä ja hän…
Talvella -57 tuli ongelmia Häkkisen Sepon ja minun välisessä sadan metrin pituisessa puhelinlinjassa. Se kulki pitkin Soikan Karin ja Berqvistien aitaa ja tien yli Häkkisille koivusta kuuseen menetelmällä noin neljän metrin korkeudessa. Siitä arvelimme kuorma-autojenkin mahtuvan ali. Kuorma- autot mahtuivatkin, mutta eivät muutamat kateelliset naapurin kakarat. Katkoivat linjan useamman kerran. Mutta ei hätää, korjauspartiomme korjasi…
Keväällä -57 (olen 16v), tuon “salamoiva puhelinlinja”- episodin jälkeen, kehitimme Häkkisen Sepon kanssa uuden projektin, jossa ideana oli päästä eroon tuosta lankapuhelimesta jonka riesana olivat naapuruston kateelliset kakarat lankaa katkomassa ja niin rakensimme samaisen “Poikien Askartelukirjan” ohjeiden mukaan langattoman puhelimen. Se toimi sillä pienemmällä kipinäinduktorilla minulta päin ja isommalla Sepolta. Suunta-antennit olivat noin neliömetrin kokoisia…
Kokoelma tarinoistani, jotka liittyvät isääni, Viljo Kuukkaseen, tavalla tai toisella. Kun se isä tai äiti on epätavallisessa työsuhteessa, oli hän sitten myyntiedustaja, matka-asentaja, keikkamuusikko saati poliitikko, ei se perhe häntä monessa tapauksessa monenakaan päivänä vuodessa kotona näe. Jos päivät venyvät töissä pitkiksi, eivät lapset näe tällaisia vanhempiaan aina normaalissakaan ammatissa valoisan tunteina tai ainakaan hereillä…
Tarina on noin vuosilta 1953 -54 jolloin olimme lapsuuskaverini Mäkisen Pasin kanssa noin 12-13-vuotiaita ja Kumpulan uimalakin melko uusi. Pasin kanssa olimme olleet kavereita lähes syntymästämme asti eikä muuttomme Vartiokylään muuttanut asiaa miksikään. Pasi ajeli usein polkupyörällään meille Vartiokylään ihan vain piipahtamaan, kunhan jokin päämäärä piti olla lähtiessään. Kerran hän taas poikkesi ja sai minut…
Tämän alun on kirjoittanut veljeni Hannu Kuukkanen: Heimoa taidettiin kiusata Vartsikan hulttiopoikien taholta eräänkin kerran mutta Heiska olikin kova “Sörkän kundi” joka oli keitetty jo useammassa liemessä Kalliossa, Aleksis Kiven kansakoulun aikoihin. Noista taustoista varmaankin ne tussari-jututkin ovat pontta saaneet – itsepuolustusta nääs ja joskus ihan vaan takaisin kiusaa. Tähän juttuun tarvitsen apua Heiskalta…
Varokaa, masto kaatuu! Eräs hurjahko keikka Sähköpuodin historiassa oli siinä vaiheessa, kun TV-lähetysmastot siirtyivät Stadionin tornista Espoon Iivisniemeen. Monessa taloyhtiössä ja omakotitalossa tuli ongelmia näkyvyyden kanssa näiden Puotinharjun Kastelholmantien korkeiden tornitalojen takana. Yksi sellainen oli Vanhanlinnankujalla oleva nelikerroksinen talo, johon ei saatu kunnon kuvaa kuin korottamalla entinen kuusimetrinen masto tuplaksi. Olimme Kestin Timpan kanssa tätä…
Ehti mennä liian monta vuotta ennenkuin sain tämän historiikin kasaan ja niin moni asia ja ystävä teistä työtovereista jäi vanhenevasta mielestä hämäriin muistikuviin. Ne jotka osuivat kameran eteen aikanani, muistan suurimmalta osin, mutta moni vältti sen kameran salaman ja niin muistini ei saanut sitäkään tukea. Anteeksipyyntöni teille, joita en osannut nimetä kuvista, jos kuvanne löydätte….
Puukoira Taru seikkailee tässä tarinassa 8:n kilon kilon lekan kanssa. Tässä tarinassa olemme Janakkalan Leppäkoskella reilu vuosi Janavalo Oy:n perustamisesta. Taru on pysyvästi muuttanut yhtiökumppani Kestin Timpan ruokakuntaan jo vuosi-pari sitten, sillä Jari- pojallamme oli alkanut esiintyä allergisia oireita ja lääkäri ilmoitti sen syyksi koiran. Taru kulki siis Timpan mukana aamuisin tehtaalle ja illalla hänen…
Talon tiilirungon murtuma Ostaessamme 2000-luvun taitteessa 70-luvun omakotitalon, oli sen hinnassa huomioitu mm. maan painumisesta johtuvat tiilirungon murtumat. Pahin murtumakohta oli uuden ja vanhan osan liitoksessa, jossa oli tehty sekä suunnittelu-, hyväksymisprosessi- että rakennusvalvontavirheet nipussa. Uusi, paalutettu osa, oli rakennettu osittain vanhan maavaraisen päälle ja varaan. Vanhassa oli jo painumaa kirjattu pariinkin otteeseen tuon ensimmäisen…
Lentopommeja Vesilinnan kallioille 1944 Istuin vissiin potalla äidin syntymäpäivänä 6.2.-44, kun jostain kuului valtava räjähdys ja koko talo tärisi. Yksiömme olohuoneen ikkunalasit tulivat palasina sisään. Kummitädin ja äidin korvikekestit loppuivat silmänräpäyksessä. Jälkimmäinen sieppasi pöytäliinan nurkista kiinni, nosti sen pussiksi ja vei vauhdilla Myrnakupit keittoalkovin verhojen taakse suojaan. Meikäläinen kääräistiin housut kintuissa filtin sisään ja sitten…
Rännikiipeilyä Vuoden -46 syksyllä Syysillat pimenivät myös minun lapsuudessani aivan liian nopeasti ja se aiheutti monenmoisia ongelmia taloyhtiössämme Läntinen Brahenkatu kympissä. Talo oli kaksiportainen seitsenkerroksinen hissitalo ja mukavan keskikokoinen siihen aikaan. Meillä oli sen ajan tavan mukaan oma talonmies ja isännöitsijä. Molemmat olivat osa-aikaisia eli kävivät päivät töissä muualla. Talonmies oli mukava, mutta jämpti mies,…
“Jo riittää”- kevät 1947 eli vähän politiikkaa ja sukutietouttakin. Vuosi on 1947 ja maaliskuun alku. Olen siis 6v. Kaupat omakoti- eli rintamamiestontista Käätypolulla oli tehty ja Hannu-veljeni valmistautui syntymään parin kuukauden kuluttua. Keväällä 1947 olin jo erinomaisen huonoissa väleissä asuintalomme isännöitsijän kanssa Läntisellä Brahenkadulla. Hän oli taksiyrittäjä, mutta tulenpalava kommunisti. Se ei minua haitannut, enkä varmaan…
Akvaarioharrastus Käätypolulla alkoi, kuinkas muuten, Häkkisen Sepon aloitteesta. Hänelle oli isä-Aarne hankkinut jostain pienen 30-litraisen ja siihen muutaman kasvin, punaisen platyn ja miljoonakaloja. Vuosi lienee 1955 eli olin noin 14v. Innostuin heti ja katselin Hesarin “Myydään”-palstaa muutaman päivän kunnes eno- Osmo kuuli asiasta ja hommasi jostain tutuiltaan joutilaaksi jääneen 50-litraisen akvaarion teräskehikon, josta vain pari…
Las Palmasin vuoret 1979 Yrittäjänä lomien viettäminen on usein stressaavaa ja varsinkin kotimaassa tai kotinurkilla. Kaiken aikaa on mielessä, miten ne työntekijät selviävät ja jos kuitenkin joku ongelma tulee. Mitä kaikkea jäi tekemättä ja mitä sanomatta? Jos kuitenkin pitäisi poiketa katsomassa? Keksimme Sirpan kanssa ratkaisun; tilataan lomamatka jonnekin etelään tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi kauas. Silloin…
Inkkarien kohtaaminen, v.1952 Vakkalan Kosa johti yksivaltaisesti “inkkareita” Takakaltsin ja Peltsin alueella. Olin kyllä kuullut muilta lapsilta näistä inkkareista, mutta en itse ollut ennen tavannut. Tutustuin sitten Kosaan ja inkkareihin eräänä päivänä oikein perusteellisesti. Olin taas kerran Käätypolun lenkiltä kiviä keräilemässä käsikärryymme, omakotitalomme seinien valun täytteeksi eli säästöbetoniin. Tällä kertaa myös Karin Soili eli Soikka-…
Laserlen alkumetrit 1992-1993 LLE osa1, 1992-93 Olin ollut tässä vaiheessa vuoden töissä Kavikassa Janavalon myytyäni ja sen jälkeisen palkkajohtajapestin päätyttyä “Airamilaisena”. Kavikassa oli laman syvimmät pohjat nyt nähty, mutta väkeä piti vähentää vielä merkittävässä määrin. Tehtävänäni Kavikassa oli laserleikkauspalvelujen myynnin ja henkilöstöasioiden lisäksi laskea hintaa laserleikkauspalveluille ja myös joidenkin varaosatuotteitten valmistuskustannuksia. Kilpailu kaikilla osa-alueilla…
Rakettiremppa syntyy Takakaltsin tapaamisen jälkeen tuli vihdoin kello kolme aamuyöstä ja odottelin huonosti nukkuneena jo Käätis 8 portilla, kun Kosa ja Sepe tulivat. Pikamarssia lähdimme hyisen kylmässä ilmassa aamukasteesta märkiä polkuja ja peltoja pitkin Ilotulitus Oy:n takapihalle. Siellä oli korkea, yli kaksimetrinen ja tiheä piikkilanka-aita, jonka lankojen väliin pujotettiin pari oksanpätkää levikkeiksi ja siitä sitten…
Omatekoiset raketit Rakettien valmistamisen alkeet olivat tietysti nyt jo hallinnassa, sillä olimmehan purkaneet satoja Ilotulituksen raketteja. Vain ruudin hankinnasta tuli uusi haaste, kun Ilotulitus Oy:n kaatopaikka oli pantu lukkojen taakse. Teimme kaikenlaisia kokeita salpietariruudeilla, mutta emme saaneet syntymään haluamaamme vahvaa seosta. Sitten sain vinkin kloraattiruudeista ja että rikkaruohomyrkky Fekabit olisi valmista ainetta. Ei muuta kuin…
YRITTÄJÄ – CV (Viime päivitys 09.05.2023) Heimo Kuukkanen 1941 Helsinki Koulutus: keskikoulu 3v, 2-vuotinen valmistava elektroniikka-asentaja-ammattikoulu. AEL:n Elektroniikka-asentajatutkinto ja lukuisia eri alojen ammatti- ja yrittäjäkursseja (n.60kpl). Siviilisääty: Avioliitossa, kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta. Varusmiespalvelu: alikersantti, erikoistuminen: suuntaradiot. Harrastukset: Valo- ja videokuvaus, luonnon, lasten ja lastenlasten tarkkailu, 60-70- luvun omakotitalon ja kesähuvilan remontointi ja omaelämänkerrallinen…
VR:n reikälevyjen maalaustyö Janavalossa 1988 . Oliko lakkojen vaiko vain kesälomien seurausta, kun kesän korvalla Valtionrautateiden konepajalta soitti ostaja ja kysyi, maalaisimmeko heille alun toistasataa reijitettyä alumiinilevyä. Vakitoimittajalta he eivät nyt saa, kun on kesäloma-aika sielläkin. Kyselin tietoja levyistä ja sain lyhyen kuvauksen noin metri kertaa kaksi kokoisista ja täynnä neljän millin reikiä olevista…
Forssan kaupungintalon valaisinurakka v.1977 Vuoden -77 alkupuoli oli vanhan kaavan mukaan hiljaista aikaa valaisinrintamalla. Olimme kuitenkin saaneet hehkulamppuvalaisinkaupan mukana asiakkaaksemme myös Fresta Oy:n, joka oli nyt aloittanut voimakkaan panostuksen rakennusteknisten valaisinten markkinointiin. Tänä keväänä uutena suurehkona kohteena oli Forssan kaupungintalo, jossa oli hieman erikoisempia valaistusratkaisuja ja värimaailmoja. Ratkaisut olivat siten erikoisia, etteivät ne olleet muillekaan…
Kotokulma -lehden artikkeli v.-76: Sähköisesti epoksijauheella, Janavalo kokeilee uutta maalausmenetelmää. Janavalon valaisintehtaalla Leppäkoskella on jo jonkin alkaa kokeiltu uudenlaista maalaussysteemiä, ruiskumaalausta epoksijauhemaalilla. Tehtaan työnjohtaja Timo Kesti kertoi, että uusi systeemi on huomattavasti edullisempi kuin entinen ns. märkämaalausjärjestelmä. Epoksijauhemaalauksessa täysin kuiva maalijauhe ruiskutetaan neljän kilon paineella kappaleeseen, johon se kiinnittyy sähköstatiikan ansiosta. Kappale on varattu sähköisesti…
Janavalon osakaspohja pienenee 1976 Vuodenvaihteen jälkeen myynti väheni uhkaavasti, mutta keplottelimme mitenkuten kevääseen, jolloin taas lomakautta vasten oli reilummin töitä. Käytimme jo tutuksi tulleella tavalla heikomman työllisyysajan valmistamalla “jätepelleistä” eli levynleikkauksesta jääneistä hukkapaloista valaisinten pien’osia. Tällä tavalla olimme tilausten tullessa kykeneviä valmistamaan ne nopeasti asiakkaille. Raaka- aine oli tässä tapauksessa “ilmaista”, mutta työ oli…
Vientikauppaa Saudeihin 1976 (Suoraa jatkoa edelliseen tarinaan) Tämä Seppo Pentinpuron / YIT:n yhteydenotto oli todellakin kuin lottovoitto tuolloisessa tilanteessamme. Siinä oli tietysti myös ongelmansa, sillä meillä ei hetken mietittyämme ollut edes riittävästi tiloja sen toimittamiseksi. Määrät olivat käsittämättömän suuria ja toimitusaika lyhyt niihin nähden. Tarjouksemme käsittelyä YIT:llä odottaessamme hankimme lisäkapasiteettia särmäykseen ostamalla Metallikolmikko Oy:ltä käytetyn,…
1975 oli suoranaista jatkumoa edellisvuodesta. Myynti pysyi kohtuullisella tasolla, mutta loppuvuodesta ennusteet tulevalle vuodelle 1976 olivat jo, jos mahdollista, vielä synkemmät rakennusalalla alkaneesta lamasta johtuen. Lama taas johtui osin pankkien antolainauksen hyytymisestä jo vuoden -73 puolella. Edellisvuoden -74 tuloksesta jäi hieman voittoa ja päätimme jakaa sen osakkaiden kesken pienen palkan jatkeeksi. Osinkoa kuittasimme huimat 500mk…
Vuosi 1974, kun hain lainaa Kelasta Maailmantalouden kasvu katkesi öljykriisiin 1973. Lama heti vilkkaan investointikauden jälkeen kiristi pankkien maksuvalmiuden äärimmilleen varsinkin, kun taloutta aluksi tasapainotettiin vain erittäin kireällä rahapolitiikalla. Rediskonttauksen ehtoja kiristettiin ja keskuspankkivelan korosta tuli ajoittaisten devalvaatioiden rinnalla rahapolitiikan tärkein ohjailuväline (rediskonttaus /jälleendiskonttaus tarkoittaa sitä, että keskuspankki ostaa toisen pankin diskonttaaman vekselin ja diskonttaa…
Lakkokevät ja -kesä 1973 sekä öljykriisi “16.1.1973 päivätyllä kauppakirjalla me perustajaosakkaat, Heimo Kuukkanen, Timo Kesti ja Viljo Pesonen, ostimme EL-Tuote Oy:n konkurssipesältä 80.000 mk:n kauppahinnasta peruskäyttöomaisuuden, joka käsitti kaikki tehtaan koneet, työkalut, raaka-aineet sekä puolivalmiste- ja valmistevaraston. Kaupan rahoitus jakaantui siten, että paikallinen Janakkalan Säästöpankki myönsi 45.000mk/7v ja PYP-Oulunkylä 20.000mk/4v, plus 12.000 ja 8.000mk:n vekselit…
Tuotanto käynnistyi Janavalossa keväällä 1973 Osuimme yrityksemme aloituksessa heti mitä vaikeimpaan kohtaan Suomen ja maailmantaloudessa. Pääsimme heti ensipäivistä nauttimaan öljykriisistä, joka nosti polttoaineiden hinnat pilviin ja rampautti ison osan myös Suomen teollisuutta. Rahoitus oli sananmukaisesti kiven alla ja ainut keinomme selvitä oli tehdä itse pitkää päivää palkatta, johon olimme tosin jo aloittaessamme pankinjohtajan pakeilla sitoutuneet….
Janakkalan kunnan Leppäkosken kylässä, siinä aivan aseman lähellä, viisisataa metriä Turenkiin päin, oli nyt meidän valaisintehtaamme. Siinä oli punatiilistä teollisuuskiinteistöä kaksikymmentäviisi metriä tien suuntaan ja kymmenen metriä tiestä poispäin kahdessa ja puolessa kerroksessa. Korkeutta oli alemman pihan tasosta katon harjalle reilut kymmenen metriä. Entinen Janakkalan Janan harjoitus- ja yleisötila ja nykyinen tehdassali oli viisi ja…
Tämä tarina alkaa vuoden 1972 syksyllä, kun Seppo Ahonen oli vielä Sähkö Oy Leväisen tai sen konkurssipesän palveluksessa. Hän soitti päivänä muutamana meille Sähkö-Puotiin ja kysyi kiinnostaisiko viisisataa kappaletta erittäin edullisia loisteputkivalaisimia. Kiinnostivathan ne. Tv-, radio- ja sähköasentajallamme, Kestin Timpalla (Timo Kesti), oli yhteyksiä kotiseutunsa Raahen sähköliikkeisiin ja hän soitteli muutamia läpi kartoittaakseen markkinoita. Itse…