Lehmän lopettajaiset Kekräsalmella
Tämä tarina liittyy noihin Kekräsalmen kesiini ja olin tällä kertaa noin 10v, muistaakseni, jolloin vuosi ehkä 1950-51?
Yksi tilan lehmistä oli tullut siihen ikään, että se piti lopettaa ja myydä lihoina tarvitseville. Tottakai ruhosta talon väellekin jätettiin, mutta ensisijassa myyntiin, että saatiin rahaa pientilan perheen käyttöön.
Eino- setä, joka oli muuttanut omilleen jo vuosia sitten, kävi silloin tällöin auttamassa talon töissä, kun muilta töiltään ehti. Hänet oli nyt vartavasten tilattu tämä työ tekemään ja minä seurasin uteliaana pihalla tapahtuvia valmisteluja. En tiennyt etukäteen asiasta mitään, mutta tunsin selvästi jännitystä ilmassa ja varsinkin naisväen surullisia ja itkuisia ilmeitä ihmettelin.
Ensin Eino kokosi puulavoja pihalle tallin seinustalle ja sitten Maria- emäntä talutti lehmän paikalle. Emäntä toi myös runsaasti vateja ja ämpäreitä seinustalle valmiiksi. Sitten hän poistui tupaan tippa silmässä. Nyt Eino-setä vihjaisi jo minullekin, että jos sinulle veren näkeminen tekee häijyä, niin lähde sinäkin. Sanoin, ettei tee ja Eino siinä samalla jutellessaan sitoi lehmän seipääseen riimusta ja alkoi latoa puulavoja sen mahan alle. Kun hän sitten otti kirveen käteensä, aloin arvata, mitä on tapahtumassa. “Eikö sinua tosiaan hirvitä veren näkeminen”, kyseli Eino? “Ei minua hirvitä, kun rottia tappaessamme Kirstinkadun roskisten alta niistä tuli aina paljon verta”, vastailin ja kerroin olleeni katsomassa lehmän vasikointiakin. Eino pyysi sitten pitämään lehmää sarvesta hetken aikaa tiukasti ja pisti samalla kangasrätin sen silmille. Minä pitelin kaksin käsin lehmää sarvesta, kun hän kohotti kirveen ja löi sen hamarapuolella tosi kovaa keskelle lehmän otsaa. Lehmä lysähti lavojen varaan ja Eino laittoi ämpärin sen kaulan alle ja sivalsi puukolla kurkun auki ja valutti veret ämpäriin. Katsoi sitten minua kysyvästi ja ihmetteli vielä ääneen, kuinka tuon ikäinen kaupunkilaispoika kestää katsoa vierestä teurastusta. Sitten hän kellautti lehmän kyljelleen ja avasi sen vatsan, poisti suolet ja otti talteen vateihin ja ämpäreihin kaikki sisäelimet joita sitten talon naisväki alkoi kantaa saunalle ja tupaan jatkojalostukseen. Auliisti Eino selosti kiinnostuneelle kaupunkilaispojalle sisäelinten nimiä ja käyttömahdollisuuksia. Lopuksi hän nylki lehmän ja pani ison nahan samoin naisväen jatkotoimille valmiiksi aidan päälle.
Ilta oli jo tosi myöhäinen, kun toimitus oli ohi ja Eino hyppäsi polkupyöränsä selkään ja lähti kotimatkalleen. Minä menin aittaan nukkumaan, kun käskivät. Aamulla, kun heräsin, niin lähes kaikki jäljet tapahtuneesta oli jo korjattu pois.
Muisteli, teurastajan apulainen, Heimo Kuukkanen